Mieheni teki pari viikkoa sitten peuran pallopaistin lisukkeeksi punajuuririsoton, joka oli paljon maukkaampaa kuin itse pääruoka. Huomasimme, että pallopaisti on niin kuiva ruhon osa, että liha pitäisi mielellään keittää runsaassa nesteessä. Se ei ole parhaimmillaan uuniruoissa, vaan sopisi ehkä tillilihaan tai vastaavaan ylikypsäksi haudutettuun pataan. No, eipä tullut huono omatunto, kun liha ei mennyt hukkaan. Ensi kerralla uusi yritys.
Miehen hatustaan heittämä risottokokeilu sen sijaan osui puolivahingossa nappiin. Nillittäjä voisi sanoa, että tämä ei ole oikea risotto, koska siinä ei ole valkoviiniä ja juustoa. Mutta annetaan nillittäjien nillittää. Kokeilu osoitti jälleen kerran, että punajuuri on itsessään niin maukas juures, että se on usein parhaimmillaan loistaessaan ruoan päätähtenä. Tämä juuresrisotto on myös klassista risottoa kevyempi.
Alleviivaan nyt sitä, että ohjeen määrät ovat arvioita. Kokkimenneisyydestään huolimatta – tai ehkä juuri sen vuoksi – mies ei pahemmin desimittaa käytä, vaan heittelee aineksia pannulle perstuntumalta, maistelee ruokaa ja tarkkailee sen koostumusta.
Ainekset ja arvioidut määrät:
2 valkosipulinkynttä
puolikas keltasipuli
5 pienehköä punajuurta (ei säilyke)
2 porkkanaa
2 desiä risottoriisiä
8 desiä hyvää kasvislientä
Lisää suureen kattilaan tai korkeapohjaiselle pannulle ensin voinokare ja rypsiöljyä. Kun rasvaseos on kuumentunut, lisää pannulle murskatut valkosipulinkynnet ja hauduttele niistä aromeja irti 1-2 minuuttia. Lisää tämän jälkeen pieneksi kuutioitu sipuli, porkkana ja punajuuri.
Kun kasvikset ovat kuullottuneet, lisää joukkoon riisi. Kaada kasvislientä seoksen joukkoon hiljalleen. Sekoittele ja anna riisin turvota rauhassa. Lopeta nesteen lisääminen, kun riisi on kypsää. Risotto saa jäädä hiukan löysäksi, sillä se tiivistyy vielä.
Vielä paasausta aiheesta liemikuutiot ja fondit. Vastustan näitä, koska valtaosa liemikuutioista koostuu lähinnä keinotekoisista aromeista ja suolasta. Vihaan ruokaohjeita, joissa ei ole suolan lisäksi mitään muuta mausteita kuin liemikuutio. Liemikuutioita tarvitaan mielestäni hyvin harvoissa ruoissa. Oikeat mausteet ja yrtit ovat paljon parempia. Jos meillä olisi isompi pakastin, valmistaisin isoja satseja erilaisia liemiä annosrasioihin. Tällä hetkellä koiramme liha kuitenkin rohmaisee valtaosan pakastelokeroiden tilasta. Kyllä vain, 8-kiloiseen mäyräkoiraan uppoaa uskomaton määrä jauhelihaa.
Silloin, kun joudun ostamaan liemikuutioita ja fondeja, tarkistan aina tuotteen suolamäärän ja lisäaineet. Löysin Ruohonjuuresta Rapunzelin lähes suolattomia luomuliemikuutioita. Kuutioissa on porkkanan, sipulin, sellerin, persiljan, kurkuman ja muskotin lisäksi hiivauutetta, kasviöljyä ja hyvin vähän suolaa. En muista enää tarkkaa hintaa, mutta tämä lähti ostoskoriin, koska kuutiot eivät olleet hinnalla pilattuja, ja ainekset ovat paremmat kuin monissa luomuksi hehkutetuissa, kalliimmissa tuotteissa.
Jatkoin tänään myös kananmunattomia leivontakokeiluja. Mausteinen appelsiinikakku onnistui hyvin ja sai niin valtavasti kehuja, että päätin kokeilla kakusta suklaaversiota. Suklaaversio on koostumukseltaan tahmean kuivakakun (vrt. taatelikakku) ja mud caken välimuoto. Appelsiini sopisi loistavasti myös suklaan pariksi. Tällä kerralla kokeilin kuitenkin vadelmaa. Sain idean joltain vegaanipalstalta, jossa jaettiin vinkkejä kermattoman suklaakuorrutteen tekemiseen. Joku vinkkasi, että kakun suklaakuorrutteen voi tehdä suklaan ja margariinin lisäksi myös suklaan ja vadelmahillon yhdistelmästä.
Tein kakun suklaakuorrutteen suklaasta ja rasvasta, koska rasva antaa suklaalle mukavan kiillon. Korvasin kuitenkin taikinan appelsiinimarmeladin vadelmalla ja koristelin kakun boysenmarjoilla. Tumman suklaan ja marjojen yhdistelmä upposi testimaistajiin erittäin hyvin. Koostumuskin onnistui loistavasti.
