Takana täydellinen pääsiäinen: ruokaa, ystäviä ja läheisiä, aurinkoa, ei aikatauluja. Hassua, että jo pelkkä hyvä seura ja ruoka loihtivat lomafiiliksen, vaikka vietimme suurimman osan pyhistä kotona. Perjantaina vietimme aika tavallisen leffaillan ja teimme tortilloja. Paneudun joskus tortilla- ja Meksiko-teemaan paremmin. Mainitaan kuitenkin, että päätimme luopua turhaa vaivaa aiheuttavasta texmex-hötöstä ja keskittyä olennaiseen. Ei miljoonaa dippikastiketta, juustoraastetta ja täytteitä kurkkukuutioista oliiveihin. Vain yksi mausteinen naudanlihapata, kuullotettuja kasviksia, vihreää salaattia, hapankermaa ja chiliä. Toimii.
Päivällä kahvittelimme kavereiden kanssa ja tuhosimme melkoisen kasan limoncellolla maustettuja muffineja. Teimme myös vääryyttä seurueen lapselle, joka koristeli leivonnaiset kauhealla vaivalla, ja sai lopulta syödä vain yhden muffinin. Perustele siinä sitten järkevästi tarhaikäiselle, miksi setä vetää neljättä pullaa posket kermassa, ja lapsi saa yhden vaivaisen makupalan….
Lauantaina teimme perinteistä pääsiäislammasta. Alkupalana oli kampasimpukkaa limellä maustetun hapankerma-majoneesikastikkeen kera. Hapankerma yksinään on turhan kulmikas lisuke, majoneesi taas liian rasvainen. Yhdistelmä, jossa on reilut kaksi kolmannesta hapankermaa, loput vähärasvaista majoneesia sekä yhden ison limetin mehu, on raikas ja täyteläinen. Simpukoiden pintaan rouhaistaan merisuolaa ja mustapippuria. Koristeeksi hieman limetin kuorta.
Pääruoan teimme lampaan lavasta. Rasvainen lapa sopii pitkään haudutettavaan uuniruokaan, koska se ei kuivu. Isoista luista irtoaa liemeen mukavasti makua. Mukailimme tätä Helsingin Sanomien reseptiä. Suosittelen keittojen ja patojen mausteeksi lipstikkaa, joka on yksi aromikkaimmista yrteistä. Lipstikassa on valtavasti umamin makua. Kourallinen tätä yrttiä korvaa kaikenkarvaiset liemikuutiot. Lipstikalla saa hyvin umamin mehevyyttä myös kasvisruokiin.
Ainekset:
1,5 kiloa lampaan lapaa luineen
700 grammaa makeahkoja, aromikkaita juureksia, kuten porkkanaa, kyssäkaalia, lanttua, naurista, palsternakkaa, kelta- ja valkosipulia
voin ja rypsiöljyn seosta kuullottamiseen
3 ruokalusikallista tummaa siirappia
3 ruokalusikallista soijakastiketta
puoli ruukkua lipstikkaa
3-5 isoa rosmariininoksaa
suolaa
kokonaisia mauste- ja mustapippureita
vettä
Paloittele liha ja esipaista se voin ja öljyn seoksessa. Kuullosta juurekset samassa rasvassa. Pane liha ja kasvikset suureen kattilaan tai kannelliseen uunivuokaan.
Kaada vettä pannuun, jossa liha ja kasvikset on kuullotettu ja rapsuttele pannun pohjalta paistojämät irti. Kaada vesi uuniastiaan kasvisten ja lihan päälle. Vettä pitäisi olla sen verran, että pata-ainekset peittyvät. Lisää lopuksi mausteet ja yrtit.
Hauduta pataa 150 asteessa viitisen tuntia kannen alla. Pata on valmista, kun liha murenee vaivatta, ja kasvikset ovat aivan pehmeitä.
