Tampereen parhaat ravintolat, kahvilat ja ruokailmiöt vuonna 2015

Viimevuotinen listaukseni Tampereen parhaista ravintola- ja kahvilakokemuksistani oli niin suosittu, että päätin tehdä taas samanlaisen yhteenvedon. Heti alkuun sama huomautus kuin viime vuonna: tämä on vain kooste yhden, tavallisen tallaajan kokemuksista. Listan ulkopuolelle jää paikkoja, jotka ovat hyviä, mutta en ole syystä tai toisesta käynyt niissä viime vuonna.

Lisäksi listaukseeni liittyy subjektiivista tunteilua. Jotkut hyvät paikat eivät ehkä sykähdyttäneet, vaikka niissä ei ole mitään vikaa. Joissakin listalla olevissa paikoissa on kehittämistä, mutta niissä on myös jotain niin vastustamatonta ja ainutlaatuista, että ne erottuvat massasta. Ravintoloiden lisäksi olen listannut myös ihmisiä ja ilmiöitä, jotka ovat synnyttäneet Tampereelle kiinnostavaa ruoka- ja kaupunkikulttuuria.

Toivottavasti muistini kantaa nyt mahdollisimman tarkasti koko viime vuoden. Käyn täydentämässä listaa, jos jotain tulee vielä mieleeni, mutta siis. Kas tässä paikat, joihin kannattaa tutustua, kun poikkeaa Manseen.

Ahlmanin tila

Vain parin kilometrin päässä Tampereen keskustasta voit opettaa lapsille, mistä maito tulee. Ahlmanin maitobaarista voi ostaa käsittelemätöntä maitoa omiin astioihin. Tilapuodissa myydään omia juustoja ja lähituottajien kasviksia, lihaa, leipää ja makeisia. Opiskelijaravintola Kapusta on ehkä paras kanttiinityylinen lounasravintola, jossa olen käynyt. Moussakan täytteenä oli vasikkaa, kasvisversiossa härkäpapuja, salaatissa runsaasti oman tilan fetaa ja tuoreita yrttejä. Lounaaseen kuuluu ihana leipäpöytä. Syksyn Läheltä hyvää -tapahtumassa voi tutustua tilan toimintaan, tehdä lähiruokaostoksia, lounastaa ja istahtaa vaikkapa piknikille keskelle maalaismaisemaa.

Aisti

Tampereen työväenteatterin kupeeseen avattiin uusi teatteriravintola, jonka henkilökunnalla on kokemusta muun muassa upeasta 4 Vuodenaikaa -lounasravintolasta. Aisti ammentaa perinteisistä suomalaisista mauista, mutta muokkaa niitä pelottomasti. Kuinka moni muu paikka uskaltaa ottaa listalleen talkkunaa? Mehevä Vorschmack, yksi parhaista syömistäni kasvisannoksista, lämmin palvelu. Hinta-laatusuhde on Aistissa enemmän kuin kohdillaan, ja niin pihvimies kuin ruokahifistelijä poistuu tyytyväisenä. Suosittelen etana-annosta kaikille, jotka ovat kyllästynyt rasvaa ja valkosipulia tihkuviin pannuihin.

Armas-kuppila

Ravintola C:n vetäjät Christina Suominen ja Ilkka Isotalo jatkavat Heikki Ahopellon starttaamaa kahvila-ravintolaa uudella otteella. Ideana on tarjoilla suomalaisittain tuunattua katuruokaa kukkaroystävälliseen hintaan. Lounasaikaan tarjolla on perinteisempää kotiruokaa, joka tehdään mutkia oikomatta. Jos listalla lukee palsternakkakeitto, maku todella tulee palsternakasta, ei aromikuutioista. Kasvissyöjät ja gluteenittomuus huomioidaan hyvin. Helposti lähestyttävä paikka, joka osoittaa, että hyvän ruoan ei tarvitse olla kovin monimutkaista, saati sitten kallista. Laadukas viinilista, ja ohjelmassa myös viininmaistelukursseja.

