Pimientos de Padrón eli paahdetut pikkupaprikat

Barcelona on yksi suosikkikaupunkejani, joihin palaan kerta toisensa jälkeen. Kuusi vuotta sitten ihastutin Villenkin tähän värikkääseen ja boheemiin pieneen suurkaupunkiin ja sen ruokakulttuuriin. Elimme häämatkamme tapaksilla (okei, sangrialla myös). Pyysimme usein ravintolassa kokkia valmistamaan meille suositusannoksia mielensä mukaan. Joka kerta pöytään kannettiin lautasellinen lähes mustiksi paahdettuja, pieniä ja ruttuisia paprikoita.

Nuo reilusti suolatut, kirpeät pikkupaprikat lumosivat meidät. Koskaan ei voinut tietää, millainen valikoima lautasella tällä kertaa oli: raikkaanmakea vai tulinen?

Länsi-Espanjan Galiciassa sijaitsevasta Padrónin kylästä peräisin olevat pikkupaprikat ovat melkoisia jokereita. Sikke Sumari kuvaa Padrónin paprikoiden syömistä venäläiseksi ruletiksi, sillä ulkonäön perusteella ei voi päätellä, onko paprika tulinen vai lempeä.

Yllätysmomentin lisäksi rakastan pikkupaprikoiden kitkeryyttä, joka sopii yhteen reilun paahtopinnan ja runsaan suolan kanssa. Paprikat kuuluu siis paahtaa aivan tummiksi ja ruttuisiksi ja tarjoilla heti. Ne ovat ihania tapaksia sellaisenaan ja sopivat mausteisten grilliruokien ja lihojen lisukkeiksi. Pääruoassa pitää olla potkua, sillä kovin hento kala tai maustamaton tofu jää auttamatta paprikoiden jalkoihin.

Kun paistoin paprikat pannulla, käytin rypsiöljyä. Myös espanjalainen oliiviöljy sopii makumaailmaan. Kävin viime kesänä Kreikassa oliiviöljy-tastingissa, jossa kreikkalaista neitsytoliiviöljyä hehkutettiin maailman antioksidanttisimmaksi ja parhaimmaksi.

Mitä nuorempaa ja vihreämpää öljy on, sitä pippurisempi ja voimakkaampi on sen maku. Minä rakastan kirpeää ja polttelevaa öljyä, mutta kaikki eivät pidä siitä. Mutu-tuntumani mukaan espanjalainen öljy on pehmeämpää ja miedompaa kuin kreikkalainen – tosi Kreikassa sitä haukuttiin huonoksi. En kuitenkaan ota nyt kantaa öljyjen laatuun, vaan makuun. Jos arastelet pimientosien kitkeryyttä, käytä mietoa rypsi- tai oliiviöljyä. Jos taas sytyt happamuudesta, korosta sitä nuorella oliiviöljyllä.

Pimientosit onnistuivat hyvin myös grillissä. Dippasimme paprikat öljyyn ja paahdoimme ne hiili-Weberissä. Savun aromi sopi ihanasti tulisuuteen ja kitkeryyteen.

Pimientos de Padrón -paprikoita on löytynyt lähiaikoina ainakin Tullin alueen S-market Pendolinosta ja Kalevan Prismasta. Kannattaa tarkistaa paketista, että paprikat ovat aitoja espanjalaisia. Kuulemma jopa ravintoloihin yritetään myydä hollantilaisia vihreitä minipaprikoita pimientos de Padróneina, mutta niiden maku on aivan erilainen. Kun siis löydät pussillisen tätä vihreää kultaa, hamstraa useampi paketti.

Oi että. Nyt tuli ikävä Barcelonaa, mieleen tulvii ihania muistoja häämatkalta. Tai no, myös niitä vähemmän ihania. En mene yksityiskohtiin, mutta sanotaanko nyt näin, että tällaisen keskikokoisen naisihmisen ei kannata vedellä espanjalaisia mojitoja ihan siihen tahtiin kuin minä eräänä iltana. Tapahtumat pysykööt salaisuutena, mutta sen yön jälkeen matkakumppanini ei antanut minun juoda enää muuta kuin Solia.

Mutta hei, tänä kesänä taas Espanjaan! Olemme menossa pariksi viikoksi samaan paikkaan Málagassa kuin kolme vuotta sitten. Ensimmäisen viikon olemme tuttaviemme talossa Sitio de Calahondassa, mutta toisen viikon suunnitelmat ovat vielä auki. Kaipaankin lapsiperheelle sopivia vinkkejä. Minne kannattaisi suunnata, kun käytössä on oma auto? Kohtuullisen matkan päässä Málagasta on vissiin Euroopan suurin korkkipuupuisto. Jokin tuollainen luontokohde, pienet rauhalliset kylät, viinit ja hyvä ruoka kiinnostavat.