Tämän syksyn viikonlopputeemaksi näyttää vakiintuneen hidas ruoka. Isänpäivänä päätimme pipertää koko päivän. Ruokalistalla oli nyhtöpossulla täytettyjä, itse tehdyssä lihaliemessä keitettyjä pelmeneitä. Urakka oli melkoinen, mutta kannatti. En ole tehnyt pelmeneitä aikaisemmin, mutta olen kokeillut Kiinasta tuttuja dumplingeja, jotka ovat periaatteessa sama asia. Täyte ja lisukkeet vain ovat erilaiset.
Lihaliemi:
500 grammaa luullista sianpotkaa
2 porkkanaa
1 keltasipuli
1 valkosipulinkynsi
kaalin kanta (samasta kaalista tehdään täyte)
2 laakerinlehteä
5 maustepippuria
suolaa
öljyä kuullottamiseen
vettä
Taikina:
4,5 desiä vehnäjauhoja
0,5 teelusikallista suolaa
1 kananmuna
1 desi vettä
2 ruokalusikallista sulatettua voita
Täyte:
luuton ja rasvaton sianpotka
200 grammaa kaalia
1 keltasipuli
1 valkosipulinkynsi
2 ruokalusikallista smetanaa
2 ruokalusikallista hunajaa
suolaa
mustapippuria
voita ja öljyä kuullottamiseen
Tee ensin lihaliemi. Kuori ja viipaloi porkkana, sipulit ja kaalinpää. Kuullota kasviksia hetki öljyssä suuressa kattilassa. Anna myös lihan ottaa väriä pintaansa. Lisää vesi ja mausteet. Anna lihan kiehua pitkään keskilämmöllä luineen ja rasvoineen. Lihaliemi on valmista, kun liha on aivan pehmeää ja irtoaa luusta. Ota liha ja kasvikset pois liemestä. Siivilöi lihaliemi kirkkaaksi reikäkauhalla tai tiheällä siivilällä. Ota liemi talteen pelmeneiden keittämistä varten.
Kuori ja paloittele seuraavaksi täytteeseen tulevat sipulit ja kaali. Silppua rasvasta ja luusta perattu liha mahdollisimman pieneksi. Sulata pannulla reiluhko annos voita, ja lorauta joukkoon tilkka öljyä estämään voin palaminen. Kuullota lihaa, kaalia ja sipulia pitkään miedolla lämmöllä, kunnes kaali on aivan pehmeää. Mausta täyte smetanalla, hunajalla, suolalla ja pippurilla. Anna jäähtyä.
Tee täytteen jäähtyessä taikina. Sekoita jauhot ja suola suureen kulhoon. Jätä jauhokeon keskelle kolo, ja riko kananmuna siihen. Kaada voisula munan päälle. Vaivaa taikina huolellisesti tiiviiksi palaksi. Kääri se kelmuun kuivumisen estämiseksi, ja anna vetäytyä jääkaapissa puolisen tuntia.
Muotoile taikinasta hieman golfpalloa pienempiä pyörylöitä. Kauli palloista ohuita pyöreitä levyjä. Et tarvitse jauhoja, mutta irrottele taikinaa vähän väliä alustasta. Levitä levylle reilu teelusikallinen täytettä. Taita pelmeni kiinni puolikuun muotoiseksi.
Painele reunat molemmilta puolilta kiinni haarukalla. Nosta valmiit nyytit voipaperille. Jos muotoilussa kestää kauan, voit nostaa ensimmäisenä tehdyt nyytit jääkaappiin odottelemaan.
Pelmeneitä on yhtä monen muotoisia ja kokoisia kuin tekijöitäkin. Tiskivuoren emäntä on käyttänyt tyyliä, jossa pelmenin reunat kiinnitetään toisiinsa korvaksi, ja pelmenit ovat melko pieniä. Pienen vispilänkaupan pelmenit ovat kuppeja. Tein aika isoja nyyttejä, koska en jaksanut nyhvertää ikuisuutta. Tästä taikinamäärästä saa tekniikasta riippuen 30-50 pelmeniä.
Minä olin kerrankin se, jonka tuotokset olivat kauniimpia. Mies totesi omista pökäleistään, että hänen nopean tekniikkansa ansiosta pääsimme sentään joskus syömäänkin.
Kuumenna lihaliemi kiehuvaksi. Keitä pelmeneitä noin 12 minuuttia, ja käännä ne keittämisen puolivälissä. Reikäkauha on tässä hyvä apu. Pelmenit turpoavat reilusti kypsyessään. Tunnustele taikinakuorta varovasti haarukalla. Nyytit ovat kypsiä, kun niiden pinta on kiinteä kuin tuorepastassa.
Voit tarjoilla kypsät pelmenit keittona lihaliemen kera tai sellaisenaan. Sopivia lisukkeita ovat smetana, suolakurkku, hunaja ja sienisalaatti. Nautiskelimme nyytit smetanan ja itse tehdyn sienipikkelsin kera. Kaadoin lientä hieman annoksen päälle, ja loppu lihaliemi jemmattiin pakkaseen tulevaa käyttöä varten.
Pari kolme ensimmäistä pelmeniä olivat kokeilukappaleita, mutta itselleni sopiva tekniikka löytyi yllättävän nopeasti. Taikinassa on voin ansiosta niin hyvä sitko ja muotoiltavuus, ettei se tarttunut pahasti edes puualustaan. Taikinan irrottelu ja käsillä muokkaaminen auttoi kovasti.
Yksikään pelmeni ei auennut. Haarukalla painelu molemmilta puolilta tuntuisi olevan hyvä keino, vaikken käyttänyt edes vettä kiinnitysaineena. Taikinaan painettua haarukkaa ei kannata irrottaa nostamalla, vaan liu´uttamalla haarukkaa alustaa pitkin. Näin reuna jää kauniiksi eikä nyytti repeä.
