(*Saksan viinitiedotus tarjosi kierroksemme ruokineen ja juomineen)
Riesling- ja Spätburgunderviikoista on tullut minulle viimeisen parin vuoden aikana virallinen kevään aloitus. Jakaudumme ruokabloggaajaporukalla tiimeihin ja kierrämme illan aikana Tampereen tapahtumassa mukana olevat ravintolat. Aikataulu on tiukka, mutta tämä on mahtava tilaisuus päästä vertailemaan ravintoloita. Samalla pysyy kartalla siitä, mihin suuntaan paikat ovat kehittyneet.
Joka vuosi mukana on ollut yllättäjä. Ravintolahelmi, jossa en ole käynyt tai joka ei ole aikaisemmin hohtanut tällä tavalla. Niin kävi tänäkin vuonna.
Tuulensuu: Vuosikertaviinejä ja rehtiä ruokaa
Tiimissämme olivat tänä vuonna Ranteita myöjen taikinasa -Marika, Optimismia ja energiaa -Katja ja Mansen muijien Anna. Aloitimme illan rennosti Gastropub Tuulensuusta, jossa on valehtelematta Tampereen laajin juomavalikoima. Pelkkiä Rieslingejä ja Spätejä on kymmeniä.
Listalta löytyy nyt jopa vuoden 1979 Moselin Rieslingiä. Se sopii kuulemma petroliseen ja persoonalliseen makuun, vaikka saksalaiset eivät tykkääkään puhua petrolisuudesta, vaan keksivät ominaisuudelle muita ilmauksia. Minä olen petrolisuuden ystävä, vaikka ominaisuus vaatiikin sommelierilta taitoja. Väärän ruoan kanssa makuyhdistelmä on katastrofi, oikean kanssa taivas.
Aloitimme Rieslingillä. Immich-Batteriebergin tilalla Moselissa on viljeltyä viiniä 1400-luvulta asti. Tilasta tekee erityisen se, että maata on muokattu tietoisesti rajulla kädellä, jotta se sopisi viininviljelyyn. Maastoa on muokattu esimerkiksi räjäyttämällä. Tämä Riesling ei kuitenkaan räjäyttänyt makuhermojani. Maku oli raikas ja hapokas, mutta en löytänyt tuoksusta lupailtua yrttisyyttä. Allergiallani tosin saattoi olla osuutta asiaan.
Punainen Spät sen sijaan oli illan mieleenpainuvimpia viinejä. Spätburgunder on siis sama rypäle kuin Pinot Noir, mutta saksalaiset käyttävät siitä eri nimeä. Pinot on kevyt rypäle, jota vihasin ennen. Nykyään se on mielestäni viinien aatelinen, sillä ikääntyneestä Pinotista voi löytyä valtavasti sävyjä ja kerroksia. Se haastaa maku- ja hajuaistin, ja olen oppinut arvostamaan tätä rypälettä kehityttyäni maistelijana.
Merdinger Bühin 15 vuotta vanha Spätburgunder on hieno viini. Badenilaisia viinejä saa Suomesta kuulemma harvemmin. Tätä kauniin rusehtavaa, multaista ja tallista ihanuutta kannattaakin käydä maistelemassa nyt.
Ruoat olivat Tuulensuun takuuvarmaa ja kikkailematonta tyyliä: parsapiirasta sekä paahdettua parsaa kinkun kera. Piiras oli ihanan pehmeä ja rehellisen rasvainen, vain suolaa olisin kaivannut hippusen. Sitä oli onneksi kunnolla lihassa, johon kiedottu parsa oli täydellisen al denteä.
Finlaysonin palatsi: Kesäisiä ruoka- ja viinihelmiä
Seuraavaksi vuorossa oli kierroksen villi kortti, Finlaysonin Palatsin ravintola. Olen mieltänyt Palatsin niin vahvasti tilausravintolaksi, jossa juhlitaan häitä, etten ole koskaan tullut tänne muuten vain illalliselle.
Olen kuitenkin kävellyt monesti uusrenessanssityylisen rakennuksen ympärillä Wilhelm von Nottbeckin puistossa. Tämä 1800-luvun miljöö on yksi Tampereen must-paikoista, joita tykkään esitellä muualta tuleville. Ravintolalla on myös kesäterassi, josta käsin puistoa, Tammerkoskea ja Näsijärveä voi ihailla.
Riesling-viikoille on suunniteltu oma menunsa viineineen (45 e, ei viinipakettia, vaan viinit myydään laseittain). Alkupalaksi nautittiin klassikkojen klassikko: paahdettua parsaa, ilmakuivattua kinkkua ja Béarnaisekastiketta. Parsa oli harmiksemme ylikypsää, mutta täydellinen kastike paikkasi tilannetta. Parsan kanssa tarjottu vuoden 2016 X-Berg Riesling oli kierroksen parhaita viinejä.
