-Ei hyvää päivää, mää sekoon päästä kun näitä on niin paljon!
-Juokse nyt hyvä ihminen hakemaan lisää ämpäreitä.
-Emmää pysty kerään enempää kun mun kädet jäätyy. Mutta jos mää tungen tosta pari vielä taskuun. Kato täälä on hippien happosieniäkin.
-Miten tän rutakon yli pääsee ilman että ämpäri kaatuu? Mun huulissa ei oo enää tuntoo.
Siinä Janican ja Villen viimeviikkoinen sieniretki pähkinänkuoressa. Marjastus, anoppilan kasvimaan hoito ja kaikenlainen metsäily on jäänyt tänä vuonna järkyttävän vähälle kiireen vuoksi. Viime sunnuntaina raahauduimme vihdoin sienimetsään. Uskalsin uumoilla, että suppilovahveroita löytyisi hyvin. Viime vuonna kuiva sää teki sienistä kuivia ja kitukasvuisia.
Nyt anoppilan metsät olivat suorastaan sieniviidakkoa. Vajosimme jonkinlaiseen eläimelliseen tilaan ja kahmimme kädet kohmeessa sieniä. Ja jumaleissön kun niitä vain löytyi ja löytyi, mätäs toisensa jälkeen. Ehkä tämä on se fiilis, joka ilmaisista muoviämpäreistä kiihkoilevilla tyypeillä on?
Keräsimme 10 litraa sieniä alle vartissa. Suppikset olivat jäässä ja tuntui hassulta, kun ne kolahtelivat ämpäreihin. Annoimme sienten sulaa rauhassa huoneenlämmössä. Pakkanen ei ollut tehnyt hallaa niiden maulle tai koostumukselle. Ville putsasi ja esikäsitteli sienet paahtamalla ne pannulla. Kas niin kaksi valtavaa ämpärillistä supistui kahdeksi pieneksi Tupperware-kipolliseksi.
Toisesta satsista tein täyteläisen keiton, johon tuli myös maa-artisokkaa. Mausteiksi puolimakeaa sherryä ja suomalaisen ryytimaan unohdettuja ihanuuksia: kirveliä ja meiramia.
VINK: Soseutin osan sienistä keittoon. Osan taas lisäsin sattumiksi joukkoon. Käytin soppaan yhteensä nelisen litraa paistettuja sieniä ja yhteensä reilut 2,5 litraa nestettä. Jos sinulla ei ole näin runsasta sienisaalista, litra tai parikin riittää. Käytä tällöin myös vähemmän vettä, ettei keitosta tule laihaa. Suosittelen myös, että soseutat tällöin kaikki sienet keittoon, jotta suppilovahveron ja maa-artisokan maku ovat tasapainossa.
Jos olet epävarma sopivasta vesimäärästä, käytä sitä ensin litra ja lisää lopuksi, kun alat soseuttaa keittoa. Ainesten lisääminen on aina poistamista helpompaa. Luota myös omaan makuusi ja aistimuksiisi. Sienet voivat olla säästä riippuen kuivahkoja tai todella kosteita, myös maku voi vaihdella sadon mukaan. Lisää mausteita, jos nämä määrät eivät tunnu riittävän.
VINK VINK: Moni valittelee, ettei viitsi käyttää maa-artisokkaa, koska kröpyliäisen juureksen kuoriminen on vaikeaa. Ilouutinen: sitä ei tarvitse kuoria, ellei juuri ole todella multainen ja kuori paksu ja nahkea. Riittää, kun peset artisokat hyvin ja leikkelet ruvet pois. Kuoressa on upea, paahteinen maku. Se tasapainottaa sisuksen makeutta ja tuo tähän keittoon syvyyttä.
Suppilovahvero-maa-artisokkakeitto
4−6 annosta
- 2−4 litraa suppilovahveroita
- 1 suuri keltasipuli
- 2−4 valkosipulinkynttä
- 500 grammaa maa-artisokkaa
- 1−2,3 litraa kasvis- tai kanalientä sienten määrästä riippuen, minä käytin 2,3 litraa (yksi fondinappi tai liemikuutio riittää pariin litraan vettä)
- 2 desiä kuohukermaa
- 1 desi puolimakeaa tai 0,5 desiä todella makeaa sherryä
- 1 ruokalusikallinen kuivattua kirveliä tai puoli ruukkua tuoretta
- 1 ruokalusikallinen kuivattua meiramia tai puoli ruukkua tuoretta
- suolaa
- pieni ripaus mustapippuria
- tarvittaessa vajaa teelusikallinen sokeria tai hunajaa
- öljyn ja voin seosta kuullottamiseen
- Esivalmistele ainekset. Poista sienistä roskat ja huuhdo ne. Pese maa-artisokat juuresharjalla, poista veitsellä tummat ruvet ja leikkaa juuret pieniksi kuutioiksi. Kuori ja silppua keltasipuli. Kuori ja murskaa valkosipuli.
