Kun lapsemme alkoi syödä kiinteitä ruokia, pari kaveriani varoitteli minua siitä, että hyvinkin syövät lapset alkavat usein nirsoilla päiväkodissa, koska tavat tarttuvat. Kun joku ruoka on yhden mielestä ällöä, muutkin ällöävät.
Teoriassa on varmasti perää, sillä muistan, että koulussa tietyista safkoista ei saanut pitää. Inhokkejamme olivat herne- ja pinaattikeitto sekä kanaviillokki. Minä tosin pidin noista kaikista, mutta yritin peitellä sitä ja mölisin muiden joukossa, miten pahaa ruoka on. Eräs tyttö erehtyi joskus hakemaan hernaria lisää, ja hänelle vinoiltiin sen jälkeen monta viikkoa.
Oma jälkikasvuni on alkanut nirsoilla porkkanaa, tosin valikoivissa yhteyksissä. Raaka porkkana on hänen suurta herkkuaan. Kerran likka veteli koiran kanssa noin 300 grammaa raakoja, pilkottuja porkkanoita, jotka olin jättänyt keittiöön odottamaan kokkailua ja menin tekemään jotain muuta. Porkkana maistuu kaverille myös sellaisissa kastikkeissa ja padoissa, joissa se katoaa ruoan joukkoon. Mutta jos lautasella on kirkasliemistä keittoa, tsubu napsii sopasta nakit, juo ryystäen liemen, jättää juurekset niille sijoilleen ja häipyy.
Päätin tehdä vähän ihmiskokeita ja kehitin ruoan, jonka pääraaka-aine on porkkana. Käsittelin porkkanan sellaiseksi, ettei hän tajuaisi koostumuksesta, mistä raaka-aineesta on kyse, ja maku ratkaisisi, tekeekö kastike kauppansa.
Tein kasvisbolognesen, jonka pohjana oli paksu, sosemainen porkkanakastike. Halusin kastikkeeseen myös sattumia, jotta se olisi bolognesea, ei sosekeittoa, joten saostin kastiketta punaisilla linsseillä. Punaiset linssit ovat nykyään yksi lempiraaka-aineistani. Niillä saa helposti ruokaisuutta esimerkiksi kasviskeittoihin, -kastikkeisiin ja -patoihin. Linssit eivät kuitenkaan ole samalla tavalla jauhoisia kuin pavut, mikä voi madaltaa papukammoisten kynnystä näiden palkokasvien maisteluun.
Reseptin voi muuten muokata myös sosekeitoksi: käytä linssejä noin puolet tästä määrästä ja enemmän vettä. Soseuta kaikki linssit liemeen, ja paahda keiton pinnalle siemeniä tai krutonkeja. Lusikallinen paksua luonnonjugurttia sopii keiton lisukkeeksi.
Tein ruokaa tapani mukaan isomman setin. Tästä tulee ainakin kuusi ruokaisaa annosta. Tarjoilin porkkanabolognesen täysjyväpastan kanssa, jotta kasvisannos täyttäisi kunnolla.
Samettinen porkkanabolognese
4−6 annosta
- 800 grammaa porkkanaa
- 1 suuri keltasipuli
- 4–6valkosipulinkynttä
- 3,5 desiä punaisia linssejä
- 1 reilu ruokalusikallinen (pikkupurkki) tomaattipyrettä
- kourallinen tuoretta timjamia
- 1 teelusikallinen (savu)paprikajauhetta
- 1 teelusikallinen mietoa chilijauhetta
- 2 teelusikallista valkoviinietikkaa
- suolaa
- sokeria
- mustapippuria
- öljyä kuullottamiseen
- vettä
Pinnalle:
- parmesaaniraastetta
- tuoretta timjamia
- Kuori porkkanat ja paloittele ne pieniksi lohkoiksi. Kuori keltasipuli ja valkosipulinkynnet ja kuutioi sipulit. Huuhdo linssit lävikössä ja valuta ne.
