(*Palkallinen kaupallinen yhteistyö Tampereen Kukkaisviikkojen kanssa)
”Tampere on Suomen kiinnostavin ruokakaupunki”.
Olen sanonut tämän lauseen viimeisen vuoden aikana yhdelle jos toisellekin, liioittelematta pätkääkään. Kun aloitin Savusuolan kirjoittamisen vuonna 2012, olisin nauranut ja vähän itkenytkin, jos joku olisi sanonut noin. Omasta suustani en olisi lausetta päästänyt. Vuosikymmenen alussa Tampere oli vielä siipikaupunki. Fine dining liihotteli omissa korkeuksissaan, jossain geelipisaroiden ja moussepilvien maailmassa. Rennompi ravintolaruoka taas tarkoitti pihviä tai burgeria.
Vielä vuonna 2014 rukoilin Tampereelle parempaa pikaruokaa. Oikeaa vietnamilaista, parempaa kasvisruokaa, tuoreita yrttejä kebabin väliin. Turhautumisestani on aikaa vain muutama vuosi, mutta jotakin ratkaisevaa on tapahtunut. Koko suomalainen ruokakulttuuri on muuttunut. Kärjistäen voisi sanoa, että ruokakulttuuri on tullut vihdoin Suomeen, ihan Manseen asti. Ainakin se käsitetään eri tavalla kuin ennen.
Ruoka ei jakaudu enää mustavalkoisesti kabineteissa nautittavaan hanhenmaksaan ja kotona hörpittävään Jalostajan hernekeittoon. Siitä on tullut arkisempi, suurta yleisöä puhutteleva asia. Ruoan laadulta vaaditaan silti enemmän. Yrittäjätkin uskaltavat vihdoin vastata tähän tarpeeseen ja luottavat siihen, että hyvälle, kokeilevallekin ruoalle löytyy syöjiä. Pihvit ja siivet eivät ole kadonneet Tampereelta, mutta entistä useammasta paikasta saa myös ensiluokkaista falafelia, kukkakaaliwingsejä ja pubiruokaa, jota ei lämmitetä mikrossa. Myös fine dining -paikat keksivät teemoja, jotka rohkaisevat ravintolanoviisia astumaan peremmälle.
Olenkin ollut viimeisen vuoden suoranaisessa Tampere-huumassa, vaikka kadut on revitty auki, ratikkatyömaa tärisyttää kotiamme, olen tukehtua pölyyn ja täällä käydään välillä Suomen koomisimpia valtuuston kokouksia, joissa puhutaan muun muassa mustista aukoista. Kaikesta tästä huolimatta minun tekee tyyliin mieli huutaa keskellä katua, että jee! Mää oon niin onnellinen! Täällä on mahtava meininki, upeita ihmisiä, luovaa säpinää ja kehityksen kuhinaa, tulkaa tänne!
Kolme päivää ruokaa, juomaa ja musiikkia
Tänä vuonna myös perinteinen tamperelainen kesäkarnevaali Kukkaisviikot on astunut uudelle aikakaudelle. Kun kuulin, että Emmi on valittu tuottamaan Kukkaisviikkoja, osasin odottaa urbaaneja, mutta helposti lähestyttäviä tuulia. En ollut väärässä. Kukkaisviikkojen ohjelmassa on niin after workeja Klubilla, korttelijuhlia Kehräsaaressa, askartelua, kirppistelyä, keikkoja ja lastenohjelmaa.
Mikä tärkeintä: ohjelmassa on ruokaa.
Paljon ruokaa.
Kolmena päivänä putkeen.
Kun kyseessä on näin itseni näköinen tapahtuma, tartuin ilomielin tarjoukseen kaupallisesta blogiyhteistyöstä. Pantin talon ravintolat ja sisäpiha nimittäin muuttuvat Kukkaisviikkojen Gourmetkortteliksi 8.−10. kesäkuuta, perjantai-illasta sunnuntai-iltapäivään. Puutarhakadulla sijaitseva Pantin talo on yksi Tampereen keskustan kätkettyjä helmiä. Yli sata vuotta vanhan jugendtalon alakerrassa sijaitsee yksi lempibistroni: Deli 1909 & Wine Bar, jonka viinivalikoima on kaupungin parhaita. Delissä ja sen sisäpihaterassilla istuskellessa tuntuu kuin olisi Pariisissa. Joskus olen jopa sattunut ravintolaan kesken chanson-keikan.