- Kuullota sieniä pannulla tai kattilassa sekoitellen öljyn ja voin kera. Sienistä saa haihtua runsaasti nestettä, ja ne voivat supistua jopa neljännekseen. Jos haluat, voit kuullottaa sipulit samalla pannulla sienten paistamisen loppuvaiheessa. Toinen vaihtoehto on kuullottaa sipulisilppua erikseen pari minuuttia voissa ja öljyssä. Anna sipulin kuullottua kullankeltaiseksi, älä ruskistua.
- Kaada kattilaan vettä ja yksi fondiannos/fondinappi/liemikuutio. Lisää maa-artisokka, sipuli, kirveli ja meirami liemeen. Keitä keskilämmöllä kannen alla. Kun artisokat ovat puolipehmeitä, lisää sherryä joukkoon vähän kerrallaan, maistele ja hae omiin mieltymyksiisi sopivaa määrää. Anna kiehua vielä hetki, kunnes maa-artisokka on aivan pehmeää.
- Lisää joukkoon sienet. Jos sieniä on reilusti, voit säästää vajaan puolet sattumiksi. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää lopuksi joukkoon kerma ja surauta sekoittimella vielä pari kertaa, niin saat keittoon vaahtomaisen koostumuksen. Jos säästit osan sienistä, lisää ne keittoon lopuksi keittoon.
- Mausta suolalla, lisää halutessasi yrttejä ja syvennä makuja tarvittaessa ripauksella sokeria tai hunajaa. Pyöräytä joukkoon pari kierrosta pippuria myllystä, mutta varo, ettei lempeästä keitosta tule pistävää.
- Koristele annos meiramilla ja kirvelillä. Jos yrtit ovat tuoreita, voit tehdä keiton päälle koristeöljyn surauttamalla yrttejä ja öljytilkan pestoksi tehosekoittimessa.
Keiton päällä oleva vihersilmä syntyi tosiaan parissa sekunnissa lopusta kirvelistä ja öljystä. Loistava keino saada vähän eloa tällaisiin ruokiin, jotka näyttävät tosi tylsiltä, mutta maistuvat herkullisilta.
Ja miten Anja Snellmannin Saa kirjoittaa -runokirja tähän liittyy? No haudutin sen vakuumissa ja söin jälkkäriksi kanelin ja sokerin kanssa, ei ollut kuivaa kirjallisuutta! Ei vais. Tuli paniikki, että mistäs helvetistä minä tempaisen jotain värikästä krääsää tähän kuvaan. Sitten keksin penkoa kirjahyllyä. Olen yrittänyt kömpiä ulos keittiöstä miettiessäni, miten voisin stailata kuvia jo olemassa olevilla käyttöesineillä. En halua ostella jo pullisteleviin astiakaappeihiin lisää rekvisiittaa, ja yritän hakea jotain omaa juttua näihin ruokakuviin.
Olen miettinyt, että ehkä oma juttu voisi olla vähän yllättävämpien elementtien, muidenkin kuin keittiötavaroiden käyttäminen. Jos teillä on tiedossa joku (ruoka)kuvaajaa, joka stailaa annoksia erikoisesti, leikkisästi, rennosti, oudosti tai yllättävästi, saa vinkata.
Pitäisi elvyttää ehtiessäni maalausharrastukseni tytsyn kanssa. Näen jo sieluni silmin, miten maalaamme yhdessä olkkarin erkkerissä omien telineidemme ääressä (äpppäpppäp, älkääs nyt puhuko mitään sotkusta, jonka aiheuttaa kombo 4-vuotias+akryylivärit+valkoiset pinnat). Olen miettinyt, että itse suherrettuja, abstrakteja maalauksia olisi hauska yhdistää ruokakuviin. Saa heittää ideoita ja ajatuksia!
Lisää sieniherkkuja tulisesta kermaiseen:
Jos haluat sieniruokiin jotain muuta kuin perinteistä kermaisuutta, testaas tämä chilillä ja sitruunalla maustettu sienipasta. Resepti on Jamie Oliverin ja jotain ihan muuta kuin tyypilliset slaavilaiset maut. Suppis sopii ohjeeseen erityisen hyvin. Siinä on vahva maku ja läskinen koostumus, jotka panevat kampoihin chilille, parmesaanille ja sitruunalle.
