Otetaan alkuun pieni ajatusleikki. Minkä luulet olleen elämäni pelottavin hetki? Onko se ehkä synnytys? Ei. Hetki, jolloin luin uutiset ensimmäistä kertaa livenä radiossa? Ehei. Se hetki, kun yritin taivuttaa uutisten livelähetyksessä numeraalin ”57. kerran” ja jäin jankkaamaan viidennennen-nennen-nennen-kymmenennennen-nennen-nen-nen osaamatta katkaista suustani vyörynyttä paskanauhaa? Noup. No se, kun kuulin, että kirjastani on arvio Hesarissa, ja lähdimme ajamaan mökiltä lähimmälle Ärrälle ostamaan lehteä. No ei sekään.
Koin elämäni vavisuttavimmat kauhunhetket viime sunnuntaina, kun tein ensimmäistä kertaa elämässäni tarte tatinin.
Kyseessä on ranskalainen klassikkoleivonnainen. Se itsessään luo paineita. Näen edessäni nirppanokkaisen Gastonin, joka motkottaa, miten ulkomaalaiset eivät hallitse sitä ja tätä ranskalaisen kulinarismin perussääntöä. Jännitystä lisäsi se, että Pastanjauhantaa on otsikoinut oman testiraporttinsa otsikolla ”Tarte tatin se ei vaan onnistu”.
Luin kyseisen bloggauksen kommentit ja vinkit kymmeniä kertoja. Vertailin reseptejä. Hiki valui selkääni pitkin. Palaako sokeri, klimppiintyykö voi? Mitä jos omenat jäävät paistinpannuun kiinni, kun yritän kumota piiraan alustalle? Tässä vaiheessa Ville vielä huikkaa lähtevänsä koiralenkille, tulevansa joskus.
ÄLÄ SAATANA JÄTÄ MINUA TÄNNE YKSIN NÄIDEN VITUN OMENIEN KANSSA!
Huh huh, hengittelyä, muistele synnytysvalmennusta, hitaasti, se tulee kyllä. Nyt otetaan naukku Calvadosta (eivät ne synnytyksessä sanoneet noin, mutta olisivat saaneet sanoa).
Pulssi kiihtyy, vatsaa nipistelee, sokeri alkaa sulaa, lisään voin.
40 minuuttia tuskaa, pelkoa, epäuskoa.
Lopputulos: MADAFAKIN MUKIINMENEVÄ TARTE TATIN!!!!!!!
Lue tämä, ennen kuin leivot
Käytin pohjana tätä Valion ohjetta. Se osoittautui erittäin hyväksi, vaikka vähän muokkasinkin. Joissakin ohjeissa pohjaan tosin ei laiteta munaa. Mielestäni taikinan koostumus oli hyvä jo ennen munan lisäämistäkin, joten jos teet vegaanisen piiraan, rohkenisin jättää munan pois. Taikinaa tuli aika paljon moneen muuhun ohjeeseen verrattuna. Se ei kuitenkaan ollut huono juttu. Taikinalevystä sai paineltua piiraan sivuille stopperit, jotka estivät kuumaa omenatäytettä valumasta reunojen yli, kun piiras kumottiin.
Huippuravintola Postres taas neuvoo käyttämään piiraassa valmista voitaikinaa. Joissakin ohjeissa tosiaan neuvotaan näin. Sopiva määrä on pannun koosta riipppuen 400 – 500 grammaa valmista voitaikinaa.
Olin tyytyväinen kaikkeen, paitsi omenoiden väriin. Ne tummuivat vähän liikaa. Toisaalta kastike karamellisoitui herkulliseksi, ja kun selasin Google-haulla ruokasivustojen tarte tatinien kuvia, niin kyllä tuonne mahtuu kaikenlaista. Se, miten omenat tummuvat, riippuu lajikkeestakin. Tämä on ihan hyvä, mussutti Gaston mitä hyvänsä!
Tässä vielä vinkit, joiden avulla ensikertalainenkin todistettavasti onnistuu:
VINK: Lisää pannulle ensin sokeri, vasta sitten voi ja kolmanneksi calvados (voit korvata sen rommilla tai sherryllä).
VINK VINK: Älä sekoita sokeri-voi-calvados-seosta erityisemmin. En meinannut uskoa vinkkiä, koska kaikkeahan pitää sekoittaa, ettei se pala pohjaan. Idea on sulattaa kastikeaineksista seos, jonka raaka-aineet liukenevat ja sekoittuvat itsekseen. Kun lorautat pannulle calvadosta, neste levittää voi-sokeriseoksen tasaisesti ympäriinsä. Kastikkeesta muotoutuu pannun pohjalle levy, johon omenat tarttuvat. Jos sekoitat kastikepohjaa, levy rikkoontuu klimpeiksi.
