Minun piti listata ravintolavuoden kohokohdat jo vuosi takaperin, mutta sitten tuli kaikenlaista hässäkkää, ja listaus jäi. Nyt ryhdistäydyn. Tein oman listani viime vuoden ilahduttavimmista ravintola- ja kahvilakokemuksista. Älkää lukeko tätä minään kaiken kattavana rankingina. Kyseessä on yhden ihmisen kokemus, jota ajanpuute ja keskituloisen ihmisen taloudelliset realiteetit rajoittavat. Listan ulkopuolelle jääneet paikat eivät ole automaattisesti huonoja tai tylsiä. En ehkä vain ole sattunut käymään niissä. Tai olen saattanut käydä niin monta kertaa, että paikka loksahtaa mielessäni kategoriaan ”tasaisen vahva”.
Lista ei ole paremmuus-, vaan aakkosjärjestyksessä.
Bar Burrito
Enpä olisi uskonut, että menen pikaruokapaikaksi laskettavaan ravintolaan varta vasten jälkiruoalle. Bar Burriton mutakakku maksaa vain reilut 4 euroa, mutta tyydyttää suklaannälän loppupäiväksi. Bar Burrito täyttää myös sitä aukkoa, jonka Armas-kebabbilan poistuminen jätti. Täältä saa parempaa pikaruokaa kohtuuhintaan. Etenkin proteiinitäytteet ja kastikkeet ovat todella hyviä. Yllätyin positiivisesti maistettuani kanaa: ei kuivaa murua, vaan mehevää ja pehmoista. Kumarran rohkealle Arto Rastaalle, joka on tuonut tähän kaupunkiin niin paljon uutta, ja on uskaltanut avata jo toisen Bar Burriton.
Bertha
Aina ja vain, koska tästä kaikki alkoi. Berthan tultua kuvioihin Tampereen ravintolat karistivat pölykerroksen olkapäiltään. Ei enää iänikuisia raskaita pihvejä, uunipottuja ja kermakastiketta, vaan hauskaa ja luovaa ruokaa. Berthassa tehdään vimpan päälle, mutta ei otsa kurtussa. Tänne voi viedä aremman ja ennakkoluuloisemmankin tutustumaan fine diningiin. Digestiivivalikoimasta löytyy yhden tähden Jallua. Arvostan henkilökohtaisista syistä.
C
Ravintola C on elegantti olematta nirppanokkainen. Ravintolassa on oppuun asti mietityt ruoka- ja viiniyhdistelmät. C:ssä hyödynnetään happamia pieniä pudokasomenoita, villiyrttejä ja apiloita. Risoton kaveriksi voi saada vaikka kuusenkerkkää, mutta kokeellisuudesta huolimatta annoksissa on tarttumapintaa tavalliselle tallaajalle. Ja voiko mikään olla hykerryttävämpi jälkiruoka kuin paahdetusta voista tehty jäätelö? Uskomaton hinta-laatusuhde ja runsaasti keittiön tervehdyksiä. Ottakaapa C:ssä myös kahvit. Kaveriksi saa lajitelman itse tehtyjä makeisia.
Champagne Bar Santé
Hatunnosto jo siitä, että joku uskalsi perustaa samppanjabaarin Tampereelle. Siis Tampereelle. Santé vetää väkeä paljon paremmin kuin olisin uskaltanut odottaa. Etenkin naiset käyvät täällä lasillisilla työpäivän tai ostosreissun jälkeen. Kuplivan kanssa voi nautiskella pientä suolaista tai makeaa, esimerkiksi kinkkua, juustoa tai konvehteja. Santé järjestää myös erilaisia tasting-kursseja. Pienessä baarissa on kaunis ja raikas sisustus.
