Thaimaalaisen keittiön saloihin perehtyneet kaverimme tarjosivat meille edellisviikonloppuna ihanaa tulista papaijasalaattia. Tai no, papaija ja papaija. Tuoretta papaijaa, saati vihreää sellaista kun ei Suomesta tahdo ainakaan saada. Kaverimme olivatkin korvanneet papaijan porkkanalla. Se ei haitannut, sillä salaatin juju on tulisessa pähkinäkastikkeessa. Makea porkkana sopii sen kanssa mahtavasti yhteen.
Innostuin raikkaasta ja himoittavasta alkupalasta niin paljon, että kokkasin siitä oman versioni. Käytin porkkanan lisäksi kaalia, koska haluan suosia sesonkikasviksia. Lisäksi kaalista irtoaa marinoinnin aikana hyvin nestettä, ja salaatista tulee todella muheva.
Tein salaatin kaveriksi grillivartaita ananaksesta ja kotimaisesta kalkkunasta. Voit käyttää myös tofua, quornia tai broileria. Siivekkäiden rinta, sisäfile ja paistileikkeet sopivat näihin vartaisiin.
Ananas on ainakin Satokausikalenterin mukaan nyt satokauden mukainen valinta. Kotimaista suosiva voi tosin korvata sen vaikka makealla omenalla tai päärynällä. Ja jos haluat tehdä täysin satokauden mukaisen annoksen, voit jättää kirsikkatomaatit salaatista pois. Mekin syömme tomaatteja talvella vähemmän, mutta sorruin näiden mehevien palleroiden edessä.
Halusin vartaista tahmeita, hedelmäisiä ja makeita tulisen salaatin vastapainoksi. Käytin marinadireseptin pohjana tätä havaijilaisten kanavartaiden ohjetta. Korvasin maustejauheet aidoilla kasviksilla ja tein marinadia enemmän kuin tuossa ohjeessa. En tiedä, miten havaijilainen makumaailma oikeasti on, mutta se natsasi täydellisesti yhteen thai-salaatin kanssa.
Vartaiden täytteet kannattaa marinoida parissa litran minigrip-pussissa. Näin marinadi leviää täytteisiin tasaisemmin ja palat maustuvat nopeammin. Marinointiin kannattaa silti varata aikaa ainakin tunti.
Thaimaalainen porkkanasalaatti
(6 annosta)
- 3−5 isoa porkkanaa (käytä enemmän porkkanaa, jos et laita salaattiin kaalia)
- reilun nyrkin kokoinen pala valkokaalia
- 100 grammaa vihreitä papuja
- 10−15 kirsikkatomaattiaSalaatinkastike:
- 0,5 desiä kuorettomia maapähkinöitä (suolapähkinät käyvät)
- 2 valkosipulinkynttä
- 1−2 punaista tai vihreää chiliä
- 4 ruokalusikallista kalakastiketta
- 2 limetin mehu
- 2 ruokalusikallista tummaa sokeria
- Tee ensin kastike. Murskaa maapähkinät hienoksi jauheessa morttelilla, veitsellä tai monitoimikoneessa. Silppua chili ja kuori ja silppua valkosipulinkynnet. Sekoita kaikki kastikkeen ainekset kulhossa.
- Kuori porkkanat. Vuole ne kuorimaveitsellä ohuiksi suikaleiksi tai raasta raastimella. Jos käytät kaalia, silppua se suikaleiksi. Huuhtele pavut ja kirsikkatomaatit ja puolita tomaatit.
- Sekoita salaatin ainekset kulhossa ja kaada joukkoon kastike. Sekoittele salaattia, suojaa kulho kelmulla ja anna mehustua jääkaapissa.
Tahmeat kana-ananasvartaat
(4-8 annosta)
- 500 grammaa broilerin tai kalkkunan rinta-, sisä- tai paistifileitä
- pieni ananas tai puolet suuresta
- 8 varrastikkuaKastike:
- 0,75 desiä soijakastiketta
- 0,75 desiä tummaa sokeria
- 3 ruokalusikallista sherryä tai mirin-kastiketta
- 2 ruokalusikallista seesamiöljyä
- peukalonkynnen kokoinen pala tuoretta inkivääriä
- 2 valkosipulinkynttäPinnalle:
- 2 ruokalusikallista seesaminsiemeniä
- Tee ensin marinadi. Kuori valkosipulinkynnet ja inkiväärinpala ja silppua ne. Sekoita kaikki marinadin ainekset kipossa.
- Leikkaa broilerifileet kahtia ja puolikkaat noin neljään osaan. Kuori ananas ja leikkaa isoiksi lohkoiksi. Älä käytä kovaa ja puumaista keskiosaa.
- Pane broilerikuutiot suureen minigrip-pussiin ja ananaskuutiot omaansa. Älä pane raakaa lihaa ja hedelmiä samaan pussiin. Kaada noin 2/3 marinadista pusseihin ja sulje ne tiiviisti. Hölskyttele pusseja, jotta kastike leviää paloihin tasaisesti. Pane pussit jääkaappiin vähintään tunniksi. Kääntele pusseja välillä, jotta palat maustuvat joka puolelta.
- Kun täytteet ovat marinoituneet, työnnä broileri- ja ananaspaloja vuorotellen varrastikkuihin. Säästä ananaksen marinointipussiin jäänyt kastike sekä se kastiketilkka, jota et kaatanut pusseihin. Pane vartaat pellille leivinpaperin päälle ja ripottele päälle seesaminsiemeniä.
