Tehdään ihan alkuun selväksi, että käytän tässä postauksessa sanaa pipari, koska en jaksa kirjoittaa kerta toisensa jälkeen sanaa piparkakku. Ja sekös on hauskaa! Pipari kun herättää meissä aikuisissa leikkisän mielleyhtymän, joka jaksaa aina vain naurattaa.
Pipari on niin hauska juttu, että tänään kuntosalilla stalkkaamani seitsemänkymppiset vaaritkin hihittelivät kuin pikkupojat puhuessaan pipareista, joita kuntokeskuksen aulassa tarjoiltiin. Siinä sitten välillä heitettiin monimielisiä katseita meikäläiseen, joka oli tuolla hetkellä ainoa treenaamassa ollut nainen. Sorry vaan Einot ja Aulikset, mutta teidän ikäisten miesten luulisi maistelleen piparia sen verran, että asiaan voisi elämän ehtoopuolella jo suhtautua vähän kypsemmin.
Tai sitten ei.
No, asiaan, eli pipareihin, joita leivoin eilen ison kasan. Sovelsin taikinassa Aamulehden kermapipareiden reseptiä. En kuitenkaan malttanut olla tuunaamatta tätäkin ohjetta vähän aikuisempaan makuun. Tykkään usein lorauttaa taikinoihin tilkan aromikkaita alkoholeja, useimmiten viskiä, rommia tai jaloviinaa. Tätä taikinaa maustoi tilkka tummaa rommia, ja korvasin osan sokerista tummalla ruokosokerilla. Kyllä kannatti. Tumman, karamellisoituneen sokerin ja rommin tuoksu leijuu asunnossa vieläkin.
200 grammaa sulatettua voita
2,5 desilitraa sokeria (vaalean sokerin voi korvata osittain tummalla, itse laitoin hiukan alle puolet tummaa ja loput vaaleaa)
1 desilitra kermaa
1,5 desilitraa siirappia
1 teelusikallinen maustepippuria (eli noin 5 kokonaista, rouhittua pippuria)
1 teelusikallinen neilikkajauhetta
1 teelusikallinen kanelia
1,5 teelusikallista inkiväärijauhetta
7 desilitraa hienoja vehnäjauhoja
2 teelusikallista ruokasoodaa
3 senttilitraa tummaa rommia
Sekoita keskenään sokeri, kerma, siirappi ja mausteet. Vatkaa seos kuohkeaksi ja sekoita lopuksi joukkoon sulatettu voi ja rommi. Lisää lopuksi kuivat aineet eli sooda ja jauho. Jauhoja kannattaa lisätä vähän kerrallaan ja taikinaa kannattaa sekoittaa koko ajan sähkövatkaimella. Jos jauhot kaataa taikinaan kerralla, voi joukkoon jäädä jauhopommeja. Taikinasta tulee todella tahmeaa, joten käsipelillä sekoittaminen voi olla raskasta.
Anna takinan mehustua jääkaapissa yön yli. Jauhota leivinalusta hyvin. Älä sulata koko taikinaa kerralla. Sen käsittely kylmänä on helpompaa kuin lämmenneenä ja tahmeana. Ota taikinaa työstettäväksi pieni annos kerrallaan ja säilytä loput kylmässä.
Piparit ovat mielestäni parhaimmillaan ohuita ja rapeita. Erittäin ohueksi kaulittuja pipareita ei kannata siirtää käsin pellille. Käytä mieluummin lastaa ja muista jauhottaa leivinalustaa koko ajan.
Paista pipareita uunin alatasossa 250 asteessa. Kiertoilmauunissa riittää 225 astetta. Paistoaika on 3-5 minuuttia. Ota piparit pois uunista, kun niiden pinnalla ei enää helmeile nestettä ja rasvaa, ja taikina on saanut väriä. Muista, että piparit jatkavat kypsymistä kuumalla pellillä vielä useita minuutteja uunista ottamisen jälkeen. Piparit palavat, jos otat ne uunista vasta siinä vaiheessa, kun ne ovat niin tummia kuin niiden kuuluu olla täysin kypsinä. Piparit siis saattavat näyttää hiukan raaoilta, kun otat ne ulos, mutta väri tummuu, kun leivonnaiset jälkikypsyvät ja kovettuvat.
Jos tähtien sakarat ovat vinksin vonksin ja pipareiden sävy epätasainen, ei hätää! Tomusokeri eli jeesussokeri peittää kauneusvirheet. Ripottele jeesussokeri pipareiden päälle siivilän läpi. Erityisen ihquja pipareita saat, kun ripottelet pinnalle vielä hiukan syötävää kimalletta. Kyllä, luit oikein. Tätä jokaisen drama queenin unelmaa myy noin viiden euron hintaan esimerkiksi ihanainen Kakkuateljee Tampereella. Värejä löytyy valkohopeasta kultaan ja punaiseen. Pieni purkki riitti juuri ja juuri tähän satsiin. Ahneen kannattaa ostaa suosiolla kaksi purnukkaa.
Ja tällaisia niistä sitten tuli.
Ja ei kun teräviä piparivitsejä laukomaan. Muistakaa tarjota pukille piparia, leipoa pipareita oikein olan takaa ja antaa piparin mehustua hyvin, heko heko.
