(*Yhteistyössä Antiguas Reservasin kanssa.)
Antiguas Reservas -viinin maahantuoja kyseli, haluaisinko testata kyseistä Cabernet Sauvigno´ta ja kirjoittaa siitä. Sain bloggaukseen täysin vapaat kädet, mikä on ehtoni yhteistyöpostausten tekemiselle. Kurkkailin ensin, millaisia arvioita viinistä on kirjoitettu. En ole kauheasti ilmaisen tavaran perään ja tsekkaan ensin, onko tuote oikeasti kiinnostava. Viinilehden mukaan Antiguas Reservas on laadukas ja hyvin tehty viini, jonka laatu vastaa hintaa. Tanniineja kuivaillaan tanakoiksi, ja suuhun pitäisi jäädä hieman savuinen kuivuuden tunne. Viinikartan pojat ovat testanneet viinin pääsiäisaterialla, ja suosittelevat sitä lampaan ja muiden raskaampien lihojen pariksi.
Lukijani ovat varmasti kyllästymiseen asti kuulleet, että syömme paljon appiukon kaatamaa peuraa. Vanhat lihat pitää nyt koluta pakastimesta, eli rilli hehkuu kesällä ahkerasti. Näytin Antiguas Reservasille vihreää valoa, ja olen nyt testaillut viiniä useamman erilaisen ruoan kanssa.
Ensimmäisellä kerralla tein virheen. Kokeilin viiniä pizzan kanssa, koska ajattelin mausteisen tomaattikastikkeen ja vahvan kinkun komppaavan viiniä tarpeeksi. Yhdistelmä ei kuitenkaan ollut hyvä. Vaikka Antiguas Reservas on edullinen seurusteluviini, se ei ole pliisu tai harmiton. Liian kevyt ruoka, kuten pizza, pasta tai salaatti, torppaa viinin maun. Se ei kehity, eikä suu pääse kipristelemään kunnolla savun ja tanniinien kanssa.
Seuraavana iltana teimme karamellisoitua possua ja raparperichutneyta. Johan alkoi toimia. Rasvainen, pitkään muhinut liha ja makeansuolainen, hiukan tulinen kastike olivat tarpeeksi vahvoja tälle viinille. Erotin mausta yrttisyyden ja samanlaisen kuivuuden, jonka johanneksenleipäpuun hedelmä jättää suuhun. Parin lasillisen jälkeen kikattelin sohvalla, että hehee, nyt mää tiedän miltä tuntuis, jos suussa olis kokko.
Olin suunnitellut kehitteleväni tämän viinin ympärille grilliruoan. Säät vain ovat olleet sellaiset, että ulkona kokkaaminen hotsita. Nimimerkillä istuin eilen kesäteatterissa ylläni sama villakangastakki, jota käytän tammikuussa. Aloin miettiä, miten kotiruokaan saisi grillitunnelmaa. Miten kerrostaloasuntoon voi loihtia kesäisen ulkona syömisen fiiliksen, vaikka katukiveys kiiltelee sadevettä?
Mieleeni tuli loistava Netflix-sarja Chef´s Table ja kolmosjakson eksentrinen elämäntapataiteilija Francis Mallmann. Michelin-Mallmann kokkaa nykyään tiiminsä kanssa lähinnä taivasalla Patagoniassa. Valmistusmenetelmät ovat krouveja ja yksinkertaisia. Lihaa ja vihanneksia kypsennetään hiilien päällä maakuopassa tai paistetaan sellaisenaan ilman rasvaa ja marinadeja. Niitä ei tarvita, koska hyvän lihan nesteet huolehtivat mehukkuudesta ja umamista. Mallmann vakuutteli, että hyvä liha ei pala, vaikka sen paistaisi ilman rasvaa. Liha siis jää ensin paistopohjaan kiinni, mutta kun pinta on kypsynyt, lihan saa käännettyä vaivattomasti, eivätkä pihvi tai pannu kärsi.
Päätimme paistaa peurapihvit valurautapannulla ilman rasvaa. Leikkasimme pieniä pulleita pihvejä peuran ulkofileestä. Liha ei kypsentynyt liikaa, vaikka annoimme pinnan paistua rauhassa, kunnes liha ”ilmoitti itse” olevansa valmis käännettäväksi. Paiston jälkeen pintaan hieraistiin savusuolaa. Tein lisukkeeksi voimakkaan, öljyisen chimichurri-kastikkeen. Keitetyt perunat ja valkosipuli pyöräytettiin pannussa voissa. Jos pihvinkin paistaisi voissa tai öljyssä, yhdistelmä närästäisi. Sellaisenaan paistetun lihan kanssa vahva öljykastike pääsi oikeuksiinsa. Testasin vielä toisena iltana voi-öljyseoksessa paistetun pihvin, mutta kuivapaistettu sopi lisukkeille paremmin.
