Tämä ei ehkä ole paras resepti kuumana sunnuntai-iltana, ellei himoitse darran vuoksi suolaa, rasvaa ja chiliä. Halusin kuitenkin jakaa tämän, sillä olen niin ihastunut chilin, tomaatin ja fenkolin pyhään kolminaisuuteen. Tulisuus, suolaisuus, makeus ja yrttisyys täydentävät ja taittavat toisiaan hyvin. Jos ruoka on vain ja ainoastaan tulista ja sen lisäksi korkeintaan suolaista, jää kokonaisuus yksipuoliseksi ja tylsällä tavalla tyrmääväksi. Pidän eniten sellaisista tulisista ruoista, joissa on mukana hieman makeutta, jopa imelyyttä.
Tällä kertaa käytimme Martellin pastaa, joka on yksi parhaista, joita Suomesta saa. Tampereella tätä saa ainakin Keittiöelämää-kaupasta useissa eri muodoissa ja paksuuksissa. Perheyritys valmistaa pastansa äärettömän huolellisesti. Joskus deluxe-elintarvikkeet saattavat maistua ihan samalta kuin halvemmat liukuhihnatuotteet, vaikka tuoteselosteessa olisi hienot loruilut käsityöläisyydestä ja rakkaudella valmistamisesta. Mutta Martellin pastassa eron tavalliseen markettikamaan todella huomaa. Pasta on krouvimpaa ja se imee tämän vuoksi itseensä todella hyvin kastiketta. Mielestäni Martellin pasta on todella ruokaisaa, ja tulen kylläiseksi pienemmästä annoksesta kuin Myllyn Parasta syödessäni. Pisteet auringonkeltaisesta paperipaketista, joka vie ajatukset pieneen italialaisköökkiin, jossa meluisa mamma häärää kattilan ääressä, ja lapset mesoavat valkoiseksi rapatuilla kujilla.
Fenkolin lisäksi tämän pastakastikkeen toinen salaisuus on kaali. Olen mesonnut tästä monesti aikaisemminkin, mutta mesotaanpa taas. Kaali on liian aliarvostettu juures. Se ei maksa juuri mitään ja on todella aromikas. Haudutetulla kaalilla liemeen saa paljon enemmän aromeja ja jopa lihaisuutta kuin liemikuutioilla.
Kastikkeen ainekset:
2 tölkillistä eli 700-800 grammaa kokonaisia säilyketomaatteja
kahden nyrkin kokoinen pala kaalia
kaksi punaista suippopaprikaa
kokonainen pieni valkosipuli tai puolet isosta
yksi keltasipuli
yksi keskikokoinen kesäkurpitsa
200 grammaa tulista salamia tai chorizoa
1,5-2 ruokalusikallista fenkolinsiemeniä
1-1,5 ruokalusikallista kuivattua rosmariinia
yksi kuivattu chili (keskitulinen)
mustapippuria
sokeria
suolaa
öljyä paistamiseen
Tarjoiluun:
suuria parmesaanilastuja
Silppua kuivattu chili, valkosipulinkynnet ja sipuli pieneksi hakkeeksi ja kuullota hetki kattilassa kuumassa öljyssä. Silppua kaali todella pieneksi ja lisää kattilaan. Kuullota kaalia ja kaada säilyketomaatit joukkoon. Hauduta kaali-tomaattiseosta keskilämmöllä tunnin verran. Kaalissa on runsaasti nestettä, joten vettä ei tarvitse lisätä, ellet käytä reiällistä kattilankantta.
Jauha fenkolinsiemenet ja rosmariini morttelissa mahdollisimman hienoksi jauheeksi. Lisää seuraavaksi kastikkeeseen lohkotut suippopaprikat, pieneksi silputtu makkara ja jauhetut yrtit. Mausta suolalla, mustapippurilla ja sokerilla. Sokeria kannattaa käyttää yhtä paljon kuin suolaa, jotta kastikkeesta ei tule liian terävää. Anna hautua vielä muutama minuutti ja lisää aivan lopuksi lohkottu kesäkurpitsa.
Emme hifistele älyttömästi pastaa keittäessämme. Mies on jankuttanut minulle vuosikaudet parista perussäännöstä, joita kuitenkin osaan nykyään noudattaa:
1. Käytä tarpeeksi isoa kattilaa, jossa pasta mahtuu kypsentymään tasaisesti
2. Lisää pasta vasta kiehuvaan veteen
3. Käytä reilusti suolaa ja lisää suola kiehuvaan veteen
4. Jätä pasta hieman al denteä raaemmaksi, sillä pasta kypsentyy vielä keittämisen jälkeen
5. Valuta pasta lävikössä heti keittämisen jälkeen
Tarjoile pasta ja kastike välittömästi. Ripottele lisukkeeksi hyvää parmesaania suurina lastuina. Me koristelimme pastan jääkaapista löytyneillä parilla parsatangolla, vaikka parsan mieto maku jää tässä kastikkeessa auttamattomasti mausteiden alle. Kaunista väriä ja pureksittavaa parsa kuitenkin antoi.
Itsekehu löyhkää, mutta aivan pirun hyvää tästä tuli. Olen muutenkin alkanut digata viime aikoina kasvispitoisista tomaattikastikkeista kermaisten pastakastikkeiden sijaan. Kerma on maukas, mutta raskas ja turhan helppo maku. Juureksilla ja yrteillä ruoasta saa niin paljon mielenkiintoisempaa.