Gourmetkorttelin idea on hieman samanlainen kuin takavuosina Kukkaisviikkojen herkkupöydissä, jotka katettiin Keskustorille. Nyt ympäristö on intiimimpi, ja illan viiletessä pääsee lämmittelemään ravintolaan. Sisäpihalle tulee pirkanmaalaisia ravintoloita, jotka myyvät maisteluannoksia. Mukana ovat Delin lisäksi yhdet kaupungin vanhimmista ravintoloista eli Tiiliholvi ja Laterna, bistrokulttuurin Ylöjärvelle tuonut Miss Ada Bistro & Cafe, aitoa turkkilaista ruokaa tarjoileva lempparini Malabadi, hampurilaisista taidetta tekevä Burger Bar The Bull sekä makeannälkää helpottava Kahvila Jenna ja Minna.
Olin innoissani jo ravintoloista sekä viini-, olut- ja cocktail -pisteistä. Vielä enemmän innostuin kuultuani, että tapahtumaan tulee livemusaa, joka tarjoillaan yllättävällä tavalla: parvekkeelta käsin. Perjantaina lavalle kirjaimellisesti kiipeävät Petra-Miisa Juusenaho ja JC Halttunen, sunnuntaina DJ Juissi soittaa parvekkeella vinyylejä.
Mutkaton ja maksuton tapahtuma
Yksi parhaista asioista Gourmetkorttelissa on se, että tapahtuma on pääsymaksuton ja ikärajaton. Linjaus viestittää, että hyvä ruoka ja kaupunkikulttuuri kuuluvat kaikille. Lauantaina ja sunnuntaina herkkuja pääsee maistelemaan jo kello 12 alkaen. Tänne voi siis poiketa päivällä lapsen kanssa ja palata vielä vaikka illanviettoon aikuisseurassa.
Myös ilmaisuus on minulle iso juttu. Suurilla areenoilla järjestetyissä, pääsymaksullisissa tapahtumissa tulee helposti sellainen olo, että ollaan nyt sitten koko rahan edestä, vaikka väsyttäisi ja jalkoja turvottaisi. Gourmetkortteliin voi kuitenkin poiketa parille suupalalle, jatkaa matkaa ja käväistä vaikka kotimatkalla uudelleen.
Tapahtumassa pääsee kurkistamaan myös Delin yläkerrassa sijaitsevaan, historialliseen Laternaan, jossa järjestetään kunnon pippalot. Laternassa oli pitkään slaavilainen ravintola, ja nykyään se toimii tilausravintolana ja juhlatilana. Näin komeaa miljöötä kristallikruuineen ja punaisine verhoineen ei pääse ihastelemaan joka päivä. Lauantaina 9.6. Laterna kukkii kello 18 alkaen. Bileissä esiintyvät Mara Balls Duo, Honey Hunters, Lepolan Akka & Kulkutauti ja The Oates. Ja hei, tämäkin juhla on ilmainen!
Laadun ei tarvitse tarkoittaa jäykistelyä
Olen innoissani paitsi Gourmetkorttelin ruoasta, myös tapahtuman ja koko Kukkaisviikkojen ketterästä konseptista. Tampereella ja varmaan kaikissa suomalaiskaupungeissa on totuttu siihen, että häppeningit järjestetään toreilla ja stadioneilla. Nyt ratikkatyömaa pakottaa käyttämään kaupunkitilaa uudella tavalla, ja se on mielestäni hyvä asia.
Uskallankin sanoa, että Kukkaisviikoissa alkaa olla sitä kuuluisaa berliiniläisyyttä. Minulle berliiniläisyys ei merkitse itsetietoista hipsteriyttä, vaan sitä, että tehdään asioita mutkattomasti, mutta tosissaan. Yhdistetään luovuus ja laatu. Sisä- ja takapihoilla voidaan järjestää pop upeja, jotka ovat vaikkapa yhdistelmä viinibaaria, kirpputoria ja musafestaria. Ravintolassa ei tarvitse istua kuin kirkon penkissä, vaan hyvää ruokaa voi nauttia lasten kanssa tai sandaalit jalassa.
Tampereesta on tulossa – tai oikeastaan jo tullut – eurooppalainen kaupunki. Tiäksää. Semmoinen, joille lehtien tekstaripalstoilla aikaisemmin vinoiltiin. Eurooppalaisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nääs-meiningistä, lätkästä ja mustastamakkarasta pitäisi luopua. Nille on oma paikkansa monimuotoisessa ja luovassa kaupungissa, jossa on oma henkensä: upea tamperelainen.
Jos muuten Pantin talo ei ole paikkana tuttu, pääset kurkkamaan kanssani sisäpihalle tällä videolla. En muuten kuulosta aina Koivuniemen Paulalta, meikäläisellä on allergia. 😀 Ja koska kertaus on opintojen äiti: Gourmetkorttelin tarkka ohjelma aikatauluineen löytyy täältä ja kaikki Kukkaisviikkojen tapahtumat täältä.
Kuulostaa älyttömän kivalta! Ei meillä Jyväskylässä… Ehkä meilläkin vuonna 2025? Kiitos, ettet käyttänyt sanaa pöhinä!
Tein myös kaikkeni, etten käyttänyt sanoja ikoninen ja legendaarinen. 😀 Täällä muutos ruoka- ja kaupunkikulttuurissa on käynyt todella nopeasti. Ja ruoka on kaikenlaisten trenditutkumusten mukaan nyt seuraava iso juttu. Jyväskyläkin saattaa muuttua tässä suhteessa yllättävän nopeasti. Vuosikymmenen alussa Tampere oli minulle välillä aika masentava paikka asua, ja nyt tuntuu siltä kuin olisin muuttanut uuteen kaupunkiin. Tai tästä olisi tullut sellainen paikka, josta jo lapsena haaveilin, kun lätkähommat ja nääs nääs eivät tuntuneet omilta.
Olisi tosiaan kiva, että nykäskylässäkin alkaisi tapahtua jotain. On meillä pari kolme hyvää ravintolaa, siis sellaista, joihin kehtaa viedä vieraitakin, mutta ei sitten oikein muuta. Ei tarvisi olla valkoisia liinoja, vaan oikeasti hauskaa, hyvälaatuista ruokaa eikä kovin kallista. Ne hyvät paikat ovat tietysti hinnakkaita, ymmärrän täysin, mutta kun olisi niitä vaihtoehtoja, kuten Helsingissä ja Tampereella, eikä vain niitä, mistä saa bonusta. Tiedän, että kuulostan krantulta ja sitä olenkin JA kateelliselta. ;D
Et ole kranttu! On ihan oikein vaatia hyvää, konstailematonta, mutta laadukasta ruokaa kohtuuhintaan. Se kuulostaa maailman helpoimmalta, mutta reilut viisi vuotta sitten tällainen ruoka oli Tampereellakin kiven alla. Kun otit asian puheeksi, tuli vinkkejä hyvistä burgerpaikoista. Ja itse tarkoitit tyyliin sitä, että voi kun saisi ihanan mezelajitelman, kesärullia tai täydellisen Caesar-salaatin ja lasin helmeilevää valkkaria.
Musta on tosi kreisiä, ettei Laternassa oo ollut pitkään aikaan (?) mitään ravintolaa päivittäin auki! Se on tilana tosi huippu.
Vietnamilaisesta tuli mieleen: sain korvanappiini tiedon, että Tammelantorin An-nam-kojusta saisi hyvää vietnamilaista ruokaa ja mahdollisesti myös pho-keittoa, mutta on vielä itseltäni testaamatta. Oon kaivannut pho-keittoa Tampereelle jo tovin, samoin kunnon ramenia. Jälkimmäistä sai joskus vuosikausia sitten Tammelan puistokadun Hanamista, ja vieläkin ikävöin sen perään. 😀
Mä olen myös kaivannut Laternaa todella paljon. Sinivuoren Saaralle tästä olen mourunnut ja muistaakseni myös Laternasta vastaavalle Jaakolle, kun nopeasti tapasimme Tiiliholvin synttäreillä. Tampereella on valtava, slaavilaishenkisen ruoan mentävä aukko. Ja plyysiä ja kattokruunuja ei voi koskaan olla liikaa. <3
Mä olen testannut tuon An-namin pariin otteeseen. So on todella hyvä! Phon lientä on esikeitetty useita tunteja ja paikan päällä se vain lämmitetään. Ruoka on ihanan raikasta. Siitä ei tule kuumana päivänä samalla tavalla raskas olo kuin vaikka kiinalaisen buffan aromivahventeista. Ja jos joku vegaani lukee tämän: listalla on myös vegaanisia tofuannoksia, joiden tofu on todella rapsakkaa ja hyvää.