- Kuumenna suuressa kattilassa loraus öljyä. Kuullota kattilassa keskilämmöllä sipulia, valkosipulia, paprika- ja chilijauhetta. Varo, ettei valkosipuli pala. Lisää parin minuutin kulutua joukkoom porkkanat ja 1,5 desiä linssejä, ja kuullota vielä hetki.
- Kaada kattilaan vettä sen verran, että kasvikset peittyvät ja mahtuvat kiehumaan hyvin. Anna kasvisten kiehua kannen alla, kunnes porkkanat ovat aivan pehmeitä. Jätä kattilaan sen verran vettä, että saat soseutettua kastikepohjan helposti sauvasekoittimella. Tarkoitus on tehdä paksu sose, ei liemevää keittoa. Lisää soseutusvaiheessa joukkoon tomaatipyre.
- Kun olet soseuttanut kastikepohjan tasaiseksi, lisää loput linssit kattilaan ja anna kastikkeen muhia miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia, kunnes kokonaiset linssit ovat pehmeitä. Mausta valmis kastike tuoreella timjamila, valkoviinietikalla, mustapippurilla, suolalla ja sokerilla. Käytä sokeria suurin piirtein yhtä paljon kuin suolaa.
- Tarjoile kastike pastan kanssa. Koristele annos timjamilla ja reilulla satsilla raastettua parmesaania.
Barbaareille sopiva porkkanapastan resepti löytyy täältä. Makkara-porkkanapastassakin on yrttejä sekä reilu loraus ehtaa kermaa, kunnon lohturuokaa siis.
Linssit ja vaaleat pavut ovat muuten hyviä kasvissosekeittojen sakeuttajia. Niin herkullisia kuin kerma ja kookosmaito ovatkin, kertyyhän niistä sitä rasvaa ja energiaa. Korvaan joskus kerman pavuilla, jotka soseutan huolellisesti keiton joukkoon. Koostumuksesta tulee ihanan paksu, ja keitosta tulee proteiinipitoisempi kuin kermaversiosta. Ruskeita papuja ja kidneypapuja en suosittele sosekeiton sakeuttajiksi. Etenkin kidneypavun kuori on niin paksu ja maku voimakas, että se puskee liikaa läpi ja pilaa keiton värin.
Miten ihmiskokeeni sitten onnistui, maistuiko porkkana lapselle kätketyssä muodossa? No kuule en tiedä. Samana päivänä, kun väänsin bolognesen, metriheikki sairastui rajuun flunssaan, eikä ole syönyt pian viikkoon käytännössä mitään.
Universumille kiitos pillimehusta. Olet nerokkain keksintö sitten matkustajalentokoneen.
Oi miten ihana pastaresepti! olen aivan hullaantunut punaisiin linsseihin ja tässä olisi taas oiva uusi tapa käyttää niitä 🙂
Anne, mulla on tullut kans suorastaan fiksaatio linsseihin ja papuihin. Kaikki eivät tajua tätä, palkokasvit tuntuvat jakavan ihmiset tosi tiukasti kahteen leiriin. Nuo punaiset linssit ovat ihania siksikin, että ne antavat ruokaan kaunista väriä. Nyt tosin lisäsin tomaattipyrettä ennen kaikkea värin vuoksi, että kastike ei näyttäisi ihan vauvansoseelta. 😀
Hahaa! Rikoskumppanit lapsi ja koira! 😀 Kyllä itsekin varmaan söisin nakkisopasta pelkät nakit, jos vain näin aikuisiällä kehtaisi 😉
Voisikohan nuo linssit korvat pavuilla tai sillä muodikkaalla nyhtökauralla ilman että annoksen idea kärsisi? Emme ole vatsan kanssa samaa mieltä linssien maistuvuudesta.
Kieppis, kokeile valkoisia papuja. Nyhtökaurasta en osaa sanoa, sillä en ole vielä kokeillut sitä. Onkohan se muuten kovin kallista?
Todella herkullisen näköistä! Kiitos reseptistä 🙂
Kiva, jos se näyttää hyvältä! Mulla oli kauhea huoli, muistuttaako tämä liikaa vauvansosetta. 😀