Henriksin brunssi: Voiko tällä hinnalla saada näin julmetun hyvää ruokaa?

(*Söin ja join ilmaiseksi)

Viime viikolla pääsin juhlistamaan Tampereen ravintolamaailman merkkitapausta, ravintola Henriksin 30-vuotissyntymäpäivää. Henriks oli yksi ensimmäisistä hienommista ravintoloista, joissa kävin aikuisiällä, kun aloin tienata. Se on edustanut minulle aina mutkatonta, mutta kunnianhimoista keittiötä. Tähän ravintola pyrkiikin, ja sen mainoslause on ”rennon tyylikkäästi”.

Arvostelu Henriksistä oli yksi ensimmäisiä tähän blogiin kirjoittamistani. Olen juhlinut täällä yliopistosta valmistumistani ja romanttista ystävänpäivää. Parin viime vuoden aikana mukaan ovat tulleet myös Tampereen Riesling- ja Spätburgunder-viikot, joihin Henriks osallistuu.

Henriks on kestänyt aikaa poikkeuksellisen hyvin. Ravintola ei lähde suinpäin mukaan jokaiseen trendiin, vaan muoti-ilmiöt sovelletaan sellaisiksi, että annokset tunnistaa Henriksin ruoaksi. Keittiö ei kuitenkaan pidä itsepintaisesti kiinni leivitetyistä leikkeistä, toisin kuin monet perinneravintolat. 2010-luvun Henriksin ruoka on mielestäni eleganttia, mutta isompikin mies lähtee täältä kylläisenä kotiin.

À la carten lisäksi Henriksillä on hieman rennompi ja edullisempi bistrolista, jolla on esimerkiksi pastoja, joskus luksushampurilaisiakin. Bistrolistan ruokia voi tilata myös kotiin Foodoran ja Woltin kautta. Ravintolassa on tarjoiltu reilun vuoden ajan lauantaibrunssia. Tiistaista perjantaihin Henriksissä voi lounastaa noin kympillä, ja ruoka siis tarjoillaan pöytään. Kuten kaikilla ajan henkeä seuraavilla ravintoloilla, myös Henriksillä on laadukas kasvismenu. Keittiö siis taipuu moneen, ja tarjontaa muokataan asiakkaiden toiveiden mukaan.

Nainen Henriksin takana on Tampereen ravintolaelämän grand old lady, Saara Sinivuori. Hän perusti vuonna 1972 Aleksin ravintolat, johon kuuluvat Henriksin lisäksi esimerkiksi perinteinen fine dining -ravintola Tiiliholvi sekä Doris, yksi Tampereen kuuluisimmista rokkiluolista. Siellä myös allekirjoittanut tapasi siippansa eräänä kuumana kesäyönä, öhöm.

Saaralla on valtavasti kokemusta ja perspektiiviä. Hän tuntui suhtautuvan alan tämänhetkiseen tiukkaan kilpailutilanteeseen realistisen tyynesti. Taantumia ja trendejä tulee ja menee. Ravintoloitsija voi vain tehdä kovasti työtä ja tasapainoilla oman tyylinsä ja kulloisen muodin välillä.

Vaikka Henriks voidaan laskea perinneravintoloihin, se on uusille kyvyille paikka ponnistaa. Keittiötä luotsaavat keittiömestari Petri Peltoja ja syyskuun lopulla työt aloittanut Valtteri Hakkarainen. Salissa asiakkaista huolehtivat Suvi Vainonen ja Iiris Sarpiokoski, nuorta porukkaa kaikki. Myös omia tuttujani on ollut Henriksissä töissä, ja täältä on päädytty todella koviin pesteihin.

Henriks tarjoili medialle keskellä viikkoa lauantaibrunssinsa. Brunssi katetaan normaalisti lauantaisin kello 12−15. Se maksaa 22,50 euroa, ja lapset syövät puoleen hintaan. Aivan pienille ruoka on ilmaista. Kuohuviinilasillinen brunssin yhteydessä maksaa 5 euroa.

Olen kuullut Henriksin brunssista kehuja, mutta ruoan hinta-laatusuhde oli kirjaimellisesti äimistyttävä. Ensinnäkin, maksaisin pelkästään tästä alkupalapöydästä mielelläni 22,50 euroa. Täällä ei tarjoilla einesnakkeja, vaan alusta loppuun itse tehtyjä salaatteja ja marinoituja kasviksia, suolaisia piirakoita, laadukasta kalaa ja leikkeleitä. Kun näimme Emmin kanssa buffetin, hyökkäsimme heti ensimmäisinä jonoon. Aivan kuin joku olisi lukenut ajatuksemme ja pannut tarjolle kaikkea, mistä pidämme.