Arto Rastas

Uskomaton tarmonpesä, joka toteuttaa villeimmätkin ideansa eikä pahemmin murehdi lama-aikaa. Viime vuonna Arto Rastas muun muassa tarjoili Hellassa ja Huoneessa hävikistä tehtyä gourmet-ruokaa, perusti joulukuuksi pop up -jouluravintolan ja kertoi aloittavansa samassa tilassa välimerellisen Dining 26 -raflan. Hatunnosto moniosaajalle, jonka sormista syntyy niin fine diningia, fondueta kuin katuruokaakin.

Bertha

Ilman Berthaa Tampereella ei olisi sitä ravintolakulttuuria, joka nyt kasvaa ja kehittyy kovaa vauhtia. Bertha oli ensimmäinen paikka, joka osoitti, että fine dingingissa voi olla sekä huumoria että huikeutta. Listalla kerrotaan annosten olennaiset raaka-aineet, ja jännitys muodostuu siitä, mitä ja millä tavalla valmistettuna lautasella on. Berthan pojat uskaltavat ottaa riskejä – jopa niin valtavia, että päästävät amatöörit keittiöönsä säätämään. Jos halajat valkoisia pöytäliinoja ja jäykistelyä, mene toisaalle. Jos kaipaat huippuillallista kohtuuhintaan, suuntaa tänne.

Cafe  Pispala

Cafe Pispala on pala Pariisia Pispalan laella. Jos et saa autollesi paikkaa ravintolan edestä, tänne hankkiutuminen ottaa hiukan pohkeiden päälle. Mutta voih, se on kaiken vaivan arvoista. Cafe Pispalan brunssi tilataan listalta ja tarjoillaan pöytään. Mistään muualta ei saa näin muhevia, suorastaan syntisiä pannukakkuja, jotka tarjoillaan voin ja siirapin kera. Brunssin lisäksi ravintolasta saa päivällistä. Keittiö yhdistelee niin amerikkalaista kuin klassista eurooppalaista ruokakulttuuria täysin omalla tyylillään. Timantti.

Ravintola C

Lempiravintolani C jaksaa yllättää vuosi toisensa jälkeen. Viini ja ruoka yhdistetään täällä ehkä taitavammin kuin yhdessäkään toisessa paikassa. Yhdistelmät ovat parhaimmillaan niin mielettömiä, että viinin ja ruoan kombo tuo annokseen yhden kokonaisen maun lisää. Perinteiset asetelmat uskalletaan keikauttaa päälaelleen. Kalan kanssa voidaan tarjota punaviiniä, ja kasvislisuke voi olla annoksen tähti perinteisen proteiinin sijaan. Menuissa on mainio hinta-laatusuhde, sillä kokonaisuuteen kuuluu runsaasti keittiön tervehdyksiä. Jopa kahvin kanssa tarjottavat, itse tehdyt makeiset sykähdyttävät.

Chef Santeri

Ravintola-alan monitoimimies, joka tuntuu olevan kaikkialla. Chef Santeri eli Santeri Vuosara pyörittää tamperelaisen ruokakulttuurin ilosanomaa levittävää Tampere Food Clubia, suunnittelee ravintoloiden menuita, tulee vaikka kotiisi kokkaamaan sekä järjestää ruokakursseja ja tapahtumia. Ravintola 931:ssä viime syksynä järjestetyt Mamut kokkaa tykimmin -tapahtumat esittelivät Tampereen kansainvälistä ruokaskeneä ja makuja maailmalta. Kuten Arto Rastaalla, myös Santerilla on mieletön asenne. Hän keksii ja tekee sen sijaan, että voivottelisi, miten hankalaa kaikki on.

