Raikas appelsiinijuustokakku kanelikastikkeella

Blogiani pidempään lukeneet saattavat muistaa, että viime vappu ei mennyt meillä ihan putkeen. Lapsemme syntymäpäivä on nimittäin vappupäivä, ja olemme pitäneet hänen pirskeensä aina tuolloin. Parina ensimmäisenä vuotena homma toimi. Plikka nukkui vielä päiväunia, ja saimme kokkailla Villen kanssa rauhassa päikkäreiden aikana. Se oli kivaa yhdessäoloa.

Viime vuonna juhlien järjestäminen oli kuitenkin raskasta. Tytöllä riittää virtaa, ja hän nukahtaa päikkäreille enää korkeintaan automatkoilla. Oli tuskaista vaahdottaa kakkua ja paistella nakkeja, kun asunto oli täynnä käryä, ja jaloissa pyöri koko energiaa pursuileva pikkuihminen, joka hoki isi isi isi äiti äiti äiti äiti isi kato mua kato mua kato mua äää äää Ryhmä Hau kakka pissa.

Lisäksi viime vuonna ensimmäinen versio syntymäpäiväkakusta meni vituroilleen. Testaamani resepti oli susi, ja irtopohjavuoka oli mennyt rikki. Kakun pohja ja kakku putosivat sylistäni lattialle, kun olin siirtämässä kakkua jääkaappiin hyytymään.

Kakku saatiin lopulta valmiiksi ja juhlat juhlittiin, mutta sen jälkeen sohvalla retkotti kaksi uupunutta ihmistä, joiden otsasuonet sykkivät. Päätimme, että seuraavana vuonna pidämme tauon kotikekkereistä ja kutsumme lähipiirin vappupäivänä ravintolaan. Voin järjestää erikseen pienet lastenkutsut konseptilla ”poppareita ja jäätelöä”, mutta vappuna haluan nauttia siitä, että kaupunki on täynnä brunsseja, menoa ja meininkiä.

Tänä vuonna kokoonnuimme ravintola Henriksiin, jota olen viime aikoina kovasti kehunut. Henriksin brunssi oli taas napakymppi. Se maksoi alle 30 euroa ja sisälsi ihanan kylmäpalapöydän sekä pöytään tarjoillun pää- ja jälkiruoan. Kaikki oli täydellistä kypsyysasteita ja suolapitoisuutta myöten. Ilahduttavinta oli se, että sekä suvun vanhimmat, perinteisempiin makuihin tottuneet että me nuoremmat foodiet nautimme.

Tämä ei ole nyt mikään maksettu mainos, koska söin omakustanteisesti, mutta kehunpahan ihan kehumisen ilosta: testatkaa Henriks vaikkapa sukujuhlissa. Se on oivallinen valinta, jos haluat jotain hienostuneempaa kuin valtavat possunleikkeet, mutta vaarisi arastelee moderneja kastikehelmiä.

Vaikka emme järjestäneet juhlia kotona, leivoin pikkuiselle kakun. Se on hänelle niin tärkeä juttu, varsinkin kynttilöiden puhaltaminen. Nyt pelasin varman päälle ja tein juustokakun tutuilla, hyviksi havaituilla raaka-aineilla ja suhteilla. Helppo juustokakku valmistui nopeasti ja tekeytyi lähes itsekseen.

Tykkään myös siitä, että juustokakku ja pannacotta ovat jälkkärimaailman pyttipannuja. Ne voi maustaa oikeastaan millä vain, eikä koskaan voi mennä kovin pahasti metsään. Tai no, lorautin kerran juustokakkuun vähän liikaa ruusuvettä, ja lopputulos maistui mummon kapiokirstulle.

Appelsiinin lisäksi olen himoinnut viime aikoina korvapuusteja, ja nämä maut sopivat täydellisesti yhteen. Maustoin siis Digestive-keksipohjan voilla, kanelilla ja kardemummalla. Käytin tarkoituksella hieman isompaa vuokaa, jotta kakkuun tulisi enemmän pohjaa. Tein samoista mausteista vielä kanelivoin, jota pirskottelin hyytyneen kakun päälle. Makukombo oli nappisuoritus, ja kaneliraidat toivat kakkuun hauskaa tiikerifiilistä.

