Jos näet enneunen, joka kehottaa leipomaan, tottele. Minä näin keskiviikon vastaisena yönä unta suklaa-cupcakeista. Niitä en viitsinyt väkertää, mutta ajatus leipomisesta ei jättänyt minua rauhaan. Päätin keskiviikkoiltana pyöräyttää nopean kuivakakun, joka saisi vetäytyä yön jääkaapissa ja olisi valmis tänään.
Sokerin henki näköjään tiesi, että tiedossa olisi kiva päivä, jota oli syytä juhlistaa kahvikupposella ja kakkupalalla. Sain tänään kyselyn, saisiko jonkun Lihakuun novellin, todennäköisesti Karhut ja sudet, kääntää saksaksi ja julkaista saksalaisen kustantajan kokoamassa antologiassa, johon valitaan 25 suomalais-ugrilaista kirjailijaa. Antologia kootaan Frankfurtin vuoden 2014 kirjamessuille, joiden teemana on Suomi ja suomalainen kirjallisuus. Unkarilaisten ja virolaisten kirjailijoiden lisäksi kokoelmaan tulee tekstejä kymmeneltä suomalaiselta, including me. Aika hurjaa, koska Frankfurtin messut ovat Finlitin mukaan maailman tärkein kirjallisuustapahtuma. Ja minä manselainen nobody.
Ei varmaan tarvitse alleviivata sen enempää, että olen ollut koko päivän tosi hyvällä mielellä, ja kirjoittaminen sujui tänään kuin itsestään. Olen aina ollut suomalaiseen tapaan huono kehumaan itseäni ja juhlistamaan onnistumisiani. Onneksi olen vihdoinkin tajunnut, ettei kukaan tulee kiittelemään minua haudalleni vaatimattomuudesta ja arjen ilojen ohittamisesta. Esikoiskirjani ilmestymistä en idioottina juhlinut oikein mitenkään. Seuraavan kirjan valmistuttua aion sitten juhlia kaksinkertaisesti. Ja tämä iloinen uutinenkin oli vähintään nautinnollisen kaffehetken arvoinen. Kiitos uni, kun johdatit minut leipomaan kakun valmiiksi jääkaappiin!
Olen miettinyt tämän reseptin kokeilemista jo pitkään. Kävin jonkin aikaa sitten tekemässä lehtijutun Superin lähihoitajien kakkutalkoista. Siellä leivottiin taateli- ja tiikerikakkujen lisäksi kananmunattomia appelsiinikakkuja. Haluan oppia tekemään enemmän munattomia ja maidottomia leivonnaisia, koska niitä voi laittaa tarjolle silloinkin, kun ei ole varma ihmisten allergioista.
Kananmuna-allergia on usein todella vaarallinen. Allerginen reaktio voi tulla todella pienestä muna-annoksesta, ja hengenlähtö voi oikeasti olla lähellä. Eräs sukulaisemme on saanut pahoja kohtauksia jopa syötyään ruokaa, jota on käsitelty liian lähellä raakaa kananmunaa. On ikävää, kun hän joutuu ottamaan moneen paikkaan omat eväät mukaan. Olisi kiva tehdä mahdollisimman paljon maukkaita ruokia, jotka on tehty kaikille, eikä allergisten tarvitsisi aina erikseen kysellä, onko tarjolla mitään heille sopivaa.
Kakku sopii myös vegaaneille, jos voin sijaan käyttää kasvismargariinia ja korvaa kermaviilin vaikka maustamattomalla soijajogurtilla. Maidottomassa versiossa suklaakuorrutuksen pohjana voi käyttää Chocochilin minttusuklaabrownieiden kuorrutteen ohjetta. Kyseinen leivonnaisohje on muutenkin aivan loistava, ja tuo suklaakuorrute on sopivan jämäkkä, mutta ei kivikova. Tähän kakkuun riittää puolikas annos eli 100 grammaa suklaata ja noin 40 grammaa margariinia. Kaurakermaa en uskalla neuvoa kokeilemaan, koska siitä minulla ei ole kokemuksia ja olen kuullut, että kaura- ja soijakerma voivat käyttäytyä joskus vähän erikoisesti. Mutta korjatkaa tietäväisemmät.
Muistin suurin piirtein kaikki Superin kakkuillassa käytetyt ainekset, mutta en tarkkoja määriä. Käytin määrissä pohjana Hannan keittiön ohjetta, ja muokkasin hiukan reseptin mausteita ja koristelua.
Taikina:
4,5 desiä hienoja vehnäjauhoja
2,5 desiä sokeria
2 teelusikallista vaniljasokeria
1,5-2 teelusikallista jauhettua kardemummaa
2 teelusikallista ruokasoodaa
200 grammaa voita tai margariinia
250 grammaa kermaviiliä tai maustamatonta soijajogurttia
1 desi paistonkestävää appelsiinimarmeladia
tilkka tuorepuristettua appelsiinimehua
ripaus raastettua appelsiininkuorta
Kostutukseen:
tuorepuristettua appelsiinimehua
Kuorrute:
100 grammaa tummaa suklaata
1 desi kuohu- tai vispikermaa tai reilut 40 grammaa margariinia
pinnalle raastettua appelsiininkuorta
Yhdistä kaikki kuivat aineet suuressa kulhossa ja sekoita. Lisää yksitellen joukkoon rasva, kermaviili, marmeladi, mehutilkka ja appelsiininkuori. Sekoita nopeasti jokaisen aineksen lisäyksen jälkeen. Taikinasta on tarkoitus tulla tasainen, mutta sitä ei kannata vaivata liikaa, jotta kuohkeus ei kärsi.
Anna taikinan kohota uunin lämpenemisen ajan. Voitele ja korppujauhota suuri, mielellään parilitrainen kakkuvuoka. Kakku turpoaa uunissa melkoisesti, joten turpoamisvaraa pitäisi jäädä ainakin 5 senttiä. Korppujauhot olivat lopussa, joten korvasin ne kookoshiutaleilla. Ne toimivat hyvin tässä kakussa.
Kaada taikina vuokaan ja tasoita pinta nuolimella tai suurella lusikalla. Paista kakkua 175 asteessa (kiertoilmalla noin 160 asteessa) 50-60 minuuttia. Kypsä kakku on tavallista kuivakakkua pehmeämpi, mutta kun siihen työntää haarukan, ei haarukkaan jää kiinni raakaa taikinaa.
Anna pehmeän kakun jäähtyä hyvin ennen tarjoiluastialle kumoamista. Jos kakusta irtoaa paloja kumottaessa, ei kannata hätääntyä. Kuorrute paikkaa kolhut, ja irronneita palasia voi tuputella takaisin koloihin ennen suklaalla valelemista. Kostuta kakku parilla ruokalusikallisella tuorepuristettua appelsiinimehua.
Sulata tumma suklaa ja kerma kattilassa miedossa lämpötilassa ja sekoita seosta koko ajan. Ota kattila pois liedeltä heti, kun suklaa on kokonaan sulanut. Anna suklaamassan jäähtyä pari minuuttia ja levitä se nuolimella tai lusikalla kakun päälle. Suklaa saa näyttää siltä kuin se valuisi laavamaisesti kakun reunoja pitkin. Tarkkuuden kanssa ei siis tarvitse hifistellä. Ripottele päälle vielä runsaasti raastettua appelsiininkuorta. Kakku on parhaimmillaan seuraavana päivänä, kun se on tiivistynyt ja jähmettynyt jääkaapissa. Täyteläistä, raikasta, ei äklönmakeaa.
Suklaakuorrutteen haaste on, että se ei saa olla liian kovaa. Kuivakakuissa kuorrute saa kuitenkin jähmettyä sen verran, että kakkua voi syödä käsin. Sopivaa kovuutta ja juoksevuutta voi etsiä käyttämällä apuna Kinuskikissan vinkkejä.