Champagne Bar Santé

Santé on juuri sitä, mitä nimi lupaa: samppanjabaari Tampereen sydämessä. Idea voi kuulostaa riskaabelilta ronskin pubiruoan kaupungissa, mutta asiakkaat ovat löytäneet Santén ilahduttavan hyvin. Alkuperäisestä ideasta pidetään kiinni kunnioitettavan tiukasti, ja listalla on pääosin vain samppanjaa. Kuohuvan kanssa voi napostella pientä suolaista tai vaikka konvehteja. Ravintolassa järjestetään kerran kuukaudessa myös tastingeja, ja Santé osallistui kevään Riesling & Spätburgunder -viikkoihin.

Fazer (Tempon talo)

Hämeensillan kupeen uudesta Fazerista on nopeasti tullut Tampereen suosituin brunssipaikka, eikä syyttä. Alle 20 eurolla saa todella monipuolisen ja runsaan kattauksen. Perinteisten croisantien, munakokkelin ja pekonin lisäksi tarjolla on salaatteja, kalaa, hedelmiä, juustoja, kakkuja, tumma- ja vaaleapaahtoista kahvia, useita eri teelajeja ja smoothieita. Kahvimaitonsakin saa halutessaan lämmitettynä. Suosittelen malttia, sillä kahvila on viikonloppuisin tupaten täynnä. Tarjoilijoiden salitoiminta pelaa kuitenkin hienosti härdellin keskellä.

Gastrolaiva

Toista kesää alarannassa seilannut M/S Gastrolaiva poikkeaa virkistävästi kesäterassien peruslinjasta. Mikrossa lämmitettyjen kanakorien sijaan tarjolla on laadukasta suomalaishenkistä kesäruokaa. Annoksissa ei ole turhaa kikkailua, mutta yksinkertaisia raaka-aineita käsitellään kunnioituksella. Ihastuin raikkaisiin Koskipuiston silakoihin ja punajuurisalaattiin. Laivan haukiburgeria on kehuttu, ja jo ihan sen vuoksi toivon, että M/S Gastrolaiva seilaa Pyhäjärvellä myös ensi kesänä. Minun on pakko saada kokea tuo purilainen.

Hella ja Huone

Hella ja Huone on todellista fine diningia. Tasting-menuissa ei säästellä kunnianhimoa ja vaivannäköä. Hellan ja Huoneen linjaa on muokattu entistä tiukemmin skandinaaviseen suuntaan, ja keittiö käyttää vain kotimaisia raaka-aineita, lähituottajia suosien. Söin täällä keväällä elämäni parhaan porkkana-annoksen. Kyllä vain, porkkana-annoksen. Kun keittiö tietää, mitä tekee, yhdestä yksinkertaisestakin  raaka-aineesta saadaan nostettua esiin kaikki mahdolliset vivahteet. Tinkimättömyydestään huolimatta ravintola ei ole tiukkapipoinen. Hellassa ja Huoneessa voi nauttia nyt menun myös oluen ja saken kera.

Inez

Kaupungin paras siideri- ja sherryvalikoima. Inez on hyvä paikka myös erilaisten cavojen maisteluun. Suosittelen testaamaan rohkeasti sherrylistaa, sillä täällä voit syödä vaikka koko aterian alkuruoista jälkkäreihin asti mitä erilaisimpien sherryjen kera. Inezissä on myös hyvä tapaslista, jota päivitetään ja muokataan kiitettävän usein. Vaikka et olisi makean ystävä, kannattaa maistaa churroja, jotka tarjoillaan todella tumman, vienosti appelsiinille maistuvan sulan suklaan kera. Ihana paikka illan istumiseen porukalla.

Jörn´s Döner

Palanen Berliiniä tuli kesällä Tampereelle, kun Jörn´s Döner -kebabvaunu aloitti Laukontorilla. Kasvis- ja kanadönerin hinnat olivat erittäin kohtuulliset, ja sekä maku että annoskoko kohdillaan. Valmiskastikkeiden ja kaaliraasteiden sijaan täytteinä oli raikkaita kasviksia ja yrttejä. Peukut pystyyn, että Jörkka löytää liiketilat, tai saamme ainakin vaunun heti keväällä takaisin. Valmistaudu jonottamaan – mutta on se vain vain arvoista!