VINK VINK VINK: Valurautapannun puukahva kannattaa ruuvata irti ennen kuin laitat pannun uuniin. Jos tämä ei onnistu, voit suojata kahvan kostuttamalla sen hyvin ja peittämällä kahvan foliolla. Tällä kikalla puukahvan pitäisi kestää uunissa parikymmentä minuuttia.
VINK VINK VINK VINK: Joissakin ohjeissa taikinaa neuvotaan pitämään jopa pari tuntia jääkaapissa. Kun et muotoile taikinasta palloa, vaan levyn, se jähmettyy tarpeeksi jo puolessa tunnissa ja muotoilu on helppoa.
VINK VINK VINK VINK VINK: Ennen kuin alat leipoa, varmista, että sinulla on paistinpannua hieman suurempi alusta, jolle voit kumota piiraan.
Tarte tatin
Suureen 28 – 30 -senttiseen valurautapannuun
- 2 desiä tomusokeria
- 5,5 desiä vehnäjauhoja
- 0,5 teelusikallista suolaa
- 225 grammaa voita tai margariinia
- 1 muna
- 1 ruokalusikallinen kylmää vettä
- 500 grammmaa eli noin 5 kappaletta happamia omenia
- 1 desi tummaa sokeria
- 0,75 desiä calvadosta, sherryä tai rommia
- halutessasi tomusokeria piiraan koristeluun
- Tee ensin taikina. Erota 175 grammaa voista taikinaa varten. Loppu on tarkoitettu kastikkeeseen. Leikkaa taikinaan tuleva voi pieniksi kuutioiksi. Sekoita tomusokeri, vehnäjauhot ja suola. Nypi voikuutiot jauhoseokseen. Lisää lopuksi joukkoon kylmää vettä tippa kerrallaan, jotta taikinan notkistuu.
- Painele taikina levyksi kelmun päälle ja pane se jääkaappiin jähmettymään.
- Tee seuraavaksi täyte. Kuori omenat. Poista niiistä siemenkodat. Leikkaa omenat neljään osaan tai vielä pienemmiksi, jos omenat ovat isoja.
- Levitä tumma sokeri tasaisesti paistinpannulle. Anna sokerin sulaa itsekseen keskilämmöllä.
- Lisää seuraavaksi joukkoon loppu voi. Voit hölskäyttää pannua hieman, mutta älä sekoita voimakkaasti.
- Kun voi on sulanut, kaada pannulle calvados. Anna seoksen muhia pari minuuttia.
- Asettele seuraavaksi omenalohkot pannulle. Anna seoksen kypsyä keskilämmöllä 20 minuuttia tai kunnes omenat ovat päältä pehmeitä. Älä sekoittele tai kääntele. Ota pannu pois levyltä.
- Ota jähmettynyt taikina jääkaapista. Kauli levystä suuri, hieman pannua suurempi ympyrä. Painele taikina pannulle omenaseoksen päälle. Reunat saavat olla paksummat vallit.
- Paista torttua pannussa uunissa 225 asteessa, kunnes piiraan kansi (eli pohja) on vaaleanruskea). Tässä kestää noin 20 minuuttia.
- Ota valmiiksi suuri lautanen, leikkuulauta tai muu alusta. Ota pannu uunista, aseta alusta pannun päälle ja käännä koko komeus nurinpäin. Piirakan pitäisi irrota pannusta ja kumoutua lautaselle. Muista suojata kädet hyvin patakintailla. Nauti jäätelön tai vaniljakastikkeen kera. Voit myös koristella jäähtyneen tortun tomusokerilla.
Herkullisia – ja helppoja – piirakoita
Huhhuh, nyt kun on tästä paskahalvauksesta selvitty, en kaipaa elämääni hetkeen mitään draamaa. Siksi jaankin muutaman tosi helpon piirakkaohjeen, jossa mitään ei tarvitse sulattaa, ruuvata irti tai keikauttaa. Tarvitset vain ihan tavallisen piirakkavuoan. Ihan ittenäs kuule riität.
Mustikka-valkosuklaapiirakka on mielettömän hyvää. Raikasta, mutta täyteläistä. Tämä on lempipiirakoitani. Jos löydät vielä nektariineja tai persikoita, nekin sopivat piiraaseen mustikoiden ja hunajan kaveriksi.
Viime aikoina olen leiponut paljon galetteja. Piiraasta tulee rustiikkinen ja kaunis, mutta se on todella helppo. Pohja muuntuu vegaaniseksi, kun käytät margariinia, siihen ei sii tule munaa. Syysgaletten täytteeksi sopivat luumut ja kirsikat.
Tämä piirakka taas on suolaisenmakea, sillä täytteeksi tulee päärynöitä ja vuohenjuustoa. Kun vielä keittelet hedelmät vaikka sherryssä ja paahdat päälle suolapähkinöitä, lopputulos on miatsuu niillekin, jotka eivät pidä makeasta.
Pingback: Tarte tatin – se oikea resepti? | Lyhyenä hetkenä