Valkosipuli-seesamiparsa ja uppomunat

Vaikka pidän kotimaisista juureksista ja puhun niiden puolesta, on tämä nyt jumaleissön hienoa, kun vihdoinkin saa parsaa! Ja pian voi syödä kevyellä omallatunnolla reilummin kotimaista kurkkua, tomaattia ja salaattia.

Olen herkutellut viime viikot parsalla lähes joka päivä. Tykkään valmistaa sen yksinkertaisesti pannulla paahtaen, hieman mausteita ja lisukkeita vaihdellen. Tällä kerralla pannulle lorahti seesamiöljyä, joka antaa parsalle hienon, pähkinäisen aromin.

Miten uppomuna keitetään?

Lisukkeeksi keitin uppomunia. Olen onnistunut niiden keittelyssä aina kohtalaisesti. Lopputuloksena on yleensä snadisti rihmaisia, mutta koossa pysyviä, sisältä valuvia munia.

Tällä kerralla kokeilin, onnistuisinko huippukokkien ohjeilla täydellisesti. Keitin ensimmäiset munat Henri Alénin tällä videolla antamien vinkkien mukaan.

Alénin mukaan veteen ei saa missään nimessä lisätä suolaa, sillä se rikkoo munan. Lisäksi pienet ilmakuplat kannattaa keittää vedestä pois ennen kuin munat kaadetaan joukkoon. Etikkaa käytetään reilusti, ja se lisätään veteen vasta kiehumispisteessä. Kiehuminen nimittäin tuhoaa hapokkuutta, ja juuri etikan happo on taikasana, joka pitää munan koossa.

Tiedä sitten oliko vika käsiliikkeessä, jolla lumpsautin munan veteen vai missä, mutta Henrin nikseillä munat näyttivät ihan samoilta kuin aina ennenkin. Pysyivät kasassa, mutta rihmaa tuli hieman. Mietin tosin, saattoiko tämä johtua siitä, että käytin valkoviinietikkaa, joka on väkiviinaetikkaa miedompaa.

Noh, löysin kaapista myös väkiviinaetikkaa ja netistä toiset, täysin päinvastaiset ohjeet. En enää löydä kyseistä linkkiä tähän, mutta toisessa jutussa joku toinen huippukokki neuvoi samalla tavalla keittämään hapen vedestä pois, mutta etikkaa saisi käyttää vain pari ruokalusikallista litraa kohti. Alén taas käyttää lähes desin.

Väkevämmällä, mutta vähäisemmällä etikalla lopputulos oli parempi. Ei kuitenkaan ihan niin virheetön samettipallero kuin ravintoloissa. Munakikkailu tosin päättyi siihen, että totesin, että saatana minä olen tavallinen ihminen. Minulla ei tarvitse olla Henri Alénin munaa, vaan ruttuinenkin kelpaa, kunhan se maistuu hyvältä.

Lisäksi katseltuani tarkemmin Alénin videota tajusin, että kyllä ne Henkankin munat menevät vähän hyhmelöiksi. Omani olivat itse asiassa aika samannäköisiä. Pisimmät rihmat ja roippeet todennäköisesti leikataan rafla-annoksista pois eli kyse on stailauskikasta.

Kunhan muna pysyy kasassa!

Tartu siis rohkeasti munaan ja kattilaan, unohda kaikki saakelin Instagramit, nyhväämiset ja besserwisserit! Pidä hauskaa ja nauti parsan ja kananmunan makuyhdistelmästä, joka on ihan bäst, vaikka pallit ruttaantuisivat. Näillä vinkeillä muna ei ainakaan hajoa täysin tohjoksi:

VINK: Jotta happikuplat katoaisivat, anna veden kiehua ensin kovemmalla lämmöllä. Kun kattilan pohjalla ei ole enää runsaasti kuplia, laske lämpöä ja kypsennä munat miedolla poreilulla.

VINK VINK: Voit keittää 2 – 3 munaa kerralla. Näin kaikilla munilla on tilaa kypsentyä, eivätkä ne takerru toisiinsa.

VINK VINK VINK: Jos haluat valuvan keltuaisen, paras kypsennysaika on 4 minuuttia. Kiinteämmän, mutta vielä pehmeän sisuksen saat 6 minuutin kypsennyksellä.

VINK VINK VINK VINK: Jos et tarjoile munia heti, säilytä niitä kulhossa, jossa on kylmää vettä.

Kokkailu tuntui nyt olevan pientä munailua täynnä. Kuten kuvista näette, unohdin sitten ripotella paahdetut seesaminsiemenet kuvausannoksen päälle. Tajusin asian vasta, kun olin jo syönyt ruoan, aurinko oli laskenut ja kuvausvalo kadonnut. Voi näitä ensimmäisen maailman ongelmia!

VINK: Siemenet eivät kuitenkaan ole välttämättömiä. Saat parsaan tarpeeksi seesamiaromia öljylläkin. Siemenet ovat enemmänkin koristeita ja tuovat annokseen mukavaa rapeutta.

VINK VINK: Seesamiöljy palaa herkemmin kuin rypsiöljy. Kypsennä parsat rypsiöljyssä ja mausta ne vasta lopuksi seesamiöljyllä, niin ruoka ei kärähdä.

Parsaa, parsaa, enemmän parsaa

Lopuksi vielä pari muutakin simppeliä, mutta keskenään erilaista parsareseptiä. Perinteisen pekonin tai parmankinkun voi korvata syvemmän makuisella kylmäsavuporolla. Tällöin suolaa ei tarvitse välttämättä lisätä lainkaan, sillä poro on sen verran suolaista.

Sitruunaparsa taas on raikas lisuke. Olen kokannut sen kanssa ramen-munia ja seesamilohta, joiden ohjeet löytyvät myös tuosta postauksesta.

Viime kevään suosikkiruokani oli parsalla, lohella ja kananmunasilmällä koristeltu leivonnainen eli galette. Tässä piirakassa on superhelppo pohja, ja ulkomuoto on kauniin vanhanaikainen.