Katukeittiö Leidi

Viime kesänä Tampereen kaduille ilmestyi sympaattinen pieni paku, josta sai yhtä kaupungin parhaista katuruoista. Katukeittiö Leidi päivysti yleensä Tammelantorilla ja kiersi kesätapahtumia. Myös Leidissä hinnat olivat kohdillaan, ja rahalleen sai mieletöntä vastinetta. Friteeratut, makealla ja valuvalla perunatäytteellä mehustetut kroketit olivat suorastaan tuhmia. Silakkapita voitti monet pikkukalaa kammoavat puolelleen. Tulethan Leidi takaisin taas ensi kesänä, täällä odotellaan jo kovasti!

Katuruoka

Ilmiö, joka rantautui Tampereelle tuttuun tapaan viiveellä, mutta on toivon mukaan tullut jäädäkseen. Viimeistään kesällä 2015 manselaisetkin saivat tottua siihen, että 5–7 eurolla voi saada nopeasti annoksen hyvää, terveellistä ja ensiluokkaisista raaka-aineista tehtyä ruokaa. Kun ihmiset oppivat syömään laatulihasta tehtyä kebabia ja kunnolla maustettua, pehmoista falafelia, he alkavat toivon mukaan vaatia pikakebsuloissakin jotain muuta kuin mikron kilahtelua. Odotan innolla ensi kesää, sen tapahtumia ja etenkin katuruoan osuutta niissä.

Lähiruokapuoti Lempi

Uusi yrittäjä laajensi Lempiä puodista kahvilaksi. Vitriinistä löytyy kahvin ja teen kaveriksi sekä Royal Bakeryn että Lempin omia luomuksia. Lempissä voi nautiskella myös keittolounaan, johon kuuluu yksi kaupungin herkullisimmista leipäpöydistä. Lounaissa hyödynnetään myymälän hävikkiä, mistä syvä kumarrus. Ja jos leipä himottaa, Lempissä voi ostaa vain leipäbuffetin. Suosittelen myös kaakaota, joka sulatetaan itse kuumaan maitoon suuresta suklaapalasta. Luovuusenergiat ovat Lempissä kohdillaan, ja täällä törmää usein uutta proggista suunnitteleviin taiteilijaporukoihin. Syksyllä Lempissä järjestettiin myös Chef Santerin kehuttuja Marokko-illallisia.

Malabadi (Tammelan ravintola)

Tammelan Malabadi on Tampereen etnisten ravintoloiden kovinta kärkeä. Jos haluat syödä ihan oikeaa turkkilaista ruokaa, et pikakebabia, tämä on sinun paikkasi. Vaihtoehtoja on hyvin niin lihanystäville kuin kasvissyöjillekin. Lammas ansaitsee erityismaininnan. Lounas on nyt entistä turkkilaisempi, sillä keittiön ruorissa on turkkilainen ammattikokki. Lounaan salaattibuffet on todella hyvä, ja sunnuntain mezebrunssi suorastaan jumalainen. Palvelu on huomoivaa ja lämmintä, ja illallispöytään saatetaan yht´äkkiä kantaa pari turkkilaista avopiirasta keittiön tervehdyksenä. Malabadi sopii niin rennolle perhepäivälliselle kuin kulinaristiseen nautiskeluun. Testaa turkkilaiset viinit ja ylläty positiivisesti.

