Lupailin helpon suklaamoussen reseptiä, jota kokeilin joulupöytään. Kyseessä on alun perin Glorian Ruoan ja Viinin ohje, jota maustoin hieman jouluisemmaksi. Raastoin joukkoon appelsiininkuorta ja reilusti inkivääriä, ja lisäsin myös hieman suolaa taittamaan makeutta. Suolan voi jättää itse moussesta pois, ja jälkiruoan päälle voi ripotella tarjoiluvaiheessa muutaman kiteen sormisuolaa.
Mielenkiintoista tässä reseptissä on se, että kuohkeutta ei luoda liivatteella tai kananmunalla, vaan vaahtokarkeilla. Karkeista tulee massaan sen verran makeutta, että ripaus vaniljasokeria riittää mausteeksi. Suklaaksi kannattaa valita mahdollisimman tummaa ja vähäsokerista laatua. Mousse on parhaimmillaan erittäin kylmänä, jolloin siitä voi pyöräyttää vaikka palloja jäätelökauhalla. Pidin kovasti koostumuksesta, joka oli lähempänä kylmänä suklaajäädykettä kuin -vaahtoa. Tätä moussea tehdessä ei tarvinnut jännittää jähmettymistä tai juoksettumista. Kunhan sulatat suklaamassan hitaasti, sekoitat koko ajan, ja annat sen jäähtyä täysin ennen kermavaahdon lisäämistä.
Suklaamousse vaahtokarkeista (6-8 annosta):
250 grammaa tummaa suklaata (vähintään 70-prosenttista)
150 grammaa vaahtokarkkeja (kauppojen leivontahyllyiltä löytyy usein minivaahtokarkkeja 150 gramman pusseissa)
50 grammaa voita
0,5 desiä kuumaa vettä
2,75 desiä kuohukermaa
1 teelusikallinen vaniljasokeria
ripaus suolaa
1,5 teelusikallista raastettua inkivääriä
2 appelsiinin kuori raastettuna (puolet tarjoiluun)
Halutessasi tarjoiluun:
sormisuolakiteitä
kaakaonibsejä/raastettua tummaa suklaata/tummaa kaakaojauhetta
Paloittele suklaa. Jos käytät isoja vaahtokarkkeja, paloittele myös ne. Laita suklaa, vaahtokarkit, raastettu inkivääri, puolet raastetusta appelsiininkuoresta, voi ja kuuma vesi kattilaan. Sulata erittäin miedolla lämmöllä ja sekoita hyvin koko ajan. Kun massa on täysin sulanutta ja tasaista, kaada se kattilasta kulhoon jäähtymään. Sekoittele myös jäähtymisen aikana.
Kun suklaaseos on jäähtynyt, tee kermavaahto. Vaahdota kerma ja mausta se vaniljasokerilla ja ripauksella suolaa. Nostele kerma varovasti suklaan joukkoon. Tarjoile mousse kylmänä ja hyvin vetäytyneenä. Koristele lopulla appelsiininkuorella sekä halutessasi kaakaonibseillä, suklaarouheella tai kaakaojauheella.
Kahvipöydässämme oli myös klassisista klassisin taatelikakku, jonka sain ystävältä joululahjaksi. Mutta ei tämä ihan tavallinen kuivakakku ollutkaan. Kaverilleni kävi onnekas vahinko, kun hän lisäsi kerman ja sokerin liian aikaisin keitettyjen taateleiden joukkoon. Seos karamellisoitui, ja kakussa maistui ihanalla tavalla nekkukarkki. Kostuttelin kakkua hieman tumman rommin ja sokeriveden seoksella. Tomusokerihuntu ripoteltiin päälle juuri ennen tarjoilua, sillä kostutettu kakku imaisee sokerin nopeasti.
Tämä joulu oli ihana ennen kaikkea kahdesta syystä. Tuli lumi ja tuli valo. Olen pitkin syksyä valittanut postauksissani, että kaamos on minulle kamalan vaikeaa aikaa. Valon määrä vaikuttaa jaksamiseeni ja mielialaani niin paljon, että se on surkuhupaisaa ja ärsyttävää. Kun ulkona on päivästä toiseen kosteaa, harmaata ja painostavaa, on jo pelkkä roskapussin ulos vieminen kauhea ponnistus.
Olen kokeillut kaiken maailman intiaanien korvakynttilät, jumpat ja vitamiinit vain todetakseni, että mikään ei tehoa. Ei, ennen kuin loska-ajan selkä taittuu, ja alkaa sydäntalvi. Kun yöllä näkee tähdet ja päivällä voi ihailla kimaltavia lumikiteitä. Ja etenkin kun illalla pääsee nauttimaan sinisestä hetkestä. Ja maalla valosaasteen ulottumattomissa ne hetket ovat toden totta sinisiä, aivan uskomattomia. Syviä kuin indigo tai Fazerin suklaalevyn kääre. Ja päivällä voisulankeltainen aurinko työnsi pilvimassaa tieltään, ja Kuloveden yllä liikkui sumu. Myös pelloilta nousi paksua maitomaista sumua; ehkä maa on vielä sen verran lämmin lauhan syksyn jäljiltä.
Jokaisessa meissä asuu pieni Nigella, hän laittoi moussen myös vaahtokarkeilla 🙂
Nigella on ihana! Ja liputan todellakin vaahtokarkkien puolesta, tämä oli niin helppoa, että huhheijaa. Koostumukseen ei jäänyt yhtään sitkeyttä tai paakkuja, jotka olisivat paljastaneet salaisuuden.
Olen samaa mieltä lumen ihanuudesta. Sininen hetki on jotain käsittämättömän kaunista. Ensimmäiset illat istuin vaan siihen aikaan ulos tuijotellen. Valon myötä tuli joku ihan käsittämätön energia-annos – innostuin jopa siivoamaan kaappeja.
Tuo lumen ja valon yhdistelmä on vain jotain niin ihmeellistä ja ihanaa. Tekisi mieli käyttää jopa hippisanaa voimaannuttavaa. Mä en vain jaksa tuota syksyä, vaikka rakastan sienestämistä ja pidän alkusyksyn kuulaudesta ja ruskasta. Mutta koko hemmetin loka-marraskuun voisi vetää puolestani viemäristä alas. Ilma seisoo, on kostean kalseaa, ei kunnolla pakkasta. Missään ei ole ketään eikä mitään, päivän valoisin hetki muistuttaa paperimassaa.
Nyt vain toivon, että lumi pysyisi. Pääsisi hiihtelemään ja ihastelemaan upeita auringonlaskuja ja noita kelta-sini-pastelli-oransseja hetkiä.