Ikiwanhoista resepteistäni löytyy mokkainen sienipiiras. Sherryn lisäksi kahvi syventää hienosti sienten makua. Klassikoiden ystävälle löytyy perinteinen uuniperuna suppilovahverotäytteellä. Jopa Jari Tervo tykkäsi tästä ohjeesta Twitterissä. 😀
Suppiksia voi myös pikkelöidä. Kuumalla vedellä puhdistetussa purkissa sienet säilyvät mainiosti joulupöytään asti. Pikkelöidyt sienet maistuvat esimerkiksi liha- ja perunaruokien kanssa. Olen laittanut niitä myös riistahampurilaisen väliin. Metsien aarteesta on moneksi!
Kokeilin tätä eilen ja jotain outoa oli joko reseptissä tai lopputuloksessa, kun keitto jäi tosi laihaksi eikä oikein maistunut miltään. Tuleeko nestettä todella 2.3 litraa? Toki vähempään nesteeseen 4 litraa suppilovahveroita kuulostaa taas aika paljolta.
Moro!
Mä kävin vielä keittiössä tarkastamassa käyttämäni mitat ja kyllä: soppaani tuli vettä 2,3 litraa, 2 desiä kermaa ja 1 desi puolimakeaa sherryä. Kuten tuosta kuvasta näkyy, koostumus oli tosi paksu ja makuja riittävästi. Kun laitoin jäähtyneen sopan jääkaappiin, se tuoksui sherrylle…. 😀
Ikävää, että raaka-aineesi menivät hukkaan ja sopasta tuli laihaa! Tämä oli tärkeä palaute, mä vielä tarkennan tuohon reseptiin, että veden määrää pitää vähentää, jos käytät vähemmän sieniä kuin minä.
Jäin vielä miettimään tuota mauttomuutta ja vetisyyttä. Yksi selitys voi olla sekin, että käyttämäsi sienet ovat olleet tosi nestepitoisia. Joskus ne ovat kuivia käppyröitä, joskus taas höyryä nousee litrakaupalla ja sieni on kirjaimellisesti kuin itseensä nestettä imenyt pesusieni. Tämä voi vaikuttaa keiton koostumukseen ja makuun.
Ja käytitkö muuten kuohu- vai ruokakermaa? Ruokakermahan ei vaahtoudu ja kuohkeudu soseutettaessa samalla tavalla kuin kuohukerma.
Ei onneksi menneet raaka-aineet hukkaan, heittelin sitten lisää fondia, sherryä ja mausteita yli tuplamäärän alkuperäiseen ohjeeseen, niin sitten alkoi tulla makua. Olis voinut myös tuplata maa-artisokan määrän, koska se ei omassa keitossa kauheasti maistunut eikä koostumuksessa oikein näkynyt, en toki tiedä oliko tarkoituskaan, vai oliko tarkoitus että soseus tulee sienistä, kuten itselläni. Käytin kuohukermaa ja 3/4 sienistä oli kuivattuja, tosin liotin ne pienessä vesimäärässä ja heitin liotusvedenkin keittoon. Kaikenkaikkiaan ainesosat kuulostavat hyvin yhteensopivilta ja sherry <3 suppilovahvero, joten pitänee itsekin vielä miettiä tekikö jotain hassusti kuitenkin, että voisi kuitenkin vaikka toisekin koittaa ja katsoa minkälainen lopputulos tulee :). Kiitos ohjeesta kaikista huolimatta, ei näitä koskaan liikaa ole :)!
Ah, kuivatut sienet, tämä sen selittää! Olen joskus pohtinut pääni puhki, millainen määrä kuivattua suppiksia vastaa vaikka litraa tuoreita. Lukuisien googlauksien jälkeen paras löytämäni vastaus on se, että sori, riippuu ja roikkuu kaikesta mahdollisesta:
https://www.meillakotona.fi/kysymykset/kuivatut-suppilovahverot
Näillä neste- ja maustemäärillä tuoreiden sienien kanssa lopputulos oli todella paksu ja erittäin aromaattinen. Mutta olipa hyvä, että osasit pelastaa keiton itse. Mä täällä jo mietin, että jos sä asut Tampereella, tuon sulle uudet sienet korvaukseksi mielipahasta! Ja todella hyvä, kun otit tämän esiin, niin muistan jatkossa selittää sieniohjeissa tarkemmin, miten eri tavalla säilötyt sienet voivat käyttäyttä.
Ja artisokkajutskaan vielä vastaus: pyrin siihen, että maa-artisokka olisi tässä keitossa sävyttäjä, ei päämaku. Mutta tuo sherry sopii siis todella hyvin molempien raaka-aineiden maustajaksi. olen käyttänyt sitä sekä puhtaissa sieni- että maa-artisokkaruoissa.