Kuten olette saattaneet huomata, minulle iskee aina himo johonkin raaka-aineeseen, johon liittyviä reseptejä alkaa puskea blogiin. Intoiltuani perunasta, appelsiinista ja punajuuresta on avokadon vuoro. Perjantaina pyöräytin anoppilassa niin kauniin ja herkullisen guacamolen, että jatkoin avokadon parissa seuraavanakin päivänä ja tein avokadopastaa.
Hanna ja Alexander Gullichsenin tutuksi tekemässä originaalireseptissä on hieman chilin antamaa potkua, limeä ja paria voimakasta juustoa. Halusin virittää makumaailman vielä selvästi latinompaan suuntaan. Tein pastakastikkeesta eräänlaisen guacamolen ja peston sekoituksen. Lotrasin surutta limellä, käytin enemmän chiliä ja raikastin kokonaisuuden korianterilla. Kaipasin myös proteiinia, joten paahdoin joukkoon katkarapuja.
Lopputuloksena syntyi pasta, joka sai minut voihkimaan onnesta. Vaikka vihreä kastike ei ehkä olekaan se kaikkein esteettisin, avokadopastan täyteläisyys, potku ja raikkaus olivat vertaansa vailla. Jos voisin, menisin itseni kanssa naimisiin, kun tuli niin hyvää, jee!
Tiedän, että osa ihmisistä vihaa korianteria. Kyseessä on biologinen reaktio, joka saa korianterin maistumaan saippualta. Jos kuulut tähän ryhmään, jätä korianteri pois. Voit myös korvata sen toisella raikastavalla yrtillä, esimerkiksi mintulla, basilikalla tai lehtipersiljalla. Kasvissyöjä puolestaan voi jättää ravut pois tai korvata ne suurilla valkoisilla pavuilla.
Osa pastaan tulevasta valkosipulista kannattaa paahtaa rapujen kanssa, osa lisätä raakana avokadotahnaan. Näin pastaan tulee sekä valkosipulin pehmeyttä että iskevyyttä, enemmän kulmia ja kiinnostavuutta.
Sitten vielä kikkakolmonen liittyen avokadokastikkeen väriin. Pirskottele avokadon joukkoon aina lime- tai sitruunamehua, jonka happo hidastaa avokadon tummumista. Saat värin pysymään kauniin vihreänä vielä kauemmin, kun lisäät kastikkeen joukkoon myös teelusikallisen luonnonjugurttia, ranskankermaa tai muuta hapanmaitotuotetta.
Nämä kuvat on otettu vuorokausi kokkailun jälkeen. Avokado ei ole enää ihan niin upean vihreää kuin tuoreena. Se olisi kuitenkin voinut tummua paljon pahemminkin. Aion tehdä lähiaikoina myös toisen avokadokastikkeen ja yritän kuvata sen heti, jotta näette, miten kaunis guacamolesta tulee jugurttitilkan ansiosta.
Katkarapu-avokadopasta
4−6 annosta
- 2 avokadoa
- 2−4 valkosipulinkynttä
- 1 mieto tuore chili tai teelusikallinen chilijauhetta
- 1 limen mehu
- kourallinen tuoretta korianteria
- 100 grammaa parmesaaniraastetta
- 1 reilu teelusikallinen luonnonjugurttia
- 350 grammaa katkarapuja
- 400−500 grammaa pastaa
- öljyä rapujen kuulottamiseen
- suolaa
- pippuria
- sokeria
- vettä pastan keittämiseen
- Ota ravut sulamaan ja tee avokadokastike. Halkaise avokadot ja kaiva kivet pois suurella lusikalla. Kaiva avokadonliha kuoresta kulhoon tai blenderiin. Silppua chili pieneksi. Kuori ja murskaa valkosipulinkynnet.
- Lisää jugurtti, chili, limemehu, korianteri, puolet valkosipulinkynsistä ja 2/3 juustoraasteesta avokadon joukkoon. Loppu juustoraaste on tarkoitettu annosten koristeluun, puolet valkosipulista rapujen kanssa paahdettavaksi.
- Soseuta avokadokastike juoksevaksi tahnaksi sauvasekoittimella, muusinuijalla tai blenderissä. Maistele ja lisää suolaa, pippuria sekä teelusikan kärjellinen sokeria pyöristämään makuja. Anna kastikkeen vetäytyä jääkaapissa, kun keität pastan ja paahdat katkaravut.
- Pane suuri kattilallinen suolaista vettä kiehumaan. Lorauta paistinpannulle tilkka öljyä ja kuullota loppua valkosipulimurskaa ja katkarapuja keskilämmöllä viitisen minuuttia. Varo, ettei valkosipuli pala, äläkä käristä rapuja pieniksi ja kuiviksi.
- Kaada pasta kiehuvaan veteen ja keitä se al denteksi. Siivilöi vesi pois pastasta ja sekoita pastan joukkoon valkosipulissa paahdetut ravut ja avokadokastike. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Koristele annokset lopulla juustoraasteella ja korianterilla.
Lopuksi vielä hieman pohdiskelua pastalaaduista. Kun haluan päästä halvalla ja teen kirjaimellisesti ämpärillisen ruokaa, ostan 500 gramman paketillisen peruspastaa. Mitä Myllyn parasta nyt tarjouksessa sattuukaan olemaan. Välillä haluan kuitenkin hemmotella itseäni. Silloin nappaan Stockan pastahyllystä 250 gramman paketillisen italialaista pienen tuottajan pastaa.
Ei siinä Myllyn parhaassa siis mitään vikaa ole. Se on ihan kelpospagettia arkiruokiin. Jos kukkarosi antaa myöten, testaa kuitenkin joskus hieman laadukkaampaa italialaista pastaa, äläkä anna pienemmän pakettikoon hämätä. 250 grammaa laadukasta artesaanipastaa nimittäin vastaa ruokaisuudeltaan puolta kiloa arkispagettia.
Laadukkaan pastan kypsentymisessä kestää hieman pidempään, ja sitä on onneksi vaikeampi keittää mössöksi, ns. äidin makaroniksi. Käytän tätä nimitystä mössöpastasta, koska minun ja monen muun lapsuudenkodissa pasta keitettiin kuten perunat, läpikypsiksi ja vähän ylikin.
Al denteksi keitetty laatupasta on upean täyttävää ja pureksittavaa. Jos tarjolla on vaikka lisukesalaatti, pikkupaketista tulee jopa neljä pääruoka-annosta, alku- tai väliruoka-annoksia vielä enemmän.
Myös proteiinipitoinen linssipasta on täyttävää. Sen koostumus on lisäksi liukkaampi ja miellyttävämpi kuin kikherneestä tehdyn proteiinipastan. Kannattaa siis testailla pastalajeja ja kokeilla niitä erilaisten kastikkeiden kanssa.
Jos kaipaat insipiraatiota maukkaisiin arkipastoihin, testaa toinen nopea katkarapupasta, joka höystetään kesäkurpitsalla ja maustetaan sitruunalla ja voilla. Kokeilemisen arvoinen on myös suosikkini, ihanan helppo ja raikas kasvispasta, joka syntyy tuoreista tomaateista. Tämän pastan joukossa on juuri niitä valkoisia jättipapuja tuomassa ruokaisuutta ja ihania sattumia.
Ja sitruunalla ja voilla maustettua kikhernepastaa simpelimmäksi ruoanlaitto ei takuulla mene. Tämän safkan jälkeen on turha väittää, että kasvisruoka ei veisi nälkää, maistuisi ”terveysrehuille” tai olisi vaikeaa valmistaa.