Mokkamestareiden kahvila

Tässä kahvilassa on Tampereen viilein sisustus, jossa turkoosi värimaailma lyö oudon toimivalla tavalla kättä hirvenpäiden kanssa. Taustalla soi usein jazz, ja asiakkaat voivat plärätä vinyylivalikoimaa ja vaihtaa levyjä. Mokkamestareilla on mieletön valikoima kahvia, teetä ja kaikkea kahvi- ja teeharrastuksiin liittyvää tarpeistoa. Osta mukaan valmiiksi paahdettu sekoitus tai kerro toiveesi henkilökunnalle, joka suosittelee makuusi ja kahvinkeittimeesi sopivaa papulajia, jauhatusta ja paahdatusta. Kahvilassa on suppea, mutta sitäkin maukkaampi valikoima suolaista ja makeaa. Maista tiramisu-tyylistä suklaa-banaanikakkua.

Neljä Vuodenaikaa

Neljä Vuodenaikaa on Tampereen parhaita lounasravintoloita, monen mielestä paras. Ravintolan bouillabaisse on jo klassikko, jonka vuoksi tänne tullaan syömään jopa toisista kaupungeista. Kauppahallissa sijaitsevassa pikkuravintolassa on usein jonoa, mutta sitä ei kannata säikähtää. Voit saada kympillä sellaisen ruokaelämyksen, että oksat pois. Jälleen kerran: miksi maksaisin eineslihapullista, jos samalla rahalla voin saada taidetta?

Nomu

Japanilaista ruokakulttuuria ja fuusiokeittiötä onnistuneesti naittava Izakaya Nomu on mainio paikka sosiaaliseen syömiseen. Ideana on tilata pöytään useita pikkuannoksia ja maistella niitä koko porukan kesken. Olen syönyt Nomussa niin oivallista suhshia, ribsejä kuin ranskanperunoitakin. Enpä olisi uskonut, että voin innostua perunasta tehdyistä sormiruoista, mutta niin vain kävi. Kun käyt Nomussa, piipahdapas vessassa. Tämä vinkki voi olla kummallinen, mutta tajuat pointin paikan päällä. Kiitokset myös naistenhuoneen käsirasvasta ja hiuslakasta.

Ohana Lei´Pomo & Grille

Café Pispalan yrittäjien burgerbaari kauppahallissa on kaupungin parhaita. Hampurilaisissa ei ole turhaa kikkailua, mutta kaikki on tehty tinkimättömästi hyvistä raaka-aineista. Esimerkiksi annosten pikkelöidyt kurkut tulevat omasta keittiöstä, eivät Felixin purkista. Lisukeranskalaisissakin on jotain ekstraa, nimittäin reilu parmesaanikuorrutus. Kokeilla on selvästi hyvä fiilis, ja hampurilaistaan odottaa mielellään, vaikka hiki valuisi pitkin toppatakkia. Leipomon puolelta voi ostaa mukaan ihania vehnäsiä. Älä kysele kaloreista, syö.

Pella´s Cafe

Nyt niitä saa taas, nimittäin kuuluisia Sorsapuiston silakoita, joita tarjoiltiin aikoinaan legendaarisessa Sorsapuiston grillissä. Retrohelmen lisäksi Pella´sissa voi nautiskella mukavan brunssin, ruokaisia salaatteja ja ihania makeita leivonnaisia. Kakut tulevat Koko Suomi leipoo -kisaankin osallistuneesta Oriveden Cafe Herkkuhetkestä sekä Ilonan gluteenittomasta leipomosta. Brunssilla ja aamiaisella kannattaa testata voilla sivellyt karjalanpiirakat. Salaatti- ja uuniperuna-annosten kanssa tarjoillaan mehevää ja makeaa saaristolaisleipää, jonka saat pöytääsi parhaimmillaan uunituoreena.

Pikkubistro Kattila

Jos kympillä saa tämän tasoisia lounaita, en keksi mitään syytä, miksi maksaisin aromisuolalla maustetusta suikalekastikkeesta ja kumiperunoista. Pikkubistro Kattilassa suositaan luomua ja lähiruokaa. Lounaiden, tapasten ja illallisten lisäksi Kattila tarjoilee viikonloppuisin omaa erikoisuuttaan, brunneria. Se on brunssimainen, pöytään tarjoiltu menu, jonka hinta-laatusuhde on kohdillaan. Kuten C:ssä, myös täällä viinin ja ruoan yhdistelmät ovat välillä sellaisia, että maistelija voi vain pyöritellä silmiään ja miettiä, että oho, juuri tämän viinin kanssahan nämä maut kuuluukin tarjoilla.

