Kreikkalainen kanelikana eli kapama

Kokkailuni alkaa usein siitä, että mielessäni alkaa pyöriä jokin mauste ja raaka-aine, jotka haluan yhdistää, tällä kertaa kaneli ja broileri.

Halusin tehdä kanelikanaa ja mietiskelin, mihin suuntaan virittäisin reseptiä. Kaikki thai-tyylinen ja kookosmaitoa sisältävä vei ajatukset liikaa joulupuuroon. Pinterestissä törmäsin onneksi ihan kuuloiseen kreikkalaiseen reseptiin, kapamaan.

Kapama on juuri sellainen piiiiitkään haudutettu pata, joihin olen rakastanut Kreikassa reissatessani. Nämä pataruoat ovat usein kotoisan näköisiä, koruttomia ja ronskeja. Lihat keitetään luineen, eikä annoksia koristella sen erityisemmällä piperryksellä. Jokaisesta haarukallisesta maistaa, että ruoka on muhinut avotulella tuntikausia runsaiden yrttien ja mausteiden kera.

Tämä kanelilla maustettu, tomaattinen kanapata iski täysillä makuhermooni vuoden pimeimpänä viikkona. Kuten monet muutkin lohturuoat, tästä oli aika hankala stailata streriilin nättiä annosta, joten en edes yrittänyt. Ripottelin pinnalle persiljaa, juustoa ja sitruunankuorta huolettomalla kädellä.

Broileri kannattaa esipaistaa pinnalta kunnolla ruskeaksi, sillä snadisti kärähtäneen kuoren ja luusta unelmanpehmeästi irtoavan lihan yhdistelmä on vastustamaton.

Kreikkalainen käyttää kapamassa tietenkin kokonaista kanaa. Me elämme kuitenkin Suomessa, ja markettien hyllyissä on vain turpeaa broileria, joka lilluu grillimarinadissa. Nyt moitteet Tullintorin K-marketille: teillä on hyllykaupalla erilaisia mehuja, keksejä ja välipalapatukoita, mutta ei maustamattomia broilerinkoipia!

En siis edes yrittänyt etsiä lähikaupoista kokonaista kanaa. Ostin toisesta marketista paketillisen broilerinkoipia ja toisen mokoman paistisuikaleita. Idea on se, että padassa olisi sekä rasvaista ja luullista lihaa että kiinteämpää ja rasvattomampaa.

Kapaman lisukkeena tarjoillaan usein pastaa, nuudeleita tai riisiä. Maustoin lisukeriisin sitruunankuorella ja ripottelin sitä raikastajaksi myös valmiin annoksen päälle.

Aiai. Nyt broitsu näyttää siltä, miltä sen minun mielestäni pitääkin näyttää. Snadisti kärtsännyt, rapea nahka, mutta silkinpehmeä sisus.

Rasahteleva, kastiketta imenyt ja juustolla kuorrutettu nahka oli niin hyvää, että se kelpasi jopa taloutemme ronkelille miehelle. Villen mielestä broilerin nahka on ällöttävää. Minun mielestäni juuri se on linnun paras osa. Rakastan myös rasvaisia koipia, joiden luut heruttavat kastikkeeseen makua. Miksi oi miksi kana tarkoittaa ravintoloissa nykyään aina vain sitä rintafilettä?

Pidin kovasti myös ruoan makumaailmasta. Kaneli toi kastikkeeseen syvyyttä ja makeutta, mutta etikka, persilja ja sitruuna piristivät sitä. Halusin jotain selvästi suomalaisista joulumauista poikkeavaa, sillä neilikkaa, kuivattuja hedelmiä ja kardemummaa tulee syötyä seuraavan viikon sisään ihan riittävästi.

Jos muuten broilerireseptit ovat sinun juttusi, testaapa myös tämä currylla ja appelsiinilla maustettu broitsu ja appelsiinicouscous.