(*Söin ja join ilmaiseksi)
Riesling- ja Spätburgunderviikot ovat ylistys saksalaisille viineille. Tästä kaksi viikkoa kestävästä tapahtumasta on muodostunut jo perinne, ja mukana on tänä vuonna peräti 15 kaupunkia! Melkoinen lisäys parin vuoden takaiseen, jolloin kaupunkeja oli muistaakseni alle kymmenen. Nyt saksalaisia viinejä ja niihin suunniteltuja keväisiä menuja pääsee nautiskelemaan Levillä asti.
Olin jo kolmatta tai neljättä kertaa kierroksella, jolla pirkanmaalaiset ruokabloggaajat ja foodiet testaavat kaikki mukana olevat ravintolat. Homma hoidetaan joukkueissa, sillä rasteja riittää. Tampereelta viikoille osallistuu nyt 13 ravintolaa, ja tarjontaa on fine diningista rentoon bistroruokaan.
Minun porukassani olivat myös Emmi ja Kauppahallin Flinda-juomapuodin tiskin takaa tuttu Sampo. Kas tältä turneemme maistui!
Kevätklassikoita Finlaysonin Palatsissa
Kierroksen aluksi kokoonnuimme koko porukalla Finlaysonin Palatsiin. Ravintolamiljöö on yksi kaupungin upeimpia. Uusrenessanssityylinen palatsi valmistui vuonna 1899. Sen ympärillä on vehmas puisto, ja ikkunasta siintää Näsijärvi. Viime vuonna Palatsi oli myös kierroksen positiivisin yllättäjä.
Tänä vuonna ruoka ei kohonnut samalla tasolle, mutta viinit olivat laadukkaita. Ne tarjosivat monipuolisen näkymän siihen, mihin kaikkeen Riesling taipuu.
Alkupalaksi tarjottiin parsaa uppomunan ja Hollandaise-kastikkeen kera. Viini oli Kloster Eberbach Steinbergerin Riesling Trocken vuodelta 2015. 1100-luvulla perustetun viinitarhan Riesling oli maltillisen petrolinen, kuiva ja mineraalinen eli mitä mainioin parsaviini. Annoksen parsa sen sijaan oli harmillisen pehmeää ja uppomuna turhan kypsä, vaikka maut toimivatkin viinin kanssa.
Seuraavaksi maistelimme yrttikuorrutettua kuhaa ja rucola-perunapyrettä. Viini oli hieman nuorempi, vuoden 2017 Spanier-Gillot Kalglimmer Riesling Trocken. Tällä vegaanisella viinillä on luomusertifikaatti. Tuoksu oli niukka, maku suolainen, mineraalinen ja hienostunut. Hyvä viini kalalle, jonka kuorrute vei kielen mennessään. Kalan voi-valkoviinikastike oli hyvää, mutta koostumus ontui taas. Kastike oli yhtä paksua kuin perunapyre, ja luulin kastiketta ensin kasvissoseeksi.
Jälkiruokaviini oli kierroksen löytöjä. Schlossgut Diel Dorsheim Riesling Auslese vuodelta 2015 oli paljon muutakin kuin sokeria. Luonteikkaassa, suorastaan raikkaassa jälkiruokaviinissä oli mettä, persikkaa ja päärynää, mutta myös hieman petrolia. Ihanuus!
Viinin kanssa maistelimme raparperipiirakkaa ja jäätelöä. Piiraan pohja oli hyvä, mutta täytteessä niin paljon sokeria, että raparperin oma maku peittyi.
Deli 1909 on rento viinikeidas
Kakkosetappimme oli yksi lempibistroni. Puutarhakadulla sijaitseva Deli 1909 & Wine Bar on art deco -tyyliin sisustettu, ranskalaistyylinen viinibaari. Listalla on simppeliä purtavaa, ja ravintolan viinivalikoima hakee vertaistaan.
Viinivelho Ida Ritari oli valinnut meille liki kymmenen saksalaista helmeä. Täällä kannattaa kysyä suosituksia, sillä henkilökunta osaa valita juomia, joita ei joka paikassa kohdalle osu.
Delistä mieleeni jäivät ennen kaikkea saksalaiset kuohuviinit eli sektit. Yleinen harhaluulo on se, että kaikki sektit olisivat kuivia. Näin ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi Raumlandin Riesling Brut on kuiva, raparperinen kuohuviini. Siihen ei ole lisätty hiilihappoa, joten viini ei kuohu lasissa kovin pontevasti, mutta suussa se poreilee pehmeästi. Mikä mousse, kuin pitsiä joisi!
Pidin myös Solterin Pinot Noir Rosesta, jossa oli sama ihastuttavan samettinen poreilu. Mieleen jäi myös Faubelin Spätburgunder. Tämän pihlajanmarjan värisen viinin tuoksussa ja maussa on umamia, siis ihan silkkaa lihaa. Voi kuulostaa hassulta, mutta tätä viiniä suosittelen makkaran pariksi.
Ida oli koonnut meille monipuolisen lautasellisen naposteltavaa: juustoja, oliiveja ja jopa jalapenoja. Raumlandin Riesling osoitti voimansa jälkimmäisen kanssa, sillä se pärjäsi poltteelle. Kannattaa kokeilla rohkeasti erilaisia makupareja. Delissä napostelee vieläpä edullisesti.
Santé tarjoaa kavalkadin kuohuvia
Kolmas maistelu tapahtui Tampereen ainoassa samppanjabaarissa, Champagne Bar Santéssa. Valikoimaa löytyy luksussamppanjoista edullisempiin kuohuviineihin ja tiukoista mineraaleista voiseen briossisuuteen.
Baarissa voi nauttia samppanjan kanssa myös pieniä suupaloja, kuten konvehteja, mutta se ei ole ruokaravintola, ja keskityimme viineihin. Samalla tuli korkattua myös terassikausi.
Testasimme ensin sokkona kolme kuohuvaa. Samalla huomasimme, että sisätilat ovat paras vaihtoehto antaumukselliseen nuuhkutteluun. Ulkoilma ja autotien hajut sekoittuvat väkisinkin viinien aromeihin.
Ensimmäinen viini poreili suussa pitkään, aivan kuten Delissäkin nauttimamme sektit. Maussa ja tuoksussa oli hieman petrolia, paahdettua sokeria ja toffeeta. Viini osoittautui Spürnasen Riesling Brutiksi vuodelta 2016.
Toisessa viinissä oli samaa kevyttä petrolia, paahteisuutta, toffeeta ja pienet pirteät kuplat. Aistin tuoksusta kuitenkin enemmän hedelmiä, kuten ananasta. Lasista löytyi jokakeväinen suosikkini Belle Epoque Brut. Tässä kuohuvassa on myös yksi kauneimmista näkemistäni etiketeistä.
Kolmannessa kuohuviinissä oli vielä reilummin kypsiä hedelmiä, selvää päärynäisyyttä ja hentoa saippuaisuutta. Viini oli Dr. Pauly-Bergweiler Riesling Trocken. Kaikki kolme olivat laadukkaita kuohuviinejä, mutta paahteisuuden vuoksi rankkasin suosikeikseni ykkösen ja kakkosen.
Konstailematonta uskallusta Armas Kuppilassa
Kierroksemme loppu alkoi häämöttää. Olimme kuroneet umpeen myöhästyneen aikataulumme, joten nyt oli aika levähtää. Siihen tarjoutui mahdollisuus suloisessa Armas Kuppilassa, jossa voi syödä brunssia, lounasta tai iltapalaa.
Armaan kokonaisuus oli tämä vuoden suosikkini. Ruoka osoitti, ettei lautasella tarvitse olla mitään kovin eksoottista tai monimutkaista. Yksinkertaiset raaka-aineet kohoavat korkeuksiin, kun keittiö osaa hommansa.
Aloittelimme salaatilla, jossa oli varhaiskaalia, purjoa, yrttiöljyä, juustoa ja jugurttikastiketta. Annos oli soma kuin mikä, ja voi mitkä maut. Raikkautta ja täyteläisyyttä sopivassa suhteessa. Viini oli Moselin luomu-Riesling, Clemens Buschin Trocken, omenainen, sitruunainen ja kuiva, suora viini.
Pääruoka oli kierroksen suurin yllättäjä. Armas Kuppila on erikoistunut munaruokiin, ja brunssilla voi koota mieluisensa kombon erilaisia klassisia muna-annoksia. Pääruoassa munakkaan päällä oli parsasalaattia, ja kokonaisuus oli viimeistelty etikkaisella kastikkeella.