Pork and More

Mutkaton pikkuravintola tarjoilee juuri sitä, mitä nimi lupaa eli possua. Pork and Moren ideana on loihtia amerikkalaisia, syvän etelän makuja laadukkaasta lihasta. Porkin hampurilainen kolahti niin kovaa, että olen nähnyt tästä jopa unta. Ravintolan lounaat ovat oma lukunsa. Olen syönyt tääällä esimerkiksi häkellyttävän hyvää, paahdetusta nauriista tehtyä puuroa. Uskomaton makukokemus, jollainen ei olisi edes pälkähtänyt omaan mieleeni. Herkkuja voi ostaa myös mukaan.

Sitko

Sitko on ensimmäinen pizzeria, jossa olen halunnut ahmia myös pizzan reunat. Listalla ei ole kymmeniä erilaisia täytevaihtoehtoja, vaan muutama hyvä pizza ja pari salaattia. Listaa kuitenkin päivitetään kausimauilla, esimerkiksi nyt rosmariini-perunapizzalla. Sitkon nimi kuvastaa oivallisesti sitä, mikä tekee ravintolan pizzasta niin hyvän: sen pohjassa on ihanaa venyvyyttä. Sitkossa on myös hyvä olut- ja viinivalikoima. Tämä pizzeria läpäisee helposti Margherita-testin. Pizza on loistava, vaikka täytteinä olisi vain tomaattikastketta ja juustoa.

Tampereen Paahtimon kahvila

Pikkupapuna aloittanut minikahvila opetti tamperelaiset juomaan hyvää kahvia 2000-luvun alussa. Nyt piskuinen liiketila on laajentunut, mutta tunnelma on edelleen sympaattinen ja intiimi. Paahtimon kahvila on piilossa Stockmannin kävelykadulla. Stockmannin remontti haittasi korttelin yrityksiä, mutta Paahtimo sinnitteli ja voitti myös raksamiehet puolelleen. Harvoja paikkoja, joissa tavallinen suodatinkahvi on tummapaahtoista. Taustalla soi yleensä jazz tai bossanova, ja intiimistä tunnelmasta huolimatta täällä on ihanasti piilossa.

Tamperrada

Pari vuotta sitten aloitettu ruokatapahtuma kasvoi tänä kesänä todelliseksi ilmiöksi. Idea on seuraava: tapahtumaan osallistuvat ravintolat suunnittelevat pieniä suolapaloja eli pintxoja. Asiakkaat voivat kiertää ravintoloita, maistella pintxoja ja äänestää suosikkiaan voittoon. Tämä on julmetun hauska tapa viettää aikaa ja tutustua edullisesti uusiin ravintoloihin. Viime kesänä ravintolat myivät tuhansia pintxo-annoksia, ja tuomaristo valitsi parhaaksi Bistro Juliennen lohi-sieniannoksen. Yleisön suosikki oli Pikkubisto Kattilan saaristolaisleipä, joka tarjoiltiin haukimoussen, kalannahkasipsin ja orvokinkukan kera.

Tuulensuu

Olit sitten oluenystävä, viininlipittäjä, samppanjasieppo tai absinttiin menevä thaiteilia, löydät haluamasi Tuulensuusta. Juomalista on niin mieletön, että sen edessä voi vain haukkoa henkeään. Jos valikoiman runsaus pökerryttää, kysy henkilökunnalta suosituksia. Täällä ei tarvitse pelätä, että hämmentynyt baarimikko suosittelisi ”jotain kivaa kotimaista hanalageria”. Juomien kanssa voi maistella vaikkapa simpukoita, joskus sammakonreisiäkin. Tuulensuusta löytyy myös humidori, eli ateriansa voi päättää muhkeaan sikariin.