Rheingaun alueelta tuleva viini edusti päärynäistä ja metistä Riesling-tyyliä. Tuoksussa on hedelmäisyyttä, maku on silti raikas ja miellyttävä, sokeria 6 grammaa. Tämä on loistava kesäinen seurusteluviini, mutta ei missään nimessä tylsä.
Pääruoaksi maistelimme paistettua siikaa, varhaisperunoita, kasviksia ja ruohosipulikastiketta. Mikä ihana kokonaisuus niin makujen, värien kuin suutuntumankin puolesta! Pidin erityisesti siitä, että perunat tarjottiin sellaisenaan, ei pyreenä. Konstailematon, mutta hienostunut kesäannos, jonka kanssa joimme Van Volxem Schieferin Rieslingiä. Tuoksussa oli vienoa petrolia, maussa mineraaleja. Persoonallinen viini, joka ei kuitenkaa jaa mielipiteitä liian jyrkästi.
Jälkiruoka oli valehtelematta parhaita, joita olen vuosiin syönyt. Raparperiparfaitin koostumus oli kiinteä, mutta ei kova. Annoskoko ei ollut liian iso eikä maku äitelä. Lisukemansikat tarjottiin sellaisenaan. Tämäkin annos oli elegantti, mutta maanläheinen. Myös Carl Loewen Laurentiuslay Auslese Riesling oli mukavan kevyt jälkiruokaviini. Alkoholiakin on vain 9 prosenttia, eikä sokeri jyrää. Löysin mausta hitusen kalkkikiveä ja kesäistä pihkaa.
Finlaysonin Palatsi olikin tämän kierroksen löytö. Tätä menuta viineineen suosittelen lämpimästi. Pitää ottaa itsekin uusintakierros ja käydä terassilla.
Näsinneula: Samettista siikaa ja palsternakkayllätys
Seuraavaksi nousimme yläilmoihin Näsinneulan ravintolaan. Eipä olisi voinut paljon parempi sää sattua. Aurinko kimalsi upeasti sinisen Näsijärven yllä. Näkymät olivat kirkkaat järvenselälle, Särkänniemeen ja kaupunkiin. Riesling-viikoilla on muuten ollut aina upea sää.
Näsinneulassakin on erityinen Riesling-menu (ruoka 56 e, viinipaketti 42 e). Aloittelimme illan Dautelin kuohuvalla Rieslingillä ja ruokahalun herättelijällä, jossa oli valkoista parsaa ja korvasientä. Dautel oli laadukas kuohuva, mutta en juurikaan erottanut pähkinäisyyttä. Alkupala oli raikas, mutta parsa ja sieni jäivät hapokkaan kastikkeen jalkoihin.
Seuraavaksi otimme makupalat poro- punajuuritartarista ja hörppäsimme Spätburgunderia. Kreuzbergin Unplugged olisi saanut ehkä avautua lasissa pidempään. Nyt en saanut oikein sävyistä kiinni. Viini pärjäsi kuitenkin hyvin vahvalle porolle.
Pääruoka oli illan parhaita annoksia. Sous videssä haudutettu kuha suli suuhun, ja voi kastike oli niin hyvää, että teki mieli nuolla lautanen. Myös pääruoan kanssa tarjottu viini oli kiinnostava. Meyer-Näkelin Illusion Eins on punaisista rypäleistä tehty valkoinen Spätburgunder. Viini on puristettu helläväroen, eikä viinipohja ole päässyt kontaktiin kuorien kanssa. Tämä selittää siis valkoisen värin.
Jälkiruoka kohotti menun Näsinneulan huippuun asti. Palsternakkajäädyke oli koostumukseltaan kiinteä, maultaan voinen ja kinuskinen. Raparperi raikasti kokonaisuutta. Mieletön annos! Täälläkään jälkiruokaviini ei ollut kovin vahva. Norrheimer Dellchenin vuoden 2007 LUISA-Auslesessä alkoholia on vain 9 prosenttia. Maku oli hunajainen ja makea, mutta hampaita ei vihlonut.
Henriks: Haukea ja pikanttia parsakeittoa
Kierroksen päätteeksi olemme aina kokoontuneet kaikkien tiimien voimin samaan paikkaan. Päätöspaikassa annoksia ei tarvitse enää näykkiä, jotta vatsa ei täyty liikaa, vaan lautasellisen uskaltaa syödä loppuun. Kelloakaan ei tarvitse enää tuijotella ja paniikkitakseja tilailla. Älkää naurako! On oikeasti tosi rankkaa hommaa kiertää neljä tai viisi ravintolaa kolmessa tunnissa. Varsinkin, kun meillä kaikilla on rajoitteemme. Minulla ne olivat kengät, jotka hiersivät kantapääni verille jo alkuillasta. No, tulipa oltua ensimmäistä kertaa paljain jaloin Näsinneulassa ja Finlaysonin palatsissa.
