Seitania tamperelaisessa siipiravintolassa – voiko se toimia?

(*Kutsuvierastilaisuus, söin ilmaiseksi)

Otsikon kysymys pyöri mielessäni, kun sain kutsun ravintola Siipiweikkoihin, joka alkaa tarjoilla ensi vuonna tamperelaisen Vegemin kehittämiä seitansiipiä.

Olen kyllä ihastunut Vegemin seitankebabiin, jota saa Tampereella marketeista ja monen kaupan salaattibuffetista. Pari viikkoa sitten tein Pernod Ricardille työkeikan, jolla testasimme porukalla viinejä tavallisen joulukinkun ja Vegemin seitanpaistin kanssa. Myös joulukunkuksi nimetty kinkuke oli positiivinen yllätys. Se toimi niin kevyemmän Pinot Noirin kuin jynkymmän punkun kanssa, maistui hyvältä ja oli mukavan jämäkkää pureksittavaa.

Mutta siivet.

Kanansiivet eli wingsit ovat osa tamperelaista ruokakulttuuria. Tähän jääkiekkoilijoiden herkkuun erikoistunut Siipiweikot on 25 vuotta vanha ravintola, jonka ovella vastaan puskee sellainen etikan ja testosteronin aromi, etten todellakaan olettaisi paikan lähtevän mukaan vegebuumin.

Mutta niinpä vain olin väärässä.

No miltä ne seitansiivet maistuvat?

Kutsuvierastilaisuus oli täynnä porukkaa laidasta laitaan. Yleisvaikutelma oli kaukana viherpiipertäjästereotypioista. Uusi ruokatuote kiinnosti niin foodieita, vegaaneja, perheellisiä kuin äijiäkin. Läksin itse paikalle 5-vuotiaan tyttäreni kanssa, sillä on jo korkea aika tutustuttaa hänet siipikulttuuriin.

Odotin jännittyneenä, mitä saamme eteemme. Vegemin Santtu Ronkainen kertoi, että tuotetta kehiteltiin pitkään, jotta lopputulos olisi mahdollisimman autenttinen. Hän oli hetken harkinnut jopa jonkinlaisen luun, esimerkiksi hammastikun tyrkkäämistä siiven sisään, mutta ideasta luovuttiin, jotta turhaa roskaa ei syntyisi.

Odotin jonkinlaista friteeratun tofun kaltaista, pehmeää palaa. Suomeksi: odotukseni eivät olleet korkealla.

Se, mitä saimme, yllätti minut totaalisesti.

No yllättävän hyviltä!

Kuten kuvista näkyy, emme syöneet epämääräisiä lötköjä paloja, kuten vähän pelkäsin. Söimme siipiä, dippejä ja kierreperunoita. Tavallisten dippien lisäksi tarjolla oli useampaa vegaanista dippiä, jotka ovat myös tulossa Siipiweikkojen listalle. Vegesiipiä ja dippejä pitäisi olla tarjolla jossain vaiheessa ensi vuoden alkua.

Seitansiivet ovat häkellyttävän saman näköisiä kuin kanansiivet. Pinta on yhtä fritattu ja kröpyliäinen ja suutuntuma ällistyttävän samankaltainen. Saimme testata siipiä myös Poppamiehen erilaisilla kastikkeilla.

Kastikkeita kokeillessamme totesimme, että soosithan siivissä ovat se juttu. Itse kanan maku jää vahvojen kastikkeiden alle, ja olisinkin saattanut luulla syöväni luuttomia siipiä, joita jotkut ravintolat tarjoavat, Tampereella esimerkiksi Sticky Wingers. Vasta suupalan loppuvaiheessa suussa alkoi maistua hento viljamainen maku. Seitan tehdään siis vehnägluteenijauhosta, ja joukossa on kikhernejauhoa ja mausteita.

Tilaisuudessa tarjottiin myös ei-vegaanisia, mutta gluteenittomia halloumiranskalaisia. En ole ihan varma, ovatko nämä tulossa pysyvästi listalle, mutta oli hauska päästä testaamaan hehkutetut hipsterherkut.