Zeytuun

Huikea Lähi-idän makuja tarjoileva ravintola. Zeytuunista saa Tampereen parhaat falafelit, ja myös meze-valikoima hakee vertaistaan. Raaka-aineet ovat tuoreita, ja yrttejä ja mausteita käytetään taitavasti. Tajusin vasta parin käyntikerran jälkeen, että Zeytuun on kasvisravintola. Jos joku möyhöää, että ruoka ei muka voi olla hyvää, jos siinä ei ole lihaa, vie hänet tänne – kelkka kääntyy varmasti. Ateria kannattaa päättää kokonaisista mintulehdistä haudutettuun teehen, joka tarjoillaan minibaklavan ja taatelin kera. Täältä lähtee sekä ravittuna että levänneenä.

Hyviksi todettuja, mutta jäivät minulta viime vuonna vähäisemmälle:

Kahvila Amurin Helmi, Tallipihan kahvila (tutustu myös ihaniin puoteihin ja koko satumaiseen miljööseen), Pyynikin näkötornin munkkikahvila, Henrik´s, hotelli Tammerin brunssi, japanilainen ravintola Maruseki, fuusioaasialainen Masu, kahvila Runo (tänne voi ottaa koiran, ja parvi on maailman paras kyttäyspaikka), lihaan keskittyvä Huber ja italian ihanuus Piemonte (tännekin saa ottaa koiran, jos se osaa käyttäytyä, voisitko uskoa!).

Kaupungilla kehuttuja, mutta en ole vielä käynyt:

Kauppahallin sushiravintola Umami, Maka Sushi, Lapland hotelin ravintola Dabbal, Finlaysonin bistroravintola Fabric, burgereistaan kehuttu Nekalan Wanha Tappi ja Gastropub Kaleva.

Baareja en nyt kauheasti listaillut, koska alkoholinkäyttöni linkittyy nykyään niin vahvasti ruokaan. En ala esittää mitään olutasiantuntijaa, mutta tällainen junttikin ymmärtää, että Salhojankadun pubissa on törkeän hieno olutvalikoima. Myös pubin henki on aivan omanlaisensa. Salhiksessa ei pahemmin kaljaveikkoihin törmää, ja tänne voi tulla tekemään töitä ilman, että joku on koko ajan änkeämässä syliin. Salhis on kantapaikkani, koska asun tien toisella puolella. Joskus teemme miehen kanssa ns. läpyistä vaihdon. Ensin toinen menee terassille, kunnes toinen tulee huutelemaan parvekkeelta, että heti kotiin, nyt on mun vuoro.

Toinen ihana helmi tässä Tammelan ja Kalevan huudeilla on Huurupiilo, jonka keikka- ja stand up -tarjontaa kannattaa seurata. Huurupiilon ei tarvitse kerjätä artisteja keikalle, vaan huippumuusikot päinvastoin kyselevät itse, saisikos tulla soittelemaan. Huuriksessa voit päästä vaikka Dave Lindholmin ex tempore -keikalle, ja piskuisen baarin sisustus on täynnä meheviä yksityiskohtia.

Muistutan vielä, että tämä listaus on kollaasi minun viime vuoden kohokohdistani. Joihinkin paikkoihin ja kokemuksiin liittyy vahva henkilökohtainen tunneside, eikä paikka välttämättä kolahda toiselle samalla tavalla. Ja kun aikaa on vain se 24 tuntia vuorokaudessa ja rahaa keskituloisesti, en ehdi enkä voi koluta vuodessa kaikkia kivoja paikkoja, niin paljon kuin haluaisinkin. Kun tämä elämä tuppaa häiritsemään näitä ruokaharrastuksia. 🙂

Mutta nyt ihmiset, omat vinkit, kehut ja kohokohdat jakoon. Mitä sinä suosittelisit ulkopaikkakuntalaiselle, mitä jäi viime vuodesta mieleen?