Grillipihvit pannulla:
150-200 grammaa laadukasta punaista lihaa per syöjä (esimerkiksi peuran tai naudan sisä- tai ulkofile)
savusuolaa
mustapippuria
1. Nosta liha jääkaapista ja anna lämmetä huoneenlämpöiseksi.
2. Poista lihasta huolellisesti liika rasva ja jänteet. Älä nuiji. Liian ohut pihvi ehtii kypsentyä liikaa ennen kuin liha on valmis käännettäväksi.
2. Pane pihvit kuumalle valurautapannulle. Paista ja kokeile välillä varoen lihan alareunaa. Älä raavi sitä väkisin irti, vaan käännä liha, kun se irtoaa pannulta helposti. Hiero pihvin pintaan savusuolaa ja mustapippuria.
Chimichurri:
1 ruukku lehtipersiljaa
1 ruukku oreganoa
1 desi oliiviöljyä
1 teelusikallinen kuivattua chiliä
0,5 desiä valkoviinietikkaa
3 valkosipulinkynttä
1 ruokalusikallinen sitruuna- tai limemehua
suolaa
mustapippuria
pieni ripaus sokeria
1. Silppua persilja ja oregano. Kuori ja paloittele valkosipuli.
2. Pane kaikki ainekset tehosekoittimeen tai suureen kulhoon, jos käytät sauvasekoitinta. Voit myös tehdä kastikkeen käsipelillä ja murskata ainekset mahdollisimman pieneksi hakkelukseksi.
3. Pyöräytä aineksia sekoittimessa nopeasti. Koostumus saa jäädä hieman pureksittavaksi, joten älä sekoita kastikkeesta liian hienoa tahnaa.
4. Tarkista lopuksi maku. Etikan ja sitruunan happoja kannattaa taittaa ripauksella sokeria tai hunajaa.
Paahdetut uudet perunat ja valkosipuli:
6-8 pientä perunaa per syöjä
2 valkosipulinkynttä
suolaa
voita paistamiseen
1. Pese perunat hyvin. Esikeitä niitä kuumassa suolavedessä. Nosta pannu liedeltä, kun perunat ovat kypsyneet al denteksi, mutta eivät ole täysin kypsiä.
2. Kuori ja murskaa valkosipuli. Kuumenna pannulla tai kattilassa reilu nokare voita. Paahda perunoita ja valkosipulia keskilämmöllä noin 5 minuuttia. Varo, ettei herkkä valkosipuli pala.
Nautiskelimme pihvit ja viinin pienen pöydän äärellä erkkerissä. Ulkona oli kylmä ja aurinko pihtaili antimiaan, mutta meillä oli kesä. Turha sitä hellettä on jäädä rukoilemaan ja itkeä, että loma meni pilalle.
Voin ihan vilpittömästi sanoa, että pidin Antiguas Reservasista. Menee listalle luotettava ja hintansa väärti, tuhti punkku. Laitan tähän varmasti pennejäni senkin jälkeen, kun ilmaiset testipullot ovat tyhjentyneet. Älä kuitenkaan tee samaa virhettä kuin minä aluksi. Antiguasia ei kannata tuhlata liian hennolle ruoalle, koska luonteikkuus typistyy täysin. Tumma liha ja vahvat kastikkeet avasivat viinin. Aistin tuoksussa hillomaisuutta, mutta myös lakritsia. Oman viehätyksensä viiniin toi tieto siitä, että Cousiño-Macul on valmistanut sitä vuodesta 1927. Viiniä kypsytetään tammitynnyreissä vuosi, ja se lepäilee pullossa puoli vuotta ennen myyntiin laskemista. Tilalla on viljelty viiniä 1400-luvun lopusta asti, ja tämä perhe on omistanut sen 1800-luvun puolivälistä.
Tästä viinistä tuli mieleeni myös kirjallisuus. Kyselin Facebook-kavereiltani suosituksia kesälukemiseksi. Suosituksia saivat muun muassa Umberto Econ Ruusun nimi ja Foucalt´n heiluri. Tämä viini voisi sopia noiden kirjojen kaveriksi. Hiippailua kosteissa, sammaleen tuoksuisissa katakombeissa ja luostareissa. Murattia, villiyrttejä ja rohdospusseja. Taidan pitää sittenkin enemmän sateisesta kesästä, koska se on kirjojen ja punaviinin aikaa.