Taikina:
3 desiä hienoja vehnäjauhoja
1,5 desiä sokeroimatonta tummaa kaakaojauhetta
2,5 desiä sokeria
2 teelusikallista ruokasoodaa
200 grammaa voita tai margariinia
250 grammaa kermaviiliä tai maustamatonta soijajogurttia
1 desi paistonkestävää vadelmamarmeladia
tilkka vahvaa kahvia
60 grammaa rouhittua tummaa suklaata
Kostutukseen:
Tilkka vahvaa kahvia tai vahvan kahvin ja kahviliköörin sekoitusta (käytin jälkimmäistä)
Kuorrute:
100 grammaa tummaa suklaata
Reilut 40 grammaa voita tai margariinia tai 1 desi kuohu- tai vispikermaa
Koristeeksi:
Boysenmarjoja, karhunvatukoita tai vadelmia (vadelmien pitäisi olla tuoreita, koska pakastevadelmissa on noro-riski)
Tomusokeria
Yhdistä kuivat aineet suuressa kulhossa ja sekoita. Lisää yksitellen joukkoon sula rasva, kermaviili, marmeladi, kahvitilkka ja ja lopuksi suklaarouhe. Sekoita nopeasti jokaisen aineksen lisäyksen jälkeen. Taikinasta on tarkoitus tulla tasainen, mutta sitä ei kannata vaivata liikaa, jotta kuohkeus ei kärsi.
Anna taikinan kohota uunin lämpenemisen ajan. Voitele ja korppujauhota suuri, mielellään parilitrainen kakkuvuoka. Kakku turpoaa uunissa melkoisesti, joten turpoamisvaraa pitäisi jäädä ainakin 5 senttiä. Kaada taikina vuokaan ja tasoita pinta. Paista kakkua 175 asteessa (kiertoilmalla noin 160 asteessa) 50-60 minuuttia. Kypsä kakku on tavallista kuivakakkua pehmeämpi, mutta kun siihen työntää haarukan, ei haarukkaan jää kiinni raakaa taikinaa. Älä availe uuninluukkua turhaan paiston aikana, ettei kakku lätsähdä.
Anna pehmeän kakun jäähtyä hyvin ennen tarjoiluastialle kumoamista. Kostuta kakku parilla ruokalusikallisella kahvia tai kahvin ja liköörin sekoitusta.
Sulata tumma suklaa ja rasva/kerma kattilassa miedossa lämpötilassa ja sekoita seosta koko ajan. Ota kattila pois liedeltä heti, kun suklaa on kokonaan sulanut. Anna suklaamassan jäähtyä pari minuuttia ja levitä se nuolimella tai lusikalla kakun päälle. Lisää marjat kakun päälle heti suklaakuorrutteen levittämisen jälkeen. Näin ne tarttuvat kakkuun paremmin. Anna kakun vetäytyä useita tunteja jääkaapissa ja koristele tomusokerilla juuri ennen tarjoilua.
EDIT: Kaivellessani jääkaappia pari päivää myöhemmin löysin kermaviilipurkin. Vähän aikaa löi tyhjää, kunnes tajusin, että tämähän on se viili, joka minun piti laittaa taikinaan. Olin kokonaan unohtanut sen! Tein siis vahingossa täysin munattoman ja maidottoman kakun. Ja koostumus oli todellakin hyvä.
Tämä lauantai on ollut muutenkin ihana. Olen vain jumittanut, tehnyt hiukan kotihommia ja kirjoitellut. Aamulla heräsin tuoreen leivän tuoksuun. Onnistuin taas sekoilemaan eilen illalla pizzataikinan määrän kanssa. Taikinaa jäi kulhoon valtava köntti. Nokkela mies keksi pyöräyttää vehnätaikinasta aamulla leivän ja tuunasi taikinaa merisuolalla, yrteillä ja oliiviöljyllä. Ja kas näin edessämme oli höyryävä focaccia-tyylinen leipä, joka ei kaivannut muita kuorrutteita kuin hyvää juustoa.
Söimme illallista ystäväperheen luona. Tarjolla oli raikasta salaattia ja aivan jumalaista, pitkään uunissa hautunutta lammaspataa yrteillä maustetun couscousin kera. Den Gamle Fabrikin minttuhyytelö näytti lupaavalta (ei ole luonnossa noin vihreää kuin kuvassa, enemmänkin läpinäkyvää), sillä se ei ollut väriltään esanssisen turkoosia kuten monet minttuhyytelöt. Huvituimme, kun tsekkasimme ainesosat. 59 prosenttia sokeria ja yli 30 prosenttia omenamehua. Eipä ollut mintulla pilattua se soosi.
Lopuksi seurueen pienin ruokailija löysi suuren pääsiäismunan, jonka pupu oli kätkenyt keittiöön. Munan sisältä paljastui makeita herkkuja, joita me aikuisetkin saimme armeliaasti maistella kahvin kanssa.