Päätöspaikkamme oli Henriks, josta on tullut minulle jo jonkinlainen kodin jatke. Vietimme täällä viimeksi pari viikkoa sitten tyttösemme 5-vuotissynttäreitä. Kotoisa olo voimistui, kun ravintolan henkilökunta kutsui meidät taloyhtiön sisäpihalle. He olivat ystävällisesti tehneet meille erilliset kuvausannokset ja kattaneet ne pihalle, jossa oli vielä luonnonvaloa.
Henriksin talon sisäpiha on yksi kaupungin kauneimmista. Aloin taas haikailla tällaisilla pihoilla järjestettävien kaupunkitapahtumien perään. You know, pienten kirppis-, viini- ja musiikkihäppeninkien, joissa ei ole kauhea ryysis. Onneksi sellainen järjestetään Kukkaisviikoilla: nimittäin Kukkaisviikojen Gourmet-kortteli 8.6. Pantintalon sisäpihalla.
Henriksin Riesling-menu maksaa 39 euroa, viinipaketti 36 euroa. Menu alkoi parsakeitolla, jonka pintaa koristi viipale savustettua haukea. Iloitsin hauesta, jota saa ravintoloissa aivan liian harvoin. Kaikki nyökyttelivät hyväksyvästi keitolle. Ihanat hapot ja parsa maistui, kerman kanssa ei oltu läträtty liikaa. Viini oli Mohrin Riesling Trocken, jonka tuoksussa oli vahvasti päärynää ja hieman hunajaa. Maku oli silti kuiva ja pärjäsi keitolle. Tämä on muuten vegaaninen luomuviini.
Pääruoaksi söimme hiillostettua siikaa korvasienten ja varhaisperunoiden kera. Taas ihania kokonaisia kuoriperunoita ja sieniä, mmm. Annoksen suolaisuus jakoi mielipiteitä. Osa kehui suolaa, minun makuuni se oli aikas tapissa, vaikka käytänkin suolaa reilusti. Tuoksultaan niukka, maultaan erittäin hapokas ja suoraviivainen Klosterbergin Riesling kuitenkin raikasti suun.
Jälkiruoaksi oli jugurttimoussea mansikoiden ja raparperisorbetin kera. Tämä oli Palatsin parfaitin ohella illan kauneimpia ja herkimpiä annoksia. Mausta tuli mieleen lapsuuden mansikkamaito. Schmitgesin Treppchen Auslese oli makea, mutta kiintoisa jälkkäriviini. Olin nimittäin löytävinäni mausta hieman öljyä.
And the 12 points goes to….
Rumpujen pärinää, trrrrrrrrr: Finlaysonin Palatsille! Minun makuuni menu oli viineineen illan tasapainoisin. Paketin viinit eivät ole niin erikoisia, että ne jakaisivat mielipiteet voimakkaasti. Tässä yhteydessä seurusteluviini ei kuitenkaan tarkoita tylsää. Kaikissa viineissä oli jotain kiinnostavaa ja mieleenpainuvaa. Ihastuin myös taidolla tehtyyn ruokaan, joka toi kirjaimellisesti kesäisen puutarhan lautaselle.
Pidin kovasti myös Näsinneulan ruoista, etenkin siiasta ja jälkiruoasta. Tänä vuonna kaikki paikat olivat kuitekin todella tasavahvoja. Missään ei mokattu, ja porukkamme jokainen jäsen löysi jotain juuri hänen makuunsa mätsäävää.
Jos aikaisempien vuosien Riesling-kierrokset kiinnostavat, täältä löytyy vuoden 2017 raportti ja ravintola C:n huikeat hattaratikkarit. Vuoden 2016 turneella vakuutuin siitä, että Dabbal on kaupungin paras hotelliravintola. Ensimmäisellä kierroksellamme vuonna 2015 taas havahduin siihen, miten hyvä hinta−laatusuhde Henriksissä on.
Kannattaa seurata lähipäivinä myös Asikaista, Sivumakua, Kippparin Morsianta, Ripaus tryffeliä ja Kohokohtia, jotka kävivät eri paikoissa kuin me, niin saat monipuolisesti vinkkejä. Muista myös, että koko menuta ei tarvitse syödä, vaan voit kierrellä ravintoloita ja syödä vaikka pelkkiä alkupaloja.
Kannattaa osallistua myös Saksan Viinien järjestämään kuvakilpailuun. Palkintoina on nimittäin reissu Saksaan ja ravintolalahjakortteja.
Pingback: Rieslingin ja Spätburgunderin juhlaviikot | Ripaus tryffeliä