Heinätori
Suomalainen versio sympaattisesta italialaisesta perheravintolasta. Heinätori on pieni, elegantti ja valkoinen, mutta täällä voi olla rennosti. Heinätori antaa jotakin niin ruokahifistelijälle kuin läskisoosin nimiin vannovalle isoisälle. Tampereen parhaita paikkoja, jos haluaa syödä paremmin lasten kanssa. En ole saanut missään yhtä ymmärtäväistä ja sympaattista palvelua käydessäni syömässä pienten kanssa. Lista on kirjaimellisesti seinään hakattu, mutta mukana on aina pientä variointia raaka-aineiden ja vuodenajan mukaan. Maukas vorschmack ja tuoretta kalaa.
Hella ja Huone
Tämän lähemmäs ruokataidetta ei Tampereella pääse. Koko Hellan ja Huoneen menu muodostaa kokonaisen draaman kaaren, jossa on sopivassa suhteessa ja järjestyksessä nostatuksia ja turvallisia suvantoja. Vaivassa ei todellakaan säästellä. Alkupalaksi syömäni punajuuresta tehty täytelakritsi on hienoimpia koskaan nauttimiani annoksia. Annoskoko on pienehkö ja ruoka kuuluu nauttia täällä ajan kanssa. On hienoa, että Hellassa ja Huoneessa vedetään rohkeasti omalla linjalla, vaikka se on kaukana mainstreamista. Vanhentuneeksi tyyliä ei kuitenkaan voi moittia. Kunnianhimoiseen fine diningiin yhdistetään myös rouheita lähimakuja.
Huber
Takuuvarma paikka, kun mietit, mihin viedä syömään sekalainen seurakunta. Huberin idea erilaisten lihojen jakamisesta miellyttää niitäkin, jotka käyvät ravintolassa kerran vuodessa syömässä talon suurimman pippuripihvin. Listalla on myös kasvis- ja kalavaihtoehdot, ja pikkulisukkeet ovat mainioita. Suosittelen tomaatteja. Hyvä viinilista, ja Huber hallitsee myös kekseliäämmän piperryksen, kuten Tamperrada-tapahtuman pintxot osoittivat. Kaikki eivät pidä savun hajusta ja hälystä, mutta kaikissa ravintoloissa ei tarvitse olla kuin kirkossa.
Inez
Ja erityisesti Inezin maurilainen lounas. Runsas buffet, jossa määrä ei kuitenkaan polje laatua. Niin hyviä kasvisruokia, että pekonin nimiin vannova barbaarikin poistuu täältä tyytyväisenä – luultavasti edes tajuamatta syöneensä kasvisruokia. Tarjolla myös keittoa ja lihalisuke ja mahdollisuus paahtaa tortillalättyjä lämpölevyllä. Ruoissa on käytetty hyvin mausteita ja yrttejä, ja yhdistelmä on samaan aikaan raikas, mausteinen ja makea. Uskomaton sherryvalikoima ja mielenkiintoisia siidereitä. Aiheensa tunteva ja asiansa osaava henkilökunta.
Masuuni
Masuuni todistaa, että kaikki ketju- ja hotelliravintolat eivät todellakaan ole bulkkia. Boonukset viuhuvat, kun vilautat S-korttia. Vastineeksi saat kuitenkin jotain aivan muuta kuin kengänpohjaksi paistettua wieninleikettä ja höyrytettyjä pakastevihanneksia. Menuiden hinta-laatusuhde on todella hyvä. Raaka-aineissa suositaan kauden kasviksia ja lähituotteita, tyyli on suomalaisittain freesattua ranskalaista. Juomalistalla ilahduttavia löytöjä. Kaupungin paras hotelliravintola.
Minibaari
Tämä baari uskaltaa keskittyä rohkeasti drinkkeihin. Valikoimassa on muutama olut ja siideri, mutta oikeaoppisesti tehdyt drinkit ovat Minibaarin ydin. Makeaa kammoksuva Tolkien-nörtti löysi täältä makuhermoonsa osuvan drinkin, raikkaan Gandalf The Whiten. Minibaarissa ei tarvitse pelätä, että tarjoilija pahoittelisi limen tai tuoreen mintun uupumista. Juomat tehdään oikeista yrteistä ja hedelmistä. Baarimikkojen tahti on rivakka, mutta drinkkejä ei tehdä hutiloiden. Sisällä pöytiintarjoilu.