Buffetissa oli esimerkiksi savugraavattua lohta, punajuuri-vuohenjuustosalaattia, mallasleipää ja katkarapumoussea, mustajuuri-omenapiirasta, uunikuivattuja tomaatteja, marinoituja munia ja herkkusieniä, sienillä ja pekonilla täytettyä munakasrullaa ja itse tehtyjä perunasipsejä chiliaiolin kera.

Emme tajunneet, että brunssiin kuuluu myös lämmin pöytään tarjoiltu pääruoka. Santsasimme alkupaloja hervottomat annokset, koska kaikki näytti niin ihanalta. Ja voin kertoa, että maistui myös. Suosikkejani olivat kuivatut tomaatit, marinoidut sienet ja munakasrulla.

Olin vähällä availla housujeni nappeja, kun tajusin, että saisimme vielä erilliset pääruoat. Vaihtoehtoina oli tryffelillä maustettua munakokkelia ja chorizoa sekä Henriksin versio fish and chipsistä. Valitsimme Emmin kanssa kala-annoksen. Viiniksi suositeltiin ranskalaista Bee Famous luomu-Chardonnayta. Chardonnay on ollut minulle aina vaikea rypäle. Bee Famous oli ilahduttavan epächardonnaymainen – hyvällä tavalla. Tuoksussa oli makeaa hunajaa ja lempää päärynää, mutta maku on kuiva ja ryhdikäs.

Fish and chips tarkoitti kuorineen paahdettuja perunoita, friteerattuja kalapullia, punasipulia ja tulista maustekastiketta. Annos oli loistava brunssin lämmin pääruoka. Se oli kaunis, konstailematon ja ihanan suolainen. Kalapullissa oli rapea kuori ja mehevän pehmoinen sisus. Tällaista on hienostunut lohturuoka, jolla haluan piristää itseäni harmaana päivänä.

Jälkiruoaksi tarjoiltiin vohvelit granolan ja jäätelön kera. Taas sopivan brunssimainen klassikkoannos, joka hellii vatsaa ja mieltä. Kahvi ja tee tuotiin jälkiruoan yhteydessä pöytään.

Vohveleita syödessämme Saara muistutti, ettei nykyinen brunssivillitys ole mikään uusi ilmiö. Tiiliholvissa tarjoiltiin brunssia jo 80-luvulla, ja Saara on paistanut tuolloin melkoiset lettupinot. Brunssin tuominen Henriksiin oli siis luontevaa.

Aterian jälkeen oloni oli tyytyväinen ja häkeltynyt. Miten ihmeessä tällä rahalla voi saada tämän tason brunssin? Ja miksi ihmeessä minä en ole käynyt täällä aikaisemmin? Pari viikkoa sitten kävin yhtä paljon maksavalla hotelliaamiaisella, jossa vain kahvi tarjoiltiin pöytään. Buffetissa oli samaa Edamia ja kalkkunaleikettä kuin kaikilla muilla hotelliaamiaisilla. Sesongin raaka-aineista, kuten sienistä tai kurpitsasta, ei ollut tietoakaan.

Henriksin brunssilla taas sain ruokaa, josta näki ja maistoi, että se oli käsityötä, jossa ei oltu säästelty vaivaa. Rauhallinen miljöö, valkoiset pöytäliinat, tuoreet kukat ja pöytään tarjoiltu pääruoka tekevät asiakkaasta asiakkaan. Hän ei ole kuka tahansa, jota rahastetaan kassalla, ja joka saa sen jälkeen pärjätä yksin.

Vaikka olen syönyt Henriksin brunssin vasta kerran, uskallan sanoa, että tämä meni heilahtaen Tampereen brunssipaikkojen top kolmoseen. Muita suosikkejani ovat Cafe Pispala ja Suomalainen Klubi. Henriks saa nyt ekstrapisteitä siitä, että kabinetteihin voi ottaa mukaan myös koirakaverin.

En ole hetkeen ollut näin innoissani mistään ravintolakokemuksesta. Vieläkin hymyilyttää, kun kävin läpi kuvia ja muistelin makuja. Tampereen parhaat brunssipaikat ovat virittäneet hinta-laatusuhteen nyt niin kovaksi, että suhtaudun entistä nuivemmin einesbuffeteihin, olivat ne kuinka runsaita ja kauniita tahansa.