Minulla on todella vaihtelevia kokemuksia maustetuista tuorejuustoista. Suklaatuorejuusto on aika kamalaa, mutta appelsiinijuustot ovat yleensä raikkaita ja luonnollisen makuisia. Pirkan appelsiinituorejuustossa on jopa appelsiininkuoren paloja. Raastoin tosin tuoretta kuorta vielä hitusen mukaan.

Käytän juustokakun täytteessä usein kaksi purkkia kuohukermaa ja kaksi purkkia tuorejuustoa. Nyt kevensin täytettä ja korvasin toisen kermapurkin appelsiinijugurtilla. Jos et löydä sitä, voit käyttää luonnonjugurttia tai pari purkkia kermaa.

Jos appelsiineja jää yli, voit vuolla kuoresta koristeita kakun päälle. Minä vuolin juustohöylällä appelsiiniserpentiiniä, joka sopi vappuun. Tämä on myös meikäläisen piperrystaitojen huipentuma. En erityisemmin pidä askartelusta, näpertelystä ja käsitöistä. Koristelen annokset mieluusti kukilla, koska se on helppoa, ja suosin rentoa roiskimista.

Tyttönen oli pähkinöinä nähtyään kakun, sillä koristeraidat, appelsiinikoukerot ja kukka olivat hänen mielestään maailman hienoimpia. Ja voi että kakkua ihmeteltiin ja käytiin kurkkimassa jääkaapilla koko ilta. Aamulla tyttö halusi istua pöydän päässä, koska hän oli synttärisankari (häntä piti myös kutsua sillä nimellä koko päivä), ja annoin hänen herkutella normaalin aamupalan sijaan kakulla.

Nyt olo on iloinen, mutta myös haikea. Katselimme tytön vauva- ja taaperokuvia ja tajusin, että vauvamakkarat, tutit ja jokeltelu ovat hänen osaltaan lopullisesti taakse jäänyttä elämä. 4-vuotias on jo vähän hontelo rimppakinttu, välkky ja tarkkanäköinen. Hänelle ei voi selittää mitään tahansa diibadaabaa, sillä hän ymmärtää ja muistaa jopa pelottavan paljon.

Samaan aikaan olen hirmuisen onnellinen, sillä meillä on ollut todella kivaa viimeisen vuoden ajan. En ole sillä tavalla vauvaihminen, että viihtyisin perhekerhoissa ja jaksaisin analysoida vaippaan ruittaantuvan sinapin väriä. Vauvat ovat söpöjä ja valloittavia, mutta tylsiä.

Toivottavasti kukaan ei ymmärrä tätä väärin. Minä vain olen niin paljon itsevarmempi äiti tällaisen höpöttävän tättähäärän kanssa. Nautin yhteisistä kirjasto-, museo- ja kahvilareissuista. Tykkään keskustella lapseni kanssa, kyselen ja vastailen mielelläni. Odottelin tämän vaiheen alkamista kaikki ne sinappivuodet, ja äitiys tuntuu nyt kiehtovalta ja tietyllä tavalla paljon helpommalta kuin silloin, kun jumitin kotona vauvakuplassa.

Mutta vauvamakkaroista vielä kakkuihin. Testaamisen arvoinen on myös tämä punaisilla marjoilla koristeltu valkosuklaa-juustokakku. Se vaatii vähän enemmän vatkailua, mutta on vaivan arvoinen, miehen duunikaverit voivat todistaa! Marmoroitu juustokakku taas on todella kaunis ja hiukan erilainen, sillä se paistetaan uunissa. Tuon olen näköjään tehnyt juuri vappusynttäreille silloin, kun energiaa vielä riitti.

No mutta, joskus on ihan ok syödä toisten äitien ja isien tekemää ruokaa. Se pitää talouden pyörät pyörimässä ja otsan sileänä.