- Paista vartaita uunin keskitasolla 200 asteessa noin 15 minuuttia. Leikkaa broilerista testipala ja varmista, että liha on kypsynyt keskeltä. Nosta kypsät vartaat huoneenlämpöön ja kaada niiden päälle säästämäsi marinadi ja ananaspussin marinadi, jotta lopputulos on kostea. Nauti vartaat papaijasalaatin ja halutessasi riisinuudeleiden kera.
Anteeksi, jos kuulostan itserakkaalta, mutta tästä tuli AIVAN HELVETIN HYVÄÄ!!!!!! Kannatti jaksaa marinoida ja kokkailla hitaasti arki-iltana. Tuli mahtava fiilis, kun koti tuoksui hyvälle, ja tavallinen arkipäivä muuttui erityiseksi hyvän ruoan myötä.
Nyt myös selitys siihen, miksi puhuin alussa niin paljon sesongin raaka-aineista. Eräs suosikkiruokablogini, hulvaton ja rempseä Epätrendikäs ruokablogi haastoi ruokabloggaajat kokkaamaan kotimaista ruokaa. Haasteen sometunnus on #suomiruokahaaste ja ideana on tehdä edes kerran viikossa jotain suomalaista suomalaisista raaka-aineista.
Tässä suora lainaus haasteesta, joka haluaa kunnioittaa Suomen juhlavuoden kunniaksi kotimaista kulinarismia:
”Yritetään elää vuodenaikojen ja satokausien mukaan. Marraskuussa ei tarvita parsaa tai raparperia, eikä kesäkuu ole riistakautta. Leivotaan pullaa ja muuta perinteistä suomalaista hyvää raakakakkujen sijaan, unohdetaan taatelit, pähkinät ja kookos.
Syödään kaurapuuroa suomalaisten superfoodmarjojen kera ja unohdetaan gojimarjat, chiansiemenet sekä muut kaukomaiden tuontituotteet, joiden rahtaaminen tänne vain lisää fossiilisten polttoaineiden kulutusta.”
Olin heti täysillä messissä. Minähän rakastan esimerkiksi vispipuuroa, marinoituja silakoita, kaalikääryleitä ja uuniperunoita sienitäytteellä. Kokkaan siis mielelläni joka viikko jotakin suomalaista, esimerkiksi nyt viikonloppuna kaalipataa. Myös tehdessäni eksoottisia ruokia yritän hyödyntää kotimaisia raaka-aineita mahdollisimman paljon, kuten nyt. Opettelen koko ajan paremmaksi lähi- ja satokausiruoan käyttäjäksi.
Lopuksi vielä pieni paljastus. Ottaessani annoskuvia minulla oli rekvisiittana niin metalli,- kivi- kuin puupuikot. Mutta oikeastihan minä syön aasialaiset ruoat näillä.
Oujjea!
Ne ovat lasten harjoittelupuikot, joita ostin Kiinasta ollessani siellä kesävaihdossa. Vihreiden lisäksi laatikosta löytyy myös pinkki pari! Tosin pinkit puikot taitavat olla nyt likan frozen-leikeissä.
Broilerin varrastikutkin ovat oikeasti puisia syömäpuikkoja. Ne kestävät tällaisen nopean paahdon ihan hyvin ja uppoavat helposti pehmeäksi marinoituneisiin täytteisiin. Vink vink!
Hulvaton ja rempseä? Niin kai sitten. Voisikohan se osittain johtua siitä todella pahasta allergiastani kaikkea pseudotieteellistä höpönhöpöä kohtaan, jolla mediassa perustellaan erilaisia ruokauskomuksia. Väliäkö sillä onko muutama tuhat oikeaa tiedemiestä/-naista eri mieltä, jos joku KVG-opiston pätevöittämä ruokaguru on päättänyt, että jäniksenpapanoiden syöminen parantaa aineenvaihduntaa tai että proteiinien nauttiminen on epäterveellistä? Kun näiden sanansaattajiksi valjastetaan someen vielä pari kansainvälistä julkkista, homma menee täydestä kuin väärä raha. Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että lähdekriittisyys pitäisi saada kouluhin pakolliseksi oppiaineeksi viimeistään alakoulun kolmannelta luokalta lähtien.
Aamen, aamen ja aamen!
Olen toimittajana tarkka siitä, että on eri asia kertoa tutkimuksesta, jonka mukaan esim. kurkumalla SAATTAA olla erilaisia terveysvaikutuksia kuin väittää, että näitä terveysvaikutuksia on sataprosenttisen varmasti. Juuri tänään mietin sitä, että jos yrttinyytit ja luontaistuotteet todella parantaisivat kaikki sairaudet, allergiat ja turvotukset, miksi lääkkeitä ja ravitsemussuosituksia on edes viitsitty kehittää. Ei kun sori, nehän ovat korruptoituneiden lääkäreiden ja tutkijoiden rahastuskeinoja, unohdin. 😀
Mutta auta armias, jos sanot näin, saat usein kuulla olevasi höttöhiilareiden, sokerikoukun ja pikaruokien puolustaja. Öööö, what? Oma pyrkimykseni on suhtautua ruokaan uteliaasti, mutta rennosti, maalaisjärjellä ja maltilla.
Onpas kiva saada papaijasalaatille resepti, jonka voi täkäläisillä aineksilla tehdä. Syksyllä huokailin Tampereen Masussa käydessäni tuolle salaatille ja googlettelin, josko jostain sitä vihreää papaijaa voisi löytyä. No, eipä löytynyt ja into lopahti. Nythän minä teenkin tämän porkkana-kaaliversion 🙂
Ja mä rakastan kaalia niin paljon, että luulen tykkääväni tästä enemmän kuin jostain raa’ asta papaijasta tehdystä.
Originelliin ohjeeseen tosin tulee ihan hitosti enemmän chiliä, mutta puolitin määrän, koska en halunnut laulaa aamulla vessassa Ring of Firea.