Voimakkaan liemen ja rasvaisen lihan lisukkeeksi sopii raikkaanmakea couscous. Tämä on loistava liemevien ruokien lisuke, koska couscous imee käsittämättömän hyvin nestettä. Lisukkeen saa maustaa reilulla kädellä, koska couscous imee myös aromit itseensä paremmin kuin esimerkiksi riisi.
Ainekset:
500 grammaa couscousia
5 desiä vettä
yksi laadukas kasvis- tai kanaliemikuutio
vajaa teelusikallinen suolaa
2 ruokalusikallista öljyä
puoli ruukkua persiljaa
puoli ruukkua minttua
5-7 pieneksi silputtua taatelia
yhden suuren sitruunan tai limetin mehu ja noin puolet kuoresta raastettuna
Kiehauta vesi ja lisää joukkoon liemikuutio ja suola. Kaada couscous kuumaan veteen, mutta älä keitä sitä, vaan ota kattila pois liedeltä. Couscous kypsyy todella nopeasti, ja keittäminen tekee siitä ylikypsää ja puuromaista. Anna kuuman veden imeytyä couscousiin. Lisää öljy, revityt yrtit, taatelisilppu, sitrusmehu- ja kuori. Sekoita hyvin ja anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.
Pääruoka onnistui todella hyvin. Mies suhtautui ensin epäileväisesti couscousin makuyhdistelmään, etenkin taatelin. Nainen kuitenkin tiesi taas paremmin. Bravuurini keittiössä on juuri hyvien makuyhdistelmien keksiminen, vaikka teknisesti olen tosi kömpelö ja hidas. Tiesin, että taateli komppaisi hyvin rasvaisen lampaan kanssa ja hah hah, olin taas oikeassa!
Lientä jäi aika paljon jäljelle. Nyt pakastimessa oli tilaa, ja otimme liemen talteen ja pakastimme sen. Aitoa lihalientä ei todellakaan kannata heittää pois.
Suunraikastajana nautiskelimme raikasta sitruunapiirasta, jonka leiponut kaverimme nimitti luomustaan vaatimattomasti ”80-luvun leivonnaiseksi”. Löysimme kaappimme kätköistä vuosi sitten ostetun Vuokatin viinin vaalean marjaviinin. Se sopi kuin vahingossa täydellisesti sitruunapiiraan pariksi. Uudet suomalaiset marjaviinit ovat kaukana imelistä kotilikööreistä. Tämä viini on todella raikas ja marjaisa, päihittää monet kalliit, ”oikeat” jälkkäriviinit mennen tullen.
Kahvin kanssa söimme leipomaani appelsiinikakkua, jonka lisukkeeksi tein happamahkon appelsiinirahkan. Kakun mausteet olivat kohdillaan, mutta kämmäsin taas. Viimeksi unohdin suklaakakusta kermaviilin. Koostumus ei kuitenkaan kärsinyt tuosta unohduksesta. Tästä taikinasta unohtui rasva. Koostumus oli ihan ok, mutta ei niin mehevä ja kostea kuin alkuperäisessä, täydellisesti onnistuneessa kakussa.
Pääsiäinen jatkui vielä sunnuntaina anoppilassa. Ruokalistalla oli muun muassa chiliripauksella maustettua kasviskeittoa, mansikkarahkaa ja mangokanaa.
Punaisen lihan kanssa mäyräkoirafriikit nauttivat tietysti ranskalaista Le Petit Longue Dogia. Muovipullossa myytävä viini on usean rypäleen sekoitus. Maku on melko marjainen ja keskitanniininen. Ei mikään huippuviini, mutta sympaattinen ja helppo seurustelujuoma. 
Paljastetaan lopuksi vielä tämänvuotinen aprillipilani. Ilmoitin Facebookissa saaneeni täysipäiväisen oman alan duunin TES:n mukaisella palkalla. Kun kyseessä on media-ala, kukaan ei tainnut jostain syystä uskoa, mutta tämä oli kaikkien mielestä helvetin hauskaa 🙂
