Viikonloppuna teimme vihdoinkin madekeiton, jota olen himoinnut pitkään. Halusin tehdä kirkasliemisen keiton, jonka maku tulisi ennen kaikkea kalasta itsestään. Hauduttelimme kalalientä pitkään ja kyllä kannatti. Aito kalaliemi on niin upean tuoksuinen ja makuinen, että kissanruoalle haisevat aromikuutiot häviävät sille kuusi nolla.
Kun kalaliemi on maistuvaa, ei keittoa tarvitse mehustaa ylettömästi kermalla tai voilla. Lopputulos on siis vieläpä terveellinenkin (ja nyt turpa kiinni, jos ajattelit sanoa jotakin alemman kuvan ruisleivästä ja sen päällä olevasta juustokasasta).
Jos mateen nylkeminen jännittää, suosittelen ehdottomasta kauppahallin Nygrenin kalaherkkuja. Madetta myytiin Nygrenillä valmiiksi nyljettynä, ja kaikki sisäelimetkin oli poistettu. Kala olisi perattu tiskillä perusteellisemminkin, mutta olimme sen verran kuumissamme, että otimme mateen sellaisenaan mukaan ja päätimme selättää sen kotioloissa.
Nygreniltä löytyi muuten sellaistakin harvinaista hekkua kuin turskankieltä. Aika hurjan näköisiä mötkäleitä nuo kielet. Myyjä kuvaili makua hieman kanamaiseksi ja neuvoi paistamaan kielet voissa pannulla. Samoihin aikoihin kalakaupoilla ollut Ripaus tryffeliä onkin noudattanut vinkkiä, kurkkaa resepti täällä.
Normaalisti keittäisin kalaliemen siten, että perkaisin kalan ja keittäisin liemen pelkistä perkeistä. Mateen perkaaminen on kuitenkin aivan oma juttunsa. Päätimme pelata varman päälle ja keittää aluksi kokonaista kalaa ja irrotella pehmenneen lihan ruodoista ihan nyppimällä. Toimi näinkin.
Madekeitto kirkkaaseen liemeen
6−8 annosta
- 700–800 grammaa madetta
- 1 fenkoli
- 7 perunaa
- 5 porkkanaa
- 2 keltasipulia
- 5 laakerinlehteä
- 10 maustepippuria
- puolikkaan sitruunan mehu
- 1 reilu ruokalusikallinen voita
- puoli punttia tuoretta tilliä
- suolaa
- vettä
- Keitä kalaliemi pari tuntia ennen keiton valmistusta. Kuori ja paloittele toinen keltasipuli. Pane suureen kattilaan made, sipuli, laakerinlehdet ja maustepippurit. Jos kala ei mahdu kattilaan kokonaisena, leikkaa se pariksi tai kolmeksi palaksi. Kaada päälle niin paljon vettä, että kala peittyy kokonaan.
- Kokeile mateen kypsymistä haarukalla. Keitä kalaa, kunnes liha on pehmennyt ja alkaa irrota ruodosta. Nosta kypsä kala kattilasta varovasti leikkuulaudalle ja irrota pehmennyt kalanliha ruodoista. Käytä apuna terävää veistä ja haarukkaa. Nosta tämän jälkeen perkeet takaisin kattilaan ja keittele lientä yhteensä parisen tuntia. Säilytä ruodoista irrotettu kalanliha viileässä.
- Siivilöi liemi kirkkaaksi. Kuori ja paloittele perunat, porkkanat, fenkoli ja toinen keltasipuli. Keitä kasviksia kalaliemessä, kunnes ne ovat kypsiä. Lisää lopuksi keittoon kypsä kala. Purista joukkoon puolikkaan sitruunan mehu, voita ja mausta suolalla. Silppua liemeen puoli punttia tilliä ja koristele annos tuoreella tillillä.
En voi kyllin korostaa, kuinka hyvää liemestä tuli. Tyttäremmekin söi keittoa oikein ryystämällä. Tosin tillit pitää siivota annoksesta, koska ”salaatti” tuntuu kuulemma inhottavalta kurkussa. Mutta olen tosi iloinen siitä, että hitusen kirpsakka liemi, kala ja fenkoli maistuivat hänelle. Suunnittelin tekeväni tällä viikolla vielä kiusauksen savusiiasta. Toivon, että kalasta tulee hänelle jo lapsuudessa tuttu juttu, eikä sitä tarvitse opetella syömään aikuisena.
Kalaostoksilla mietin, että kalankulutuksessamme huomaa selvän eron äitiysloma-aikaani. Vaikka emme olleet tuolloin erityisen tiukoilla, tuli kauppalaskua katsottua sen verran, että söimme kalaa harvemmin kuin nyt. Made maksoi 18 euroa, ja vaikka siitä tulikin iso keitto, tiedän, että tuo on monelle perheelle iso raha. Jos eletään tarkan euron taloudessa ja valittavana on parinkympin kala tai parin euron marinoidut broilersuikaleet, ei ole mikään ihme, että ihmiset päätyvät jälkimmäiseen.
Kyllä se vain on niin, että terveellisen, puhtaan lähiruoan suosiminen kysyy pätäkkää. Kasvissyönti voi hieman pienentää ruokalaskua, mutta valitettavan harvalla pienituloisella on varaa syödä kalaa niin paljon kuin ravitsemussuosituksissa neuvotaan.
Mmm, fenkolia! Täytyykin kokeilla joku kerta. Mä olen nyt niin fiksaatunut varsisellerin olennaisuuten madekeitossa, mutta aina on tilaa uudelle fiksautumiselle.
Mulla on nyt fenkolikausi, oli pakko laittaa sitä mukaan. Ja halusin testata, mitä lapsi tuumaa. Ei tuumannut onneksi sen kummepia, vaan söi. 😀
Vaikka aina sanon että kaikkea syön, niin tämä kuuluu valitettavasti niihin harvoihin ruokiin jotka saavat mut voimaan pahoin. Siis jo pelkkä haju. Taustalla ei ole sen kummempaa kuin huono-onninen mateen perkausyritys. Joku niksahti päänupissa sillä kertaa lopullisesti. Ei pysty. Ei kykene.
Mulla taas on sama juttu kinkun kanssa. Keittokinkun hajusta tulee mieleen joku iso kouluruokala ja aromikuutio, jonka lemu jää vaatteisiin kiinni.