Reilu vuosi sitten Tampereella avatun Pizzariumin taival jäi täällä harmillisen lyhyeksi. Kuten tuolloin arvostelussani kirjoitin, ruoassa ei ollut mitään vikaa. Valmiina paloina tiskistä tarjoillut levypizzanpalat olivat pohjaa, kastiketta ja täytteitä myöten erinomaisia.
Pizzamestari Luca Platania uskalsi rikkoa härmäläistä kaavaa ja tuoda palan aitoa Roomaa Hämeenkadulle. Tarjolla oli niin vegaanisia, juustottomia marinara-pizzoja kuin kastikkeettomia, runsaalla juustolla kuorrutettuja valkoisia pizzoja. Halvat kinkkusuikaleet, aurajuusto ja ananas olivat tiukasti pannassa – ja hyvä niin.
Pizzeria Luca tuli Pizzariumin tilalle
Pizzariumissa oli kuitenkin aina harmillisen tyhjää. Liiketila oli iso ja sisustus niin pelkistetty, että moni koki sen kolkoksi. Pizzariumin alkuperäinen ”tilaa, maksa ja syö nopeasti tai kävellessäsi” – idea ei toiminut näin isossa tilassa. Lisäksi juuri tamperelaiset kokivat sen kuulemma vieraaksi.
Pizzariumia yritettiin puhaltaa liekkiin vielä talvella, kun listalle otettiin meillä tutummat pyöreät pizzat. Kävimme maistelemassa niitä bloggaajaporukalla, ja niin isot kuin pienetkin aterioijat olivat haltioissaan. Täytteitä oli niin runsaasti, että olisimme himmailleet hieman niiden määrässä, mutta peruspalikat olivat tukevasti kohdillaan. Tuumin, että tämähän haastaa Sitkon, joka on minun ja monen muun mielestä Tampereen paras pizzeria. Muistaakseni Kari Aihisen (vaiko Jyrki Sukulan?) mielestä koko Suomen paras.
Kesällä Pizzariumin aukioloaikoja supistettiin, ja lopulta raflan ilmoitettiin olevan remontissa. Keväällä suljetut ovet aukesivat jälleen ja valot kirjaimellisesti syttyivät. Tilalle oli noussut Pizzeria Luca, jossa tarjoillaan pyöreiden pizzojen lisäksi myös valikoituja viinejä, perinteisiä italialaisia aperitiiveja, antipasteja ja jälkiruokia.
Enemmän väriä seinille
Myös tilaa on sisustettu värikkäämmäksi ja viihtyisämmäksi. Yleisilme on edelleen moderni. Täällä ei nähdä valkosipulilettejä tai punavalkoruudullisia pöytäliinoja. Ympäristö on kuitenkin huomattavasti lämpöisempi ja kutsuvampi kuin ennen, vaikka luonnehtisin Lucaa enemmänkin skandinaaviseksi kuin romanttiseksi. Uusi tyyli houkuttaa asiakkaita kuitenkin selvästi enemmän syömään paikan päällä. Kävimme pizzalla kaveriperheen kanssa sunnuntai-iltana, ja ravintola oli lähes täynnä.
Saimme pitkän, korkean pöydän keskeltä salia. Tilaa oli hyvin, mutta baarijakkarat olivat lasten kanssa hieman hankalia. Naperot nauliutuivat onneksi paikalleen, sillä tarjoilijalla oli pelisilmää. Hän toi pikkukavereille väritystehtävät ja kynät heti, kun natina ja venkoilu alkoi. Palvelussa oli muutenkin sitä pientä jutustelua, jota Suomessa kaipaan.
Tuhdit ja ihanan suolaiset alkupalat
Halusin testata alkupalat, joten tilasimme Villen kanssa puoliksi bruschettan, joka oli täytetty mozzarellalla, sardelleilla ja tuoreella persiljalla (7 e). Pohdin hetken myös aperitiiveja, listalla olisi nimittäin ollut Aperol Spritz ja Negroni (8 e). Päätin kuitenkin skipata drinksun, sillä olin kitannut edellisyönä kotibileissä litroittain kaljaa ja pussikaupalla juustonaksuja. ”Vähän” turvotti.
Bruschetta-annoksessa oli kaksi runsaalla juustolla päällystettyä leipää. Annoksen jakaminen oli hyvä idea, sillä kaksi leipää ennen pizzaa olisi voinut täyttää liikaa.
Juusto oli selvästi laadukasta; kiinteää, mