Sukulaisporukkamme on tehnyt Kreikan-reissuja jo varmaan parinkymmenen vuoden ajan ja tuntee maan ruokakulttuurin perin pohjin. Mekin olemme päässet nauttimaan Kreikan-matkaajien ruokailtamista parina vuotena. Tällä kerralla tarjoilu oli suorastaan ylenpalttinen. Oikeastaan se on laimea adjektiivi kuvailemaan herkuista notkuvia pöytiä ja illan pulppuilevaa tunnelmaa. Jos aikataulut natsaavat, saatamme mekin suunnata Kreikkaan ensi kesänä. Sitä ennen voimme vain fiilistellä ja miettiä, miten jumalaisia kaikki nämä ruoat olisivat, jos ne tehtäisiin kasviksista, jotka ovat saaneet kypsyä luonnollisissa olosuhteissa Välimeren auringon alla.
Kannoimme (siis mies kantoi) kortemme kekoon tekemällä illan lihapääruoan, kreikkalaisen lihapadan eli Stifadon. Reseptimme on muokattu useammasta eri lähteestä. Perus-Stifadohan rakentuu punaviini-etikka-maustekastikkeen ympärille. Suomalaisissa resepteissä mausteita käytetään meidän makuumme turhan hennolla kädellä. Padan pohjana olleita reseptejä on muokattu lisäämällä mausteita reippaasti. Tomaattimurskan sijaan kastike tehtiin oikeista tomaateista. Pata vaatii pitkää hauduttelua, mutta on todellakin vaivan arvoinen.
1 kilo lampaan-, naudan- tai peuranpaistia
1 kilo tomaatteja
500 grammaa keltasipulia
6 valkosipulinkynttä
4 desiä punaviiniä
2 desiä vettä
0,5 desiä punaviinietikkaa
5 laakerinlehteä
2 kanelitankoa
5 kokonaista neilikkaa
6 maustepippuria
6 kokonaista mustapippuria
1 ruokalusikallinen sokeria
suolaa
öljyn ja voin sekoitusta sipulin ja lihan paistamiseen
Paloittele liha suuriksi kuutioiksi. Murskaa valkosipuli ja paloittele sipulit renkaiksi tai isohkoiksi paloiksi. Paloittele myös tomaatit valmiiksi. Kuumenna öljy ja voi suuressa kattilassa, mutta älä pidä liettä täydellä teholla, etteivät sipulit pala. Kuullota kattilassa ensin valkosipulit, sitten keltasipulit ja lopuksi liha.
Kun lihan pinta on ruskistunut, lisää joukkoon vesi, punaviini, etikka, tomaattikuutiot ja mausteet. Kypsennä pataa keskilämmöllä kannen alla vähintään kolme tuntia. Lisää suolaa ja pippuria maun mukaan. Pata saa olla reilun mausteinen. Tarjoile, kun liha on niin pehmeää, että se hajoaa helposti ohuiksi säikeiksi.
Kreikka-tuntijamme olivat kokkailleet tämän lisäksi uskomattoman määrän herkullisia kasvisruokia. Mistähän tässä nyt aloittaisi. Tarjolla oli ainakin ihania juusto-kesäkurpitsapihvejä, valkosipulilla ryyditettyä perunamuusia, fetalla, riisillä, yrteillä ja mausteilla täytettyjä tomaatteja ja paprikoita, tomaatilla, fetalla ja yrteillä täyttettyjä, uunissa paahdettuja munakoisoja eli Pyörtynyttä imaamia, perinteistä fetasalaattia, seesamikeksejä, hunajaa, pähkinöitä, halvaa, jäätelöä, todella hyvää kreikkalaista viiniä….
Kreikan ruokakulttuuri on aivan poikkeuksellisen hyvä koko Välimeren mittakaavassa. Mitä lännemmäksi mennään, sitä suolaisempia ruoat ovat. Esimerkiksi Espanjassa käytetään aika paljon säilykkeitä, suolaa, kuivattua lihaa ja kalaa. Italialla on pastansa, mutta ruoka ei ole ihan yhtä suolaista kuin Espanjassa. Ja elämäni ainoalta Kerikan-matkalta muistan, että kuppaisessa turistikylässäkin ruoka oli aivan fantastista: yksinkertaista ja tuoretta. Elin koko viikon erilaisilla kasviskeitoilla, salaateilla ja muhennoksilla. Mitään kovin raskasta liharuokaa ei tehnyt edes mieli, koska kasvikset olivat niin meheviä, että taju meinasi lähteä. Toivotaan, että lomaviikot ja kaikki elämän tuoma säätö naksahtaisivat yksiin ja pääsisimme Kreikan-tuntijoiden matkaan heinäkuussa. Sitä ennen voin vain haaveilla.
Tulipa mieleeni, mikä on suosikkinne Välimeren ruokakulttuureista? Oma vastaukseni on: kaikki muut paitsi Portugali. Okei, kokemukseni rajoittuu Madeiraan. Mutta se olikin niin karvas pettymys, että voi hyvää päivää. En vain tajua, miksi tällä hedelmällisellä saarella syödään lähinnä keitettyä perunaa, ylikypsäksi höyrytettyä, leivitettyä kalaa ja eläkeläistyyliin mössöksi muhennettua porkkanaa. En myöskään ole kuullut kovin mairittelevia kuvauksia Portugalin mannerosan ruokakulttuurista. Kaikissa muissa testaamissani Välimeren kohteissa olen rakastunut ruokaan. Pidän espanjalaisten suolatuista säilykkeistä ja pikkupaloista. Rakastan italialaisten pastaa sekä pitkää, mutta riisuttua menuuta ja kreikkalaisia kasvisruokia.
Hei! Miksi tyytyä Portugalissa Algarven lomakyliin tai Madeiraan, kun länsirannikko (esim. Lissabonin seutu) on täynnä toinen toistaan houkuttelevampia kalastajakyliä ja pikkukaupunkeja? Kun kerran pääsee niiden kalaisten ja äyriäispitoisten pöytien ääreen, ei muualle Portugalissa kaipaakaan. Rohkaisen silti katselemaan ympärilleen ja lähtemään pienelle ajelulle sisämaan kyliin. Elämäni parhaan mustekalarisoton olen syönyt Caldasissa Monchique-vuoren kupeessa. Eukalyptuspuiden katveessa, vinho verden kera elämys oli unohtumaton.
Heippa Anu! Madeiran valitsimme taannoin sen upean luonnon vuoksi. Kokemus oli niin mieletön, että olen valmis lähtemään levada-vaelluksille uudelleen koska tahansa, vaikka ruoka olikin pliisua. 🙂
Portugali on Välimeren ruokakulttuureista minulle vielä tuntematonta aluetta. Ymmärtääkseni alueen ruokakulttuuria ei edes lasketa välimerelliseksi, vaan muistelen törmänneeni joskus atlanttisen ruokavalion käsitteeseen. Olen kuullut portugalilaisesta ruokakulttuurista sekä ylistystä että pettymyksiä. Pitäisi siis varmaankin lähteä itse tsekkaamaan tilanne paikan päälle, tuo kuvauksesi mustekalarisotosta eukalyptuspuun siimeksessä on sen verran kiehtova.
Etsin hyvää stifadon ohjetta ja tämän ulkonäkö ainakin vastaa Kreikassa syömääni stifadoa. Pidän myös mausteista ruoasta, joten kokeiluun lähtee.
Toivottavasti syntyy maistuvia kokkailuja! Mausteita kannattaa käyttää rohkeasti ja hauduttaa pataa pitkään miedolla lämmöllä. Kreikkalaiset käyttävät liharuokien mausteena usein kanelia, ja kasvisruoissa hieman yllättäen yhdistelmää minttu+tilli. Tulevana kesänä suuntaan ensimmäistä kertaa Länsi-Kreikkaan. Katsotaan, mitä makumuistoja sieltä tarttuu mukaan. 🙂