Pari päivää sitten lupailin, että jos kokeiluni kaurakermalla sujuvat hyvin, tiedossa on täysin kasvispohjainen resepti. Tadaa, kukkakaalipastasta tuli niin samettista, että sitä kehtaa esitellä muillekin! Ihastuin Plantin kaurakermaan puhtaasti maun vuoksi. Tavallisista ruokakermoista en piittaa, koska ne maistuvat, no, laimennetulle maidolle (vielä rasvattomalle sellaiselle, yök!). Jos haluan ruokaan hieman täyteläisyyttä ja ennen kaikkea nestettä, en kaada liemeksi paria purkillista ruokakermaa, vaan tilkan kuohukermaa ja loput vettä.
Kaurakerma sen sijaan maistuu jollekin. Aromi on hennon makea ja lempeä. Se sopii hyvin sellaisten raaka-aineiden pariksi, joihin kypsennys tuo luontaista makeutta. Tällaisia kasviksia ovat esimerkiksi sipulit, kaalit ja paprika. Kaurakerma sopii myös täyteläisiin pähkinöihin. Näistä aineksista syntyi samettinen, vegaaninen pasta ja helppo pasta, jonka kaikki ainekset löytyvät hyvin varustellusta perusmarketista.
VINK: Kaurakerma on makeahkoa. Älä säikähdä, sillä tämä on hyvä ominaisuus. Lisään suolaisiinkin ruokiin aina hieman sokeria, sillä se syventää ja pyöristää makuja. Kun käytät kaurakermaa, et tarvitse sokeriripausta. Suolaa ja mausteita taas voit käyttää hieman tavallista enemmän.
VINK VINK: Jos taas et käytä kaurakermaa, vaan tavallista kuohu- tai ruokakermaa, lisää ruokaan hippunen sokeria.
VINK VINK VINK: Voit paahtaa pähkinät joko samassa satsissa muun kastikkeen kanssa tai erikseen kuivalla pannulla, jolloin niistä tulee tummempia. Jos paahdat pähkinät kuivina, sekoita niitä koko ajan ja ota pähkinät heti pois liedeltä, kun ne alkavat tummua. Pehmeä cashewpähkinä palaa helposti.
Kermainen kukkakaali-cashewpasta
4−6 annosta
- 1 pieni keltasipuli
- 2−4 valkosipulinkynttä
- 1 pieni/keskikokoinen kukkakaali
- 2 desiä cashewpähkinöitä
- 4 desiä kaurakermaa
- 2 teelusikallista currya
- suolaa
- ripaus valko- tai mustapippuria
- öljyä kuullottamiseen
- lisukkeeksi 500 grammaa pastaa
- Esivalmistele ainekset. Kuori keltasipuli ja silppua se pieneksi hakkelukseksi. Kuori ja murskaa valkosipulinkynnet. Pese kukkakaali, poista siitä lehdet ja leikkaa se pienehköiksi paloiksi. Käytä myös kukintojen varret, vaikka poistaisit kovan kantapalan.
- Kuullota kelta- ja valkosipulia sekä currya pari minuuttia öljyssä keskilämmöllä sekoitellen. Lisää joukkoon kukkakaali ja pähkinät. Paahda seosta sekoitellen vielä viitisen minuuttia.
- Kaada joukkoon kaurakerma ja laske lieden lämpöä pykälän tai kaksi. Anna kastikkeen muhia vartin verran kannen alla. Kastike on valmista, kun kukkakaali on pehmeää, mutta ei mössöä, vaan siinä on vielä purutuntumaa ja kastikeen koostumus on paksuhko.
- Lisää lopuksi suola, pippuri ja lisää halutessasi currya. Suolaa saa käyttää runsaasti, jotta kaurakerman makeus taittuu.
- Keitä toisessa kattilassa pasta samalla, kun kastike muhii. Kiehauta suuri kattilallinen suolaista vettä, keitä pasta al denteksi ja siivilöi. Sekoita kastike ja pasta tai tarjoile halutessasi erikseen.
Helppoja ja nopeita kasvispastoja
Toinen pastasuosikkini on maailman helpoin, nopein ja syntisin kikhernepasta sitruunalla maustetussa voikastikkeessa. Jos haluat annoksesta vegaanisen, korvaa voi kasvismargariinilla ja hunaja sokerilla.
Samettinen porkkanabolognese vaatii hiukan enemmän hauduttelua, mutta mehukas maku on sen väärti. Timjami, valkoviinietikka ja ripaus chiliä tuovat ytyä makeaan porkkanapohjaan.
Härkis-kurpitsabolognesessa on samanhenkinen makumaailma. Koostumuksessa on kuitenkin enemmän sattumia. Voit korvata kurpitsat sesongin mukaan millä tahansa juureksella, vaikka palsternakalla. Molemmat bologneset ovat vegaanisia, kun jätät pinnalta juuston pois.
Lukemista ruokapöytään? Kyllä kiitos!
Kuten huomaatte, tein tarkoituksella tuhmasti. Stailasin annoksen kirjalla, joka sopii teemaansa ja kannen väriään myöten simppeliin kevättä enteilevään kasvisruokaan. Ja W.C. Williams nyt sattuu olemaan nero, ja kun paikalla on neroutta, aataminaikaiset pöytätavat joutavat romukoppaan.
Yksi ärsyttävimmistä säännöistä on se, että ruokaillessa ei saa lukea. Anteeksi mitä? Ruoka ja kirjallisuus ovat pyhiä asioita, enkä tiedä mitään ihanampaa kuin lueskella ja syödä yhtä aikaa. Jos en saa aloittaa aamuani lukemalla kahisevaa paperilehteä, olen kuin perseeseen ammuttu karhu. Jos joku napsauttaa heti aamutelevision tai somen päälle, fiilis on sama kuin yrittäisit jyrsiä croisantiasi baarin naistenvessassa ja Tauskin keikka pauhaisi oven takana.
Yksin ulkona syöminen ei tunnu minusta vaivaannuttavalta, koska kirja on aina hyvää seuraa. Käyttäydyn huonosti myös juhlissa ja kotibileissä, sillä aikani sosialiseerattuani minun on kerta kaikkiaan pakko päästä kirjahyllylle.
Kyse ei ole siitä, ettenkö nauttisi seurasta. En vain jaksa olla koko ajan läsnä. Tai no, en sillä tavalla, että puhuisin koko ajan (ihmisten on vaikea uskoa tätä, koska olen välillä tosi puhelias). Mutta oikeasti olen mielelläni tapetti tai kirjanmerkki ja hautaudun nurkkaan pikalukemaan läpi jonkun romaanin. Taustalla soriseva puhe tuntuu mukavalta ja turvalliselta. Usein pystyn vieläpä seuraamaan yhtä aikaa keskustelua ja lukemaan.
Vaatimus siitä, että ruoka- tai kahvipöydässä ei saisi tehdä mitään muuta kuin keskustella ja kahvitella, on etenkin suomalaisessa kulttuurissa kohtuuton. Small talk on usein yhtä sujuvaa kuin länsimetron liitäntäliikenne. Miksi ihmiset pakotetaan kuuntelemaan kattolaudoissa ujeltavaa hiljaisuutta ja kertaamaan naapurissa 80-luvulla asuneen Mänkkösen Ailin veljenpojan kuulumisia? Miksi emme voi suosiolla relata ja antaa olla?
Kirjoista ja lehdistä voisi syntyä oikeasti kiinnostavaa juteltavaakin.