Mokkamestareiden kahvila
Katosi muutamaksi vuodeksi, tuli takaisin suurena ja kauniina. Mokkamestareilla on kaupungin paras kahvi- ja teevalikoima. Myynnissä myös kaikki mahdollinen tarpeisto kahvin ja teen nautiskeluun kotona. Leivonnaisissa suositaan luomua, koossa ei pihtailla, ja kakut ovat mukavalla tavalla kotikutoisia. Mahdollisuus valita itse, minkä vinyylilevyn haluaa taustamusiikiksi. Rohkea, kontrasteilla pelaava sisustus. Hirvenpäät, teräs ja mummolamaiset kahvikupit eivät koskaan ole mätsänneet näin hyvin yhteen.
Pikkubistro Kattila
Testattu lounaalla ja brunssilla. Kattila yhdistää viehättävällä tavalla suomalaista ja ranskalaista keittiötä latinomaustein. Pidän mahdollisimman puhtaan, lähellä tuotetun ruoan filosofiasta. Rohkeasti pieni, punainen ja hälyisäkin, ihan kuten eloisan bistron kuuluu olla. Täällä työskentelee yksi kaupungin parhaista sommeliereistä, Mika Pelttari. Juomavalikoimassa jopa alkuviiniä, jota voi tilata sentin maisteluannoksen. Kuin pieni punainen roseepippuri vaalean skandinaavisessa ravintolaskenessä.
Purebite
Tällaista on odotettu. Persoonallisia, mutta järkevästi hinnoiteltuja lounassalaatteja ja -wokkeja. Tuoreet raaka-aineet ja hyvät mausteet. Purebite on harvoja paikkoja, joissa kana osataan valmistaa pehmeäksi. Tilauksesta tarjoillaan myös hot potia, jota saa Purebiten lisäksi Tampereella tietääkseni vain yhdestä thaimaalaisesta ravintolasta. Kekseliästä markkinointia, esimerkiksi piknik-paketit kesällä. Hyvä viinilista, vaikka on myös lounaspaikkoja. Kesärullat tuoreita ja lehteviä. Ihanaa suklaakakkua. Käytän kulunutta, mutta kuvaavaa markkinointifraasia ketterä.
Sitko
Jo ensimmäisellä kerralla totesin, että Sitkossa on Tampereen paras pizzapohja. Pohjassa on kirjaimellisesti sitkoa. Ihanaa joustavuutta ja kimmoisuutta. Ei ehkä miellytä niitä, jotka pitävät keksimäisen rapeaa pizzapohjaa ainoana oikeana. Minä rakastuin tähän. Yksinkertaisen kaunis konsepti: pelkkää pizzaa. Niitäkin on listalla vain kourallinen, mutta raaka-aineista ei tingitä. Berliiniläinen tunnelma ja hyvin tilaa. Ovat luvanneet parantaa äänieristystä ja ikkunapöytien vetoa, elleivät ole tehneet sitä jo.
Tampereen Paahtimon kahvila
Kaupungin sinnikkäin sissi. Pieni kahvila sieti Stockmannin laajennusremonttia ties kuinka pitkään ja osasi hyödyntää sitä. Paahtimon kahvilasta tulikin raksaväen kantapaikka. Täällä jopa termoskahvi on tummapaahtoista ja hyvää. Ja kaikki muutkin kahvit ovat luonnollisesti mahtavia. Pidän rauhallisesta tunnelmasta, taustajazzista ja mahdollisuudesta seurata kävelykadun elämää piilosta. Kiitän ja kumarran asiakaspalvelua. Täällä työskentelee yksi kaupungin parhaimmista ja mukavimmista baristoista, joka saa jokaisen asiakkaan tuntemaan itsensä yksilölliseksi jo pelkällä jutustelullaan.
Tuulensuu
Belgialainen jättihodari on pakko kokea kerran elämässään. Myös Tuulensuun salaatit ovat ilmiö. Niillä voi huijata itseään, sillä salaattihan on kevyttä ruokaa, oli sitä vuohenjuustoa täytteenä sitten vaikka kuinka monta sataa grammaa. Tämä on lisäksi yksi harvoja paikkoja, joissa olen saanut hyvin tehtyä maksaa. Valitettavan monessa paikassa maksa tarjoillaan jänteineen ja kropsuineen, ylikypsäksi käristettynä. Juomavalikoima omaa luokkaansa, palvelu rentoa ja asiantuntevaa. Paras juoruilu- ja muhimispaikka loskasäihin ja talvi-iltoihin.
Vaakon Nakki
Oikeasti. Kuinka monelta grilliltä saa hyvin tehtyä kanaa. Juu juu, oli promilleja veressä, mutta vannon, että Vaakon grillikana on paljon parempaa kuin monen ”kunnon ravintolan” tikkuinen rintafile. Lisäksi Vaakon Nakki ylläpitää Nokialla syntynyttä kulttuuriperinnettä. Kuuma koira on koettava kerran elämässään. Sokerimunkkiin jemmattu makkara kaikkien mausteiden kera ON HYVÄÄ. En kuuntele tähän liittyviä vastaväitteitä. Palvelu on hämmentävän kärsivällistä, kun ottaa huomioon asiakaskunnan kirjavuuden ja ailahtelevat käytöstavat.
4 Vuodenaikaa
Joka kerta täällä syödessäni voin vain ihmetellä, että onko tämä mahdollista. Ihan oikeaa ranskalaista ruokaa loistavista raaka-aineista, inhimilliseen hintaan. Ja vielä pöytiin tarjoiltuna alkusalaatin kera. 4 Vuodenajan annoskokokin on mietitty just eikä melkein. Tämän jälkeen ei jää nälkä, mutta kerma-suola-voi -indeksi on säädetty niin hyvin kohdilleen, ettei närästys ja ahdistus iske. Astetta fiinimmän bistroruoan rinnalle perustettiin kesällä hot dog -baari. Herkkupuodista saa itse tehtyjä makkaroita ja Scotch Eggsejä, makkaramassaan kätkettyjä keitettyjä munia.
Mitä pidemmälle kirjoitan tätä listaa, sitä enemmän mieleen hypähtelee mukavia muistoja. Entä se kahvila, se ja se pikaruokapaikka, et nyt voi jättää sitä pois. Lukijaystävällisyyden nimissä päätän ensyklopediani tähän, ja säästän täydennykset kommenttiboksiin.
Jotain te todella teette siellä Tampereella oikein, osa noista paikoista on nimittäin sellaisia, että ottaisin ne hyppien keikkuen tännekin. Bertha on esimerkiksi ihan täydellinen ainakin omaan makuuni – sopivan rento, mutta kuitenkin kunnianhimoinen ruoan laadun suhteen.
Hella&Huoneessa olen syönyt siinä mielessä ikimuistoisimman aterian, että olimme paikan ainoat asiakkaat lähes koko illan ajan. Voisi luulla, että se olisi jotenkin ylellistä, mutta se oli todella vaivaannuttavaa. Teki mieli puhua vain kuiskaamalla.
Hellassa ja Huoneessa on kyllä vaativa akustiikka. Hiljaisina iltoina kuulet jokaisen lattialaudan narahduksen. Täysinä iltoina sali on aika hälyisä. C:kin on niin pieni, etten ihan kauhean suuria salaisuuksia ja työjuttuja viitsi siellä höpistä. Toisaalta näin intiimeissä paikoissa on se hyvä puoli, että kerrankin tulee rauhoituttua ja keskityttyä ruokaan. Siinä, missä meininki Huberissa muistuttaa usein hyvässä mielessä keskiaikaisia pitoja, on hiljaisissa pikkupaikoissa suorastaan harras tunnelma.
