Yritän vältellä Hullujen Päivien ryysistä viimeiseen asti, mutta jos Herkussa on hyviä ruokatarjouksia, teen poikkeuksen. Nyt Stockalla oli tarjouksessa kokonaisia ranskalaisia luomukanoja ja kotimaisia kanoja. Päätin iskeä kiinni, sillä kokonainen siivekäs on harmillisen harvinainen herkku.
Kannattaa lukea Sivumaun Janin hyvä postaus aiheesta. Koipi on minunkin mielestäni broitsun mehevin osa, ja hämmästelen sitä, että ravintoloissakin on tarjolla vain rintafilettä. Muistelen äitini kertoneen, että 70-luvulla broilerin koipi oli vielä ravintolatason herkkua, joka tarjoiltiin foliosta, jotta käsin syöminen onnistui.
Sävelsin yrttien jämistä täysin improvisoidun marinadin, jossa oli paljon salviaa ja timjamia sekä hieman sitruunaa. Lisukkeeksi teimme mascarponella pehmennettyä ohrattoa, joka sai myös hieman raikkautta sitruunasta. Ja kasviksiksi mitäs muutakaan kuin parsaa.
Broilerin nahka on ihanaa. Mies ei ole samaa mieltä – onneksi – ja saan nyppiä nahat aina hänenkin lautaseltaan. Pidän siitä, että nahka on hitusen kärähtänyttä. Se olisi nytkin voinut olla vähän tummempaa, mutta miehelleni asialla ei ole niin suurta merkitystä. Hän on enemmän huolissaan siitä, ettei lihasta tule kuivaa. Inhoamme kuivaa broileria, mutta sellaista ei onneksi tarvinnut syödä. Lihan pehmeys ja kosteus oli täydellinen.
Lisukkeetkin onnistuivat niin hyvin, että tulipahan taas syötyä kotona ravintolatason ruokaa. Eikä muuten tullut kalliiksi. Söimme tästä varmaan seitsemän annosta. Keitimme luista kanalientä, ja viimeisetkin lihahaituvat irtosivat keitettäessä. Niistä sai vielä hiukan nyhtökanaa lounaan kylkeen. Ja jessus mikä maku itse tehdyssä kanaliemessä on. Lohturuoan sydän.
Yrtti-sitruunabroileri
4−6 annosta:
- 1,5 kilon painoinoinen broileri
- 0,7 desiä oliiviöljyä
- yhden sitruunan mehu ja raastettu kuori (voit korvata osan sitruunamehusta valko- tai omenaviinietikalla)
- kourallinen tuoretta salviaa
- kourallinen tuoretta timjamia
- 2 teelusikallista currya
- 0,5 teelusikallista cayanne-pippuria
- suolaa
- hunajaa
- 4 valkosipulinkynttä
- Tee ensin marinadi. Silppua yrtit hiutaleiksi ja sekoita kaikki marinadin ainekset paitsi valkosipulinkynnet. Lisää suolaa ja hunajaa makusi mukaan. Marinadi saa olla voimakas, sillä maut tasoittuvat kypsennyksen aikana.
- Pane broileri uunivuokaan tai suureen kulhoon ja vedä veitsellä pari viiltoa sen molemmille puolille. Älä tee liikaa viiltoja, ettei lintu kuivu uunissa. Sivele marinadi tasaisesti broileriin. Kuori ja halkaise valkosipulinkynnet. Hiero kynnenpuolikkaita broileriin ja työnnä kynnet lopuksi linnun koipien ja siipien alle. Peitä marinointiastia kelmulla ja anna maustua jääkaapissa ainakin pari tuntia. Parhaan lopputuloksen saat, kun lintu marinoituu yön yli.
- Paista broileria ensin 225 asteessa, kunnes pinta on toiselta puolelta sopivan ruskea. Nosta broileri uunista, käännä se ja paista myös toinen puoli ruskeaksi.
- Kun pinta on ruskistunut, laske lämpötila 160 asteeseen ja paista vielä noin tunnin ajan. Leikkaa koepala broilerin luun läheltä ja tarkista, onko liha kypsynyt kauttaaltaan. Broileri on valmista, kun luun lähellä oleva liha ei punerra.
Mascarpone-sitruunaohratto
4−6 annosta- 4 desiä ohrasuurimoita
- 2 salottisipulia
- 2 valkosipulinkynttä
- 150 grammaa mascarponejuustoa
- 1 litra kana- tai kasvislientä
- puolikkaan sitruunan mehu ja kuori
- loraus valkoviiniä tai 0,5 desiä mietoa omenaviinietikka-vesiseosta
- öljyä kuullottamiseen
- suolaa
- Kuori ja silppua salotti- ja valkosipuli. Kuumenna kattilassa reilu loraus öljyä ja kuullota sipulisilppua pari minuuttia keskilämmöllä. Älä pane levyä liian kuumalle, ettei sipuli tummu. Lisää joukkoon kuivat ohrasuurimot. Jatka kuullottamista vielä pari minuuttia. Sekoita seosta koko ajan, etteivät suurimot pala pohjaan.
- Ala kaataa kasvis/kanalientä tai vettä suurimoiden joukkoon. Kaada nestettä ensin sen verran, että ohra peittyy. Lisää lientä vähitellen ja sekoita välillä. Kaada joukkoon myös hieman valkoviiniä. Suurimot imevät kypsyessään todella paljon nestettä, joten ne imevät kyllä kaiken kostukkeen.
- Tarkkaile suurimoiden kypsyyttä. Niiden on tarkoitus jäädä hieman pureksittaviksi. Jos litra nestettä ei riitä, kaada sitä vielä hieman lisää, sillä ohraton koostumuksen on tarkoitus olla irtonainen, ei tiivis.
- Keitä ohrattoa noin 20 minuuttia tai kunnes se tuntuu al denteltä. Lisää joukkoon mascarpone sekä sitruunan mehu ja raastettu kuori. Sekoita, tarkista maku ja lisää suolaa sekä halutessasi lisää sitruunaa. Koristele valmis annos yrteillä ja sitruunankuorella.
Parsojen paistamiseen nyt ei kummempaa ohjetta tarvitse. Sen kun leikkaat puumaiset tyvipäät pois, kuorit hieman parsojen varsia juustohöylällä tai kuorimaveitsellä ja paahdat pari minuuttia voissa. Vielä hieman pintasuolaa päälle ja se on siinä.
Löysimme viinikaapin uumenista Pasqua Sanzeno Chardonnayn, joka taisi tulla meille joihinkin nyyttäreihin. Alkossa reilut 7 euroa kustantavan pullo ei ole mitään persoonallisuuden ilotulitusta. Se ajaa kuitenkin asemansa ruoanlaittoviininä, jota voi myös mainiosti siemailla.
Opin nyt sellaisenkin jutun, että kovin tammiset viinit voivat tuoda parsaan metallisen sivumaun. Hapokkaat, mutta hedelmäiset valkkarit sopivat ammattilaisen mukaan paremmin parsan kaveriksi. Omenan ja päärynän lisäksi tässä hennossa viinissä oli hippunen sitrusta, joten se sointui annokseen hyvin. Onnistuin siis täysin vahingossa!
Lisää viinijuttuja on muuten tulossa lähiaikoina. Sain Soleralta näytteitä heidän viineistään, jotka pärjäsivät Vuoden viinit -skabassa sekä muutaman pullon Hardy´sia. Noista löytyi jo yksi tosi positiivinen yllättäjä tulevan kesän piknikeille.
