Sieni-hummuspasta on tuhti ja metsäinen pikaruoka

Näitä sieniohjeita puskee vielä hetken, koska joinakin vuosina olen saanut suppilovahveroa vielä jouluna. Nyt halusin lounaaksi nopean sienipastan, jossa olisi joku helppo juju, joka toisi kerma-voi-sipuli-sienet-komboon jotain uutta. Syntyi ihanan yrttinen ja ruokaisa sieni-hummuspasta.

Hummus tuo pastaan makua ja proteiinia

Suppilovahvero on yksi lempisieneni, koska sen sitkas rakenne ja vahva maku kestävät vaikka mitä, jopa chiliä. Päätin yhdistää suppilovahverot hummuksen kanssa, sillä hummuksessa on hitusen metsäistä maan makua, mutta myös sitruunan kirpeyttä ja valkosipulia.

Hummus tuo sienipastaan myös ruokaisuutta. Erillistä proteiinilisuketta ei siis tarvita. Maustoin suppispastan runsaalla rosmariinilla, joka sopi älyttömän hyvin hummukseen. Tätä makuparia kannattaa kokeilla muissakin ruoissa. Dippaa vaikka rosmariinileipää hummukseen tai mausta kaupan valmis hummus rosmariinilla.

Nopea, vegaaninen, mutta hieman erilainen

Oma suosikkini kaupan hummuksista on muuten Pirkan hummus, joka on notkeaa ja raikasta. Siitä Ilo-hummuksesta, jota jotkut hehkuttavat, en taas tykkää yhtään. Jotenkin tunkkainen maku.

Sieni-hummuspasta on lisäksi vegaaninen, nopea ja helppo (no laitoin kyllä annoksen päälle juustoa, koska cashewpähkinät olivat loppu, mutta got the point, ilman lisukkeita ohje on vegaaninen). Rakastan juuri tällaisia reseptejä. Jos joskus pääsisin tekemään keittokirjan, siellä saattaisi olla pelkkiä pastaohjeita. Nopeita ja yksinkertaisia, mutta sellaisia, että niissä on jotain pientä uutta, joka kohottaa ruoan arjen yläpuolelle.

VINK: Voit käyttää muitakin sieniä, esimerkiksi herkkusieniä tai mustatorvisieniä.

VINK VINK: Voit korvata rosmariinin salvialla, timjamilla tai oreganolla.

VINK VINK VINK: Voit korvata juustoraasteen murskatuilla cashewpähkinöillä. Kun teet ohjetta vegaanisena, älä käytä voita, vaan pelkkää öljyä/vegaanista margariinia.

1. Esivalmistele ainekset. Perkaa sienet roskista ja leikkaa isoimmat sienet pienemmiksi. Kuori ja silppua kelta- ja valkosipuli.
2. Sulata pannulla nokare margariinia ja loraus öljyä. Kuullota sipulisilppua pari minuuttia keskilämmöllä ja mausta sokerilla ja rosmariinilla.
3. Lisää pannulle sienet. Kuullota sekoitellen pari minuuttia, mutta älä paista sieniä kovin pitkään. Niihin saa jäädä kosteutta ja mehevyyttä.
4. Kaada pannulle hummus ja kaurakerma. Sekoita hyvin. Huuhtaise kermapurkki vedellä ja lisää vettä sen verran, että hummus notkistuu.
5. Anna kastikkeen porista viitisen minuuttia. Maistele ja lisää makusi mukaan suolaa ja pippuria.
6. Keitä lisukepasta runsaassa suolavedessä al denteksi. Siivilöi, mutta jätä pastan joukkoon tilkka vettä, jotta ruoka ei kuivu. Yhdistä pasta ja kastike tai asettele kastike pasta-annoksen päälle. Ripottele päälle pähkinämurskaa tai juustoa ja nauti heti.

Kolme erilaista sienipastaa

Loppuun vielä parit muut sienireseptit, joita olen suositellut pitkin syksyä.

Pari viikkoa sitten tein sieni-perunapaistosta, jonka salainen ainesosa on yksi kotimainen omena. Omena ei maistu, mutta se tuo paistokseen ihanaa raikkautta, vaikka ruoassa on ehtaa rasvaa. Mukavan metsäinen maku, tätä voisi tehdä vaikka nuotiolla.

Ja kuten alussa mainitsin, suppilovahvero kestää jopa chilin. Kun haluat vaihtelua iänikuisiin kermaisiin sienipastoihin, testaa Jamie Oliverin suppilovahveropasta, johon tulee hieman chiliä ja sitruunaa.

Salvia-sienipasta on vegaaninen, mutta todella täyteläinen ja ylellinen pasta. Mausteina on salvian lisäksi kaurakermaa ja pinjansiemeniä. Tuohon vielä lasi jotain kermaisen paahteista valkkaria päälle ja ah!

Marrasmärinää

Onpas arse olo, kun tämä korona ottaa meistä taas niskalenkkiä. Syksy on mennyt ihan kivasti. Olen päässyt varovaisesti harrastamaan, olemme olleet terveitä, ja elämässä on ollut ainakin viikon mittainen perspektiivi yksittäisten päivien sijaan.

Nyt jännittää taas, mikä on tilanne viikon lopulla – ensi viikkoa en uskalla edes ajatella. Jos tähdet ovat hyvässä asennossa, pääsemme ehkä Turkuun hotelliin ensi viikon lopulla. Tai sitten emme.

En halua ajatella sitä, en mitään. Haluan ajatella nyt Hercule Poirotia ja pähkinäsuklaata, jota ruokalähetti toi. Ja niin teen. Onko tämä sitten aikuisuutta vai turtumusta, mutta olen oppinut hieman säätelemään ajatuksiani ja tunteitani. En lähde nyt pelon limboon, vaikka en jaksa olla erityisen iloinen ja toiveikaskaan.

Kun nyt tulisi huominen ja saisi syödä rauhassa aamiaisen.