Oi voi, tähän vuodenaikaan ei huvittaisi tehdä muuta kuin pesiä kotona kynttilänvalossa ja syödä lohturuokaa. Juuri sitä täällä on viime viikot tehty. Viikonloppuna uunissa muhi perinteinen makaronilaatikko. Pientä uudistusta tähänkin piti taas keksiä. Teemme usein erilaisia pastavuokia, joihin on kätevä ujuttaa jääkaapista löytyviä jämiä, kuten aurinkokuivattuja tomaatteja, linssejä, makkaroita ja leikkeleitä. Nyt kaipasin ruokaan juustoisuutta, joten laatikkoon tuli vähemmän munamaitoa ja lisäksi Koskenlaskija-juustoa.
Teimme laatikkoa kaksi satsia. Toiseen tuli chiliä, toinen oli naturelli. Jos haluat pientä potkua makuun, lisää tomaattikastikkeeseen pieni ripaus chilijauhetta.
Juustoinen makaronilaatikko:
400 grammaa peuran tai naudan jauhelihaa
400 grammaa täysjyvämakaronia
1 pieni keltasipuli tai puolet isosta
3 valkosipulinkynttä
400 grammaa tomaattimurskaa
150 grammaa Koskenlaskija-juustoa
2 kananmunaa
3 desiä maitoa
kourallinen emmental-raastetta
3 ruokalusikallista kuivattua oreganoa
suolaa
sokeria
mustapippuria
vettä
öljyä kuullottamiseen
Keitä makaroneja pari minuuttia. Älä keitä makaroneja kypsiksi, vaan ne saavat olla reilusti al denteä raaempia.
Tee seuraavaksi jauhelihakastike. Silppua sipuli ja murskaa valkosipuli pieneksi. Kuullota hetki pannulla öljyssä. Lisää joukkoon jauheliha, ja kun liha on kypsää, lisää tomaattimurska, paloiteltu Koskenlaskija, oregano, suola, sokeri ja mustapippuri. En koskaan mittaa suolan, sokerin ja pippurin tarkkoja määriä, vaan luotan suutuntumaan. Hyvä nyrkkisääntö on käyttää sokeria ja suolaa suurin piirtein yhtä paljon. Sekoita kastiketta, kunnes juusto on sulanut tasaisesti joukkoon.
Vatkaa maito ja kananmunat tasaiseksi munamaidoksi omassa astiassaan. Mausta seos kevyesti suolalla ja mustapippurilla.
Sekoita lopuksi makaronit, munamaito ja jauhelihakastike keskenään. Kaada seos suureen uunivuokaan. Paista makaronilaatikkoa 175-200 asteessa (kiertoilmalla alhaisempi lämpötila) noin 40 minuuttia. Ripottele emmental laatikon päälle kypsennyksen loppuvaiheessa.
Makaronilaatikko syödään tietenkin maidon ja ketsupin kera. Mies ei voi sietää ketsuppia, mutta vetoan siihen, että olen kasvanut väkivaltaisessa lähiössä neliön muotoisessa kerrostalossa. Nousukasjuntilla on oikeus ketsuppiinsa. Ihan kuulkaa siihen kaupan Heinziin, tähän ei mitään kotitekoisia tomaattisalsoja sotketa.
Aloitimme aterian salaatilla, joka oli höystetty paahdetuilla pähkinöillä. Taidamme olla tylsiä, mutta harvemmin jaksamme kokkailla kovin erikoisia alkuruokia, jos pääruoka on hartaudella haudutettu. Pari hyvää salaattilajiketta, kypsät tomaatit, siemenet tai pähkinät riittävät.
Jälkiruoaksi maistelimme kaikki mahdolliset eksoottiset hedelmät, joita yleensä tulee syötyä vain arominvahventeena mehuissa. Kuinka moni tietää, miltä passionhedelmä oikeasti maistuu ja näyttää? Itse asiassa aika kirpeältä ja limaiselta. Sopii hyvin vaniljapannacottaan.
Hahhah, luulitteko todellakin, että todella tyytyisin syömään jälkkäriksi pelkkiä hedelmiä. NOT. Haluan prosessoitua valkoista sokeria ja elintarvikevärejä. Suklaata. Mmmmm. Tämä tosin näytti paremmalta kuin maistui, vähän oli semmoinen hyllyssä seisseen joulukalenterisuklaan sivuaromi.
Mainitsin alussa kynttilät. En tulisi toimeen ilman niitä, d-vitamiinia ja ledejä. Sytytän valonauhan ja kynttilät heti aamusta, muuten ikkunan takaa iskevä pimeys musertaa. Yritän nyt vain epätoivon vimmalla suunnitella joulua ja huudatan Whamin Last Christmasia. Perhe kiittää. Koirakaan ei jaksaisi. Ja ihan asiaan liittymättä, heitä nyt herjaääni meikäläiselle Indiedaysin blog awardseissa. Lupaan syödä kylmää nötköttiä, jos voitan.