En olisi ikimaailmassa naittanut annosta yhteen punkun kanssa. Armaassa niin uskallettiin tehdä. Friedrich Beckerin Doppelstuck Pinot Noir vuodelta 2014 sopi yllättävän hyvin yhteen annoksen kanssa, vaikka makupari ei aivan täydellinen ollutkaan. Pisteet kuitenkin rohkeudesta ja maukkaasta ruoasta.
Jälkiruoka jatkoi samaa yksinkertaista, mutta juuri sen vuoksi täydellistä linjaa. Tarvitaan vain kuohukermaa, sitruunamehua ja sokeria, ja kas, meillä on posset. Maailman helpoimmassa vanukkaassa ei ole liivatetta, vaan aineisten keskenään muodostama kemiallinen reaktio hyydyttää sen.
Jälkiruokaviini ei ollut turvallisin valinta. Sybille Kuntzin oranssi Riesling on nimensä mukaisesti väriltään keltainen ja suodattamaton. Mausta löytyy sitruunaa, aprikoosia ja sahtisuutta. Rohkeasti hapan viini oli uskalias veto jälkkärin kanssa. Menu oli kaiken kaikkiaan mahtava kokonaisuus: leikkisä, uskalias ja konstailematon. Armas oli selvästi tänä vuonna kierrokseni suosikkini.
Maailman ympäri Periscopessa
Kierroksen päätteeksi kokoonnuimme koko joukon voimin Periscopeen. Huippukokki Arto Rastaan ravintolassa on upea sali ja yhdet Tampereen vaikuttavimmista näkymistä. Menu painottuu Aasiaan, mutta ruoassa on myös eurooppalaisia ja skandivaikutteita.
Periscopessa teemaviikkojen viineille ei ole suunniteltu erikseen omia ruokia, vaan nyt voimassa olevalle kevätmenulle on valittu sopivat saksalaiset viinit. Ja niitähän piisaa. Tarjolla on niin punaista, valkoista, kuohuvaa kuin roseetakin, joten jokaiselle annokselle löytyy varmasti sopiva suunkostuke.
Maistelimme illan aikana niin monta viiniä, etten mitenkään voi käydä kaikkia läpi. Nostan kuitenkin esille pari suosikkiani. Ensinnäkin ihastuttavaan pulloon pakattu, Dautelin marjaisa The Rose ja saman talon hapankirsikkainen, yllättävän syvä Spätburgunder.
Maistelimme myös valtavan määrän ruokia. Kaikki eivät mielestäni istuneet vuodenaikaan. Esimerkiksi punajuuritartar oli borssimaisen suolainen ja etikkainen, enemmän talviannos. Limellä ja korianterilla maustettu jättirapuannos suolapähkinöiden, punakaalin ja tulisen jugurtin kera taas hajosi turhan moneen suuntaan. Rapu unohtui pähkinöiden alle.
Eniten mieleeni oli raikas ja makea kastanjasiirapissa haudutettu kurpitsa, johon suolaheinä ja sinapinsiemen toivat kaivattua kontrastia. Myös karitsarillette ja karamellisoitu possu olivat koostumukseltaan suussasulavia. Olisin kuitenkin yhdistänyt makeanmausteisen possun mieluummin hedelmäiseen Rieslingiin kuin hapankirsikkaiseen Spätiin. Erikoisplussa talon leivälle, jota voisin syödä kilokaupalla.
Lisää vinkkejä Riesling-turneelle
Kierros oli jälleen kerran antoisa, hauska ja opettavainen. Muista, että tässä oli vain murto-osa kaikista mukana olevista ravintoloista. Jos haluat testata useamman, nauti jokaisessa vaikka pari alkupalaa.
Mansen muijat ovat kirjoittaneet todella kattavasti jokaisesta testaamastaan paikasta. Pullon henkien viinitietous on taas aivan oma luokkaansa. Kipparin morsiamen ja Sivumaun kanssa pääsette Berthaan, joka on Tampereen parhaita ravintoloita. Ripaus tryffeliä kohoaa Näsinneulan korkeuksiin, Ranteita myöjen taikinasa lihan mekkaan eli Huberiin.
Jokaiseen makuun siis löytyy varmasti jotakin. Nappaa käynnilläsi kuva Instaan ja osallistu samalla tapahtuman kuvakisaan, jossa palkintona on tietenkin matka Saksaan. Prost!