Tämä on tosi mielenkiintoista. Taas huomaa, että elämys rakentuu niin monista asioista ruoan lisäksi. Tilan koosta, väreistä, äänistä, omasta mielialasta ja odotuksista. Hyvän ravintolan löytäminen on hieman samanlainen, sattuman sanelema onnenpotku kuin rakastuminen.
Ja kommaillaanpa tänne jo itse, että erittäin lähelle pääsivät myös street food -tulokkaat Nomu, Pork and More ja Masu. Näissä haluan kuitenkin käydä vielä uudelleen maistelemassa tilanteen kehitystä. Pisteitä siitä, että katuruokatrendi (jota jo parjataan fine diningin tappajana) rantautui myös tänne, vieläpä näin monipuolisesti.
Ja taas tuli mieleeni pari helmeä, jotka unohtuivat. Pubeista Huurupiilo ja Salhojankadun Pub. Huurupiilossa on todella hyvä ohjelmisto, ja sisustus on kuin popkulttuuriin erikoistuneesta antikvariaatista. Salhiksessa loistava olutvalikoima, ja suolapalalautasen suolakurkut ovat suolakurkkuja, eivät maustekurkkuja. Fiksu ilmapiiri.
Pikaruokapaikoista Shanghai ja Mardin. Molemmissa jäätävä annoskoko, ja ruoka on hyvää. Shanghaissa kannattaa testata currykastike ja kääg kanalla tai tofulla. Ja Mardinin kebab salaatilla -annoksessa, krhm, siinä on tuota, lihaa. Ja joku puhui jotain salaatistakin. Ehkä.
Olipa kiva listaus! Valtaosa paikoista on itselle tuttuja (ja allekirjoitan kehutkin 90-prosenttisesti), mutta tuli tuolla pari sellaistakin paikkaa, joissa en ole vielä käynyt. Santé ja Purebite ainakin kiinnostavat, miksei myös Pikkubistro Kattila, vaikka siitä olenkin lukenut aika ristiriitaisia mielipiteitä.
Purebite on mielestäni kaupungin lounaspaikkojen kärkeä. Todella hyvät salaatit ja wokit, hyvät raaka-aineet ja kunnolla makuja. Ja viinilistalla tosiaan on kaikkea ihan muuta kuin Torresin perinteisemmät, saati sitten El Tiempot.
Itselläni on Kattilan illallinen vielä testaamatta. Olen maistellut lounaaaksi kalaa ja lihaa. Annoskoko oli hintaan nähden aika reilu, ja raaka-aineita oli käsitelty todella hyvin. Mausteita olisi voinut käyttää hiukan rohkeammalla kädellä. Brunssilla oli myös tarjolla tosi hyvää kalaa, ja pääsin maistamaan ensimmäistä kertaa elämässäni myös alkuviiniä. En ole varma, saako tätä tällä hetkellä muista tamperelaisista ravintoloista? Ja hauskaa oli tosiaan se, että alkuviiniä voi tilata vain pienen, sentin maistelu- ja tuoksutteluannoksen, jos on epävarma, haluaako koko lasillista.
Mielessäni alkoi heti pyöriä, mitä kaikkea pitää testata tänä vuonna. Ainakin Kauppahallin uusi japanilainen. Ja Vanha Tappi Nekalassa.
Oletko käynyt Bistro Le Potissa? Kannattaa ehdottomasti.
Kiitos mielenkiintoisesta listauksesta. Siinä on muutama sellainen, joissa en ole käynyt. Aion tutustua, sen verran kivasti niistä kirjoitit.
Olen testannut Le Potin aika monta kertaa. Ravintolan hinta-laatusuhde on mielestäni hyvä. Täällä saa hyvän pääruoan parillakympillä. Rakastuin Le Potin sipulikeittoon (tosin siinä on lihalientä, vegeille tiedoksi) ja pistaasijäätelöön. Tämä taitaa muuten olla nyt Tampereen ainoa fonduepaikka. Sopii mielestäni illanistuskeluun porukalla. Palvelussa on ollut vähän notkahtelua, ja kaipaisin pikkuisen rohkeampaa otetta, se sopisi rouheaan bistroon. Le Potin lounas on myös testaamisen arvoinen. Erottuu monista kympin lounaspaikoista pienillä yksityiskohdilla. Kahvin kanssa tarjottu pikkumakea on mietittyä, ei mitään kaupan kiivikakkua.
Käväisin muuten eilen Tuulensuussa. Belgialaisen jättihodarin makkara, grrrr…… Harmi, että annoksen sinänsä runsaat ranskalaiset ovat pakastekamaa. Mutta se miljöö ja juomavalikoima, oih ja voih. Absintteja on liki kymmentä erilaista, voit nauttia juomasi lusikan läpi sokerin kera, piipusta tai italialaisittain espresson kera. On englantilaisia kuohuviinejä ja kokonainen lista olutdrinkeille, mielenkiintoisia viinejä.
Kuten noista linkkaamistani arvioista huomaa, kaikki kokemukseni eivät ole kyseisellä kerralla olleet alusta loppuun pelkkää täydellisyyttä. Mutta nyt halusin keskittyä parhaisiin puoliin ja unohtaa narinat. Kokonaisuus ratkaisee, ei se, onko lisukeleipä kuivahtanutta. Ravintoloille pitää antaa aikaa kehittyä ja testata niitä säännöllisesti. Esimerkiksi Bar Burrito on parantanut syksyn aikana. Kasvistäytteeksi on tarjolla muutakin kuin vähän liiankin tuttua vuohenjuustoa, kastikkeissa on enemmän potkua, ja kaipailemani nachot ovat tulleet listalle.
Oletko käynyt tutustumassa jo Pikku Paratiisi Smoothie Bar & Rawfood Cafe paikassa Tampereella osoitteessa Hallituskatu 9?
Siellä on ihan ’törkeen’ hyvää raakakakkua esim. Aftereight ja kahvi tehdään pavuista lähtien Pirkamaan Paahtimon kahvista. Raakakakut, -suklaat, -toffeet tuolla tehdään ite samoin kuin Smoothiet parhaista raaka-aineista. Vaikka esim. smoothien valmistus hetken kestää niin saat taatusti tuoretta ja HYVÄÄ!
Suosittelen!
Olen kävellyt Pikku Paratiisin ohi parikin kertaa, mutta jotenkin vierailu on aina jäänyt, koska olen niin jämähtänyt tänne ”koskean oikealle puolelle” 😀 Pakko myöntää, että olen vielä vähän varauksellinen raakaruoan suhteen. Tosin en ole sitä ihan kauheasti syönyt, ja silloin kun olen, kohdalleni on ehkä osunut huono tuuri. Ruoat ovat siis olleet sellaisia, että olen ajatellut ”ihan hyvää, mutta kypsennettynä tämä olisi vielä parempaa”.
Smoothieisiin tosin olen friikahtanut. Loistava tapa saada kerralla vaikka päivän koko hevi-suositus kurkusta alas, vaikka ei olisi ruokahalua tai olisi kiire. Olen pitänyt kovasti The Salad Barin smoothieista, joten voisinpa käydä täälläkin kokeilemassa. Enköhän taas kevättä kohden kömmi täältä luolastani ja raahaudu Hämeensillan toiseen päähän.
Oletko käynyt Cafe Pispalassa?
En ole ehtinyt, vaikka tämä on ollut pitkään to do -listallani. Olen mietiskellyt, milloin tuolla kannattaisi käydä, ettei tarvitsisi jonottaa pöytää. Olen kuullut paikasta tosi paljon hyvää, ja viikonloppuisin on kuulemma välillä tosi täyttä.