Tampereella syödään sushia enemmän kuin koskaan, mutta hyvät sushipaikat ovat kiven alla. Autenttisten japanilaisten, kiinalaisten, thaimaalaisten tai vietnamilaisten paikkojen sijaan meillä on liuta yleisaasialaisia ravintoloita, joista saa hieman sitä sun tätä. Buffetissa on usein sushia, kevätrullia, nuudeleita, tempuroita ja erilaisia kastikkeita.
Vaikutteita otetaan hieman kaikkialta, mutta harva paikka osaa tehdä kaikkea kunnolla – jotkut eivät valitettavasti mitään. Olen törmännyt Tampereella muun muassa nakeilla täytettyihin susheihin, joiden vieressä on sour cream and onion -sipseillä täytetty kulho. Eräs tuttavani kuvaili Tampereen aasialaisten ravintoloiden tarjontaa taannoin termillä ”semmonen malesialainen pyttipannu”, ja mielestäni kuvaus on osuva.
Lempisushipaikkojani ovat Maruseki, Maka Sushi ja Nomu. Lempi Sushi ei yllä ihan näiden tasolle, mutta on silti valovuoden edellä suurinta osaa buffetpaikoista. Olen kuullut hyvää myös Itsudemosta ja Koskikeskuksen Luckiefun´sista, mutta niitä en ole testannut. (Nomusta muuten löytyy vanha juttu täältä ja Lempistä täältä)
Ilokseni suosikkikolmikkooni kiilasi nyt kova haastaja, Aleksanterinkadun Roka Sushi & Robata.
Sushia, pokea ja tacoja
Rokakaan ei ole tiukan tyylipuhdas japanilaisravintola. Se on hieman samanhenkinen kuin Nomu, joka yhdistelee tyylissään eri kulttuurien street foodia ja Japania. Rokan listalta löytyy esimerkiksi aasialaisittain tuunattuja tacoja (4 kpl/10 e), donburi-riisikulhoja (11,90-13,90 e), havaijilaishenkisiä salaatteja eli poke-kulhoja (12-13 e) ja erilaisia vartaita (3 kpl/7-12 e).
Rokan tyyli ei ole kuitenkaan sekava. Japanilaisen ruoan käsitteen venyttäminen tuntuu luontevalta. Ravintolaa pyörittävät nimittäin yrittäjät, joilla oli ennen samassa tilassa meksikolaisravintola Barmacia. Annokset ovat myös linjakkaita. Aasialaisuus näkyy ja maistuu jotenkin jokaisessa annoksessa, vaikka Roka ei olekaan puritaaninen sushiravintola.
Pieni ja pelkistetty
Rokan sali on pieni ja kapea. Barmacian aikana koristeita ja värejä oli enemmän, mikä pienensi tilaa. Kapea sali on nyt tumma, mutta se ei tunnu ahtaalta, vaan linjakkaalta. Seinillä on muutamia koristeita, ei kuitenkaan japanilaista kitschiä.
Roka tekee siis jo tyylillään pesäeroa ravintoloihin, jotka pursuilevat tassuaan heiluttavia, kultaisia kissafiguureja ja muovikukkia. Taustalla ei soi aasialainen iskelmäpoppi, vaan yleiskansallinen lounge. Vesilasit ovat perusmallia ja menut muovisia. Ravintolamaisuutta luodaan kuitenkin pienillä elementeillä. Soijaa ei tarjoilla Kikkoman-pullosta, vaan se on kaadettu lasimaljaan. Tummmat muoviastiat ovat kaunista kivijäljitelmää.
Täydellisen sushiriisin lähteillä
Ensimmäisen kerran testasin Rokan kevättalvella. Kävimme lounaalla Susannen kanssa, joka lupaili, että tämän paikan sushista tulet pitämään. Makuni tunteva ystäväni oli jälleen kerran oikeassa.
Jo aterian aloittanut misokeitto oli lupaava. Keitossa ei ollut maksamaista sivumakua, joka misossa joskus on. Olen yrittänyt totutella siihen vuosia, tuloksetta. Keitossa oli mukavasti tofusattumia ja piristyksenä pieni, mutta yksinkertaisessa ruoassa tärkeä detalji: pinnalle oli ripoteltu tuoretta purjoa.
Koska käynnistämme on jo pari kuukautta, en muista enää annosten hintoja. Pöytään tarjoillut 10-15 palan annokset maksoivat jotain kympin ja kahden väliltä. Tärkeimmän kuitenkin muistan. Sen, että nämä sushit ovat jumalaisen hyviä.
Sushi on yksinkertainen ruoka, mutta se osataan pilata monella tavalla. Joissakin paikoissa makit ovat niin valtavia, että syöminen on vaikeaa. Kalan laadun kanssa on liian usein si och so. Viime vuonna liki puolet Tampereen sushipaikoista sai huomautuksen kaupungin elintarvikevalvonnalta, sillä kylmäketju ja hygienia olivat puutteellisia. Kalan tuoreuden – tai liian usein vanhuuden – näkee väristä ja koostumuksesta ja haistaa tuoksusta.
Sushiriisi tehdään harvassa paikassa hyvin. Yleensä riisi on liian tahmeaa, etikkaista, tiivistä ja jääkaappikylmää. Se jää kitalakeen kiinni kuin liima. Yhtä inhaa on syödä koostumukseltaan hajoavaa, lähes höyryävää riisiä. Näinkin on käynyt pari kertaa.
Rokan sushin riisi sen sijaan on täydellistä. Se ei ole jääkylmää eikä liian lämmintä. Koostumus on napakka, mutta ei liimainen. Riisiviinietikka maistuu, mutta ei dominoi. Tarjoilija kertoi, että kala tulee Nygreniltä, jota pidetään Tampereen parhaana kalatiskinä. Myös henkilökunnan hihassa oleva Nygrenin merkki kertoo, että täällä käytetään laatukalaa.
Lounasannoksessakin oli ihanaa luksusta, nimittäin avokadon päälle ripoteltua mätiä. Makit, nigirit ja inarit oli tehty huolella. Suupalat olivat helposti syötävän ja tasaisen kokoisia, ja täytteet oli aseteltu tarkasti niiden päälle.
Kävin Rokassa toisen kerran pari viikkoa sitten. Tilasin kymmenen euron lajitelman, jossa oli kymmenen klassikkonigiriä. Täydensin annosta vielä neljällä lohitacolla. Sushit olivat yhtä ihania kuin ensimmäisellä kerralla. Tacoja jännitin. Mitä ihmettä sieltä tulee?
Lopputulos ei kuitenkaan ollut kulttuurien sekamelska, vaan juuri sopiva yhdistelmä rasvaista ruokapornoa ja raikkautta. Tacokuoret oli uppopaistettu rasvassa. Tämä toi niihin hieman tempurahenkeä, mikä naitti tacot luontevasti japanilaiseen keittiöön. Jäi tosin hieman kaihertamaan, etten valinnut täytteeksi mustekalaa. Niin ihanalta Aamulehden arvostelu saa ne nimittäin kuulostamaan.
Mites täällä maistuu?
Ensimmäisellä kerralla palvelu oli niukempaa, mutta kohteliasta. Puhepadot tosin aukesivat lopussa, kun kehuimme sushin täydellisyyttä. Tässä vaiheessa meille kerrottiin, että tuore kala on ravintolalle kunnia-asia, ja se tulee kaupungin kuuluisimmalta kalatiskiltä.
Toisella käynnillä tarjoilu oli aktiivisempaa. Tarjoilija jutusteli juuri sopivasti ja kävi aterian aikana varmistamassa, että kaikki on hyvin. Olo oli huomioitu, sillä pienessä lounaspainotteisessa paikassa en edes kaipaa vuolasta showta. On kuitenkin mukavaa huomata, että henkilökunta tsekkailee salin tapahtumia ja huomioi kaikki seurueet erikseen.
Kahden käynnin jälkeen uskallan kehua, että Rokasta saa yhden Tampereen parhaista susheista, jota saa onneksi myös Foodoran ja Woltin kautta. Rokan taika on se, että ydin toimii. Tacot ja muut ovat hauskoja lisiä, mutta tärkeintä on kalan tuoreus ja riisin koostumus.
Hirvein testaamani sushi-paikka on ollut Hervannan Duo-ostarilla; sieltä sai juurikin nakkisusheja ja muutenkin tosi sekalaista kamaa. Tais olla vielä epäilyttävän halpakin! Hinta on musta ehdottomasti yks merkittävin kämäisten sushipaikkojen yhdistävä tekijä: onhan se nyt aika selvää, ettei 10-20 euron buffetti voi koskaan olla laadultaan kärkitasoa mitä tulee esimerkiks kalan tuoreuteen. Kummasti vaan nekin paikat usein kiinnostavat, ja niissä tulee käytyä. 😀
Ne Duon molemmat kiinalaiset, sekä takaovella oleva nakkipaikka että pääoven kiinalainen, ovat aika jäätäviä. Pääoven kiinalaisessa tarjolla on ollut mm. friteerattuja nakkeja. Lisäksi siellä oli kerran friteerattujen suolapalojen, siis kanan ja vastaavan joukossa, iloisesti friteerattuja banaaneja. Ja Tullintorin alakerran raflassa taas sushilinjastossa tarjolla on myös sipsejä.
Kyllä minäkin noissa paikoissa käyn, mutta nykyään tuo hygienia-asia kyllä ällöttää. Myöhään iltapäivällä en tykkää mennä, ja kartan nykyään niitä paikkoja, joiden olen kuullut saaneen tuon huomautuksen. Mun vatsa herkistyi todella paljon, kun sain keväällä 2012 järkyttävän mahataudin, jonka vuoksi sairaalaanlähtö oli lähellä. Se jotenkin tuhosi vastustuskykyäni, ja imen nykyään kaikki norot ja yrjötaudit kuin sieni. Pää ui rutiinilla pöntössä, mutta kivaa se ei ole, ja jos voin mitenkään välttää ruokamyrkytykset ja norot, teen sen.
Välillä buffissa tulee kuitenkin poikettua, koska ne ovat lapsen kanssa helppo paikka. Kesärullat ja paistetut nuudelit uppoavat aina, oli päällä mikä kiukkukohtaus tahansa. Ja lapsi tykkää siitä ravintoloiden krääsästä. Hallituskadulla on se yksi vanha kiinalainen, onkos se Lotus Garden, ja siellä on ollut joululuusi koristeineen nyt aika pitkään. Se on 5-vuotiaan mielestä ihmeellisen ihanaa. 😀