Nää tykkäis toisistaan tosi paljon. Sit ne menis keskenään pussauskoppiin.
Nimittäin mustikka, nektariini, hunaja ja kardemumma. Yhdistelmässä on mukavasti hapanta raikkautta, makeutta ja mausteita.
Tykästyin niin kovasti pari viikkoa sitten testaamani mustikka-valkosuklaapiirakan pohjaan, että päätin kokeilla sitä heti uudelleen hieman eri täytteillä. Mausteita muokkaamalla pohja tuntuisi soveltuvan hyvin erilaisiin makeisiin piiraisiin. Mustikkapiirakkaan haluan paljon kardemummaa, joten sitä on reseptissä reilummin kuin monessa muussa ohjeessa. Vadelman tai punaherukan kanssa en käyttäisi kardemummaa ehkä lainkaan, vaan korvaisin sen vaniljalla.
Nektariinin voi korvata myös persikalla. Jos käytät pakastemustikoita, pyörittele niiden joukkoon hieman perunajauhoa. Jauho imee pakastemarjojen kosteuden itseensä, eikä piirakasta tule vetinen. Keittelin myös vaniljakastikkeen itse. Voi pojat, että siitä tuli ihanan paksua. Kastikkeeseen kannattaa lisätä pieni ripaus suolaa. Se nimittäin korostaa makeutta ja vaniljaisuutta, aivan kuten hitunen suolaa tekee kaakaosta ja suklaaherkuista vielä suklaisempia.
Mustikka-nektariinipiirakka
Keskikokoiseen, noin 26-senttiseen vuokaan:
Pohja:
- 100 grammaa huoneenlämpöistä voita
- 3/4 desiä (tomu)sokeria
- 1 muna
- 2 desiä vehnäjauhoja
- 0,5 desiä kaurahiutaleita
- 1 teelusikallinen leivinjauhetta
- 1,5 teelusikallista jauhettua kardemummaa
- 0,5 desiä maitoa
Täyte:
- 2 desiä mustikoita
- pari teelusikallista perunajauhoa, jos käytät pakastemarjoja
- 3 nektariinia
- loraus juoksevaa hunajaa
Paksu vaniljakastike:
- 1,5 desiä maitoa
- 1,5 desiä kuohukermaa
- 1 keltuainen
- 0,5 ruokalusikallista perunajauhoa
- 1 vaniljatanko tai 1 ruokalusikallinen vaniljasokeria
- 1−2 ruokalusikallista sokeria
- teelusikan kärjellinen suolaa
- Tee ensin piirakkataikina. Paloittele huoneenlämpöinen voi pieniksi lohkoiksi. Sekoita voi ja tomusokeri suuressa kulhossa. Vaahdota voi-sokeriseos napakaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Sekoita muna joukkoon ja vatkaa koko ajan, jotta massasta tulee tasainen.
- Sekoita vehnäjauho, leivinjauhe, kaurahiutaleet ja kardemumma hyvin toisessa astiassa. Kaada kuivat aineet ja huoneenlämpöinen maito voi-sokeri-munavaahtoon. Sekoita kevyesti.
- Voitele piirakkavuoka ja levitä taikina tasaisesti vuokaan. Pese ja puolita nektariinit. Kaiva nektariininkivet ulos hedelmäveitsellä. Leikkaa nektariineista reiluja puolikuun muotoisia siivuja.
- Kaada mustikat taikinapohjat päälle. Jos käytät pakastemustikoita, sekoita marjojen joukkoon hieman perunajauhoa. Painele nektariiniviipaleet mustikoiden päälle piirakan reunoille. Kaada lopuksi hieman juoksevaa hunajaa ohuena nauhana nektariinien päälle. Jos mustikat ovat happamia, voit kuorruttaa nekin hunajalla.
- Paista piirakkaa uunin alatasolla 200 asteessa noin 30 minuuttia. Ala keittää vaniljakastiketta, kun piirakan paistoaikaa on jäljellä noin 10 minuuttia.
- Erottele kananmunan keltuainen valkuaisesta ennen kuin alat tehdä vaniljakastiketta. Tämä onnistuu helposti, kun rikot kananmunan lavuaarin tai suuren kipon yllä. Kaatele raakaa munaa kuorenpuolikkaasta toiseen. Valkuainen valuu reunojen yli alla olevaan astiaan, ja lopuksi vain keltuainen jää kuorenpuolikkaaseen. Jos käytät vaniljatankoa, halkaise se veitsellä ja rapsuttele vanilja ulos tangosta veitsenkärjellä.
- Kaada kattilaan maito, kerma, perunajauhot ja sokeri. Keitä seosta keskilämmöllä ja sekoita koko ajan, kunnes perunajauho on liuennut kastikkeeseen tasaisesti. Lisää joukkoon keltuainen ja vaniljasokeri. Jos käytät vaniljatankoa, lisää kastikkeeseen sekä tangosta raaputtamasi sisus että koko tanko. Keitä keskilämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes kastike paksuuntuu.
- Siirrä kattila pois liedeltä. Jos olet käyttänyt kokonaista vaniljatankoa, ota se pois kastikkeesta. Tarkista maku ja lisää lopuksi pieni ripaus suolaa. Anna vaniljakastikkeen jäähtyä hetki. Kaada piirakan tai annospalojen päälle.
Vielä vinkki vaniljakastikkeen keittämiseen. Soosia ei kannata keittää täydellä teholla, ettei se pala pohjaan. Jos seos ei kuitenkaan tahdo millään paksuuntua, lisää lieteen hieman tehoja, tyyliin yhden pykälän verran. Pieni lämmönnousu sakeuttaa kastikkeen lopulta nopeasti. Ja koostumuksen on tarkoitus olla paksu, ei mitään kaupan purkin juoksevaa lirua.
On tää juoksuharrastus vaan kiva juttu. Kokkailuni on lisääntynyt räjähdysmäisesti sen jälkeen, kun aloin treenata kympille. Ultrajuoksut ovat kuulemma siitä kivoja, että matkan aikanakin on pakko syödä. Mmmmm.