Vaihtoehto myös kalvamista karttaville

Kasvispainotteinen sekasyöjäseurueemme totesi, että seitansiivet menevät ihan jo maun ja koostumuksen puolesta jatkoon. Yllättävää oli se, että postattuani seitansiivistä kuvan Facebookiin, moni sekasyöjä kiinnostui niistä. Luullisten kanansiipien jyrsiminen on joidenkin mielestä vastenmielistä touhua. Osa totesi, että nyt heillekin on Siipiweikoissa muutakin syötävää kuin mozzarellatikut ja ranskalaiset.

Olen seitansiivistä innostunut monestakin syystä. Olen keskustellut erääseen työjuttuun liittyen viime viikkoina useiden ruoka-alan trendit ja tulevaisuuden tuntevien huippututkijoiden kanssa. Itseäni viisaammat ovat henkilö toisensa jälkeen sitä mieltä, että seuraava sukupolvi tulee syömään hyvin eri tavalla kuin me, saati sitten vanhempamme.

Nykyisellä tavalla tuotetun lihan tuotanto ja kulutus tulevat todennäköisesti vähentymään ilmastonmuutoksen aiheuttaman maan köyhtymisen vuoksi – vaikka lihankulutus ei olekaan vielä laskenut vegehypestä huolimatta.

Se, että otin tyttäreni mukaan tilaisuuteen, tuntuu noita ajatuksia vasten aika symboliselta. Maailmaa ei muuteta seitansiivillä, mutta tämän kaltaiset signaalit ovat tärkeitä. Kun äijistä äijin siipiravintola ottaa vegaanisen vaihtoehdon listalleen ja siitä tehdään yhtä herkullinen tuote kuin lihaversiosta, väljähtäneet vitsit viherpiiperryksestä laimentuvat ehkä hieman lisää.

Voisiko sekasyöntikin monipuolistua?

Uskon, että mättöherkkujen ja tuttujen arkiruokien kaltaiset vegevaihtoehdot ovat hyviä sisäänheittotuotteita kasvispainotteisempaan ruokavalioon. Harvalla on kiinnostusta ja resursseja alkaa tuosta vain täysvegaaniksi.

Mitä enemmän tarjolla on hyviä ja toimivia kasvisruokia, sitä enemmän ne normalisoituvat ja muuttuvat osaksi arkista ruokaympyräämme. Juttelimme porukassa, että seitansiipiin voi tutustua vaikka siten, että tilaa normaalin kymmenen siiven sijaan puolet kanaa ja puolet seitania.

Nyt länsimaisen sekasyöjänkin ruokaympyrä on todellisuudessa melko yksipuolinen: lihaa, maitotuotteita, kurkkua ja tomaattia. Tämä on yksi syy biodiversiteettin köyhtymiseen. Ehkä tulevaisuudessa kotimaiset juurekset, kaurapohjaiset maidot ja kermat ja kasvisproteiinit ovat yhtä arkinen osa ruokaympyrää kuin jauheliha, eikä valinnan tarvitse olla erityinen statement.

Yksi asia, joka vegeruokakeskusteluissa nousee esille, on jalostus. Moni hahmottaa lihan puhtaaksi ruoaksi, siitähän voi erottaa lihassyyt, veren, kalvot, rasvan ja luut. Seitan, härkis, nyhtis ja tofu taas ovat jalosteita.

Kysyin eräältä asiantuntijalta mielipidettä tähän argumenttiin. Hän totesi aika lakonisesti, että vaikka lautasella oleva liha on ”lihaa sellaisenaan”, nykyisellä tavalla kasvatetut broilerit, naudat ja niiden elinolot ovat kaukana luonnollisista. Eläin on siis jo eläessään eräänlainen jaloste.

Saapa siis nähdä, mitä nykyinen viisivuotias dippailee siipiravintolassa vuonna 2048.

Kokemuksia tamperelaisista siipipaikoista

Blogini alkuaikoina testasin ja arvostelin pari suosittua tamperelaista siipipaikkaa. Kannattaa huomioida, että jutut ovat muutaman vuoden vanhoja, ja ravintolat ovat saattaneet muuttua. Arvosteluista voi kuitenkin saada hiukan osviittaa siitä, millaisia paikat ovat. Arvostelu Siipiweikoista löytyy täältä ja juttu Sticky Wingersistä täältä.