Lohesta se lähti. Tai enemmänkin sen puutteesta.
Olen viikon verran viritellyt reseptiä lämpimästä porkkanasalaatista ja lohesta hunajan, appelsiinin ja vuohenjuuston kera. Keskiviikkona marssin Stockalle hakemaan aineksia, mutta matka tyssäsi kalatiskille. Kaikki kala oli todella vanhaa. Suomalainen lohi oli pyydystetty tyyliin 25. päivä. Aika ikävää, että Tampereen keskustasta on näin hiton vaikea saada tuoretta kalaa. Ehdin kauppahalliin aika harvoin, koska työpäivän jälkeen aikaa kuluu perhehärdelliin. Siis koiran ulkoiluttamiseen, välipalaan ja kitinään, you name it.
Minun teki mieli mereneläviä, joten vuoronumeroni pärähtäessä tauluun valitsin paniikkiratkaisuna katkarapuja. Muistelin, että jääkaapista löytyy kokonainen sitruuna, ja ikkunalaudalla on puntti kuivahtanutta persiljaa. Improvisoin siis nopeasti sitruuna-persiljavoilla höystetyn katkarapupastan. Se oli hyvä paniikkiratkaisu.
Katkarapu- ja kanapastan haaste on se, että annoksesta tulee herkästi pliisun värinen. Varsinkin, jos beigen pastan joukkoon kaataa vielä kermakastiketta. Paahdoin katkarapujen kaveriksi kesäkurpitsaa ja koristelin annoksen viikonlopun brunssilta jääneillä pisaratomaateilla.
Kaipasin sitruunan rinnalle jotakin pehmentävää. Siis suomeksi sanottuna ihan rehellistä rasvaa, vaikka kermaa en käyttänytkään. No, kaivetaan sitten jääkaapista reilu köntsä voita. Ratkaisu oli oikeastaan aika hyvä. Pastaan tuli makua, mutta se ei lillunut kastikkeessa. Olen alkanut vierastaa suomalaista tyyliä suorastaan uittaa pasta kastikkeessa. Harmitti vietävästi, kun söin Sokoksen yläkerran kahvilassa pastan, jonka broileri oli ilokseni ihanan pehmeä. Pasta vain sukelsi niin syvällä kermassa, että sitä sai kirjaimellisesti kalastaa syvyyksistä.
Katkarapupasta sitruuna-persiljakastikkeessa
4−6 annosta
- 400 grammaa levää nauhapastaa
- 350 grammaa suuria pakastekatkarapuja
- 1 pieni kesäkurpitsa
- 2−4 valkosipulinkynttä
- 1 pieni keltasipuli tai pari salottisipulia
- 50 grammaa voita
- 1 sitruunan mehu
- puolikkaan sitruunan raastettu kuori
- puoli punttia tuoretta persiljaa tai pari ruokalusikallista kuivattua
- 1 teelusikallinen Dijon-sinappia
- 2 teelusikallista hunajaa
- suolaa
- pippuria
- öljyä kuullottamiseen
Pinnalle:
- parmesaaniraastetta
- Tee ensin sitruunavoi. Sulata voi ja lisää joukkoon sitruunan mehu ja kuori, silputtu persilja, sinappi ja hunaja. Sekoita hyvin ja rouhaise joukkoon hieman mustapippuria. Mausta suolalla. Seos saa olla voimakas, sillä pasta imee paljon makuja.
- Ota katkaravut sulamaan huoneenlämpöön. Leikkaa kesäkurpitsa ohuiksi siivuiksi ja halkaise siivut puolikuun muotoisiksi. Kuori ja silppua valko- ja keltasipuli. Kuumenna paistinpannulla loraus öljyä ja kuullota valko- ja keltasipulia pari minuuttia. Varo, ettei valkosipuli pala. Lisää joukkoon kesäkurpitsaviipaleet ja katkaravut, sekoittele ja kuullota, kunnes kesäkurpitsa on kypsynyt ja paistunut kasaan.
- Täytä suuri kattila vedellä ja kaada joukkoon suolaa. Kiehauta vesi ja kaada pasta kiehuvaan veteen. Keitä pasta lähes al denteksi, mutta älä täysin, sillä pastan kypsyminen jatkuu, kun lisään joukkoon lämpimän rapu-kasvistäytteen.
- Kaada vesi pois pastakattilasta. Sekoita pastan joukkoon katkarapu-kesäkurpitsapaistos ja sitruunavoi. Koristele annos parmesaanilla ja persiljalla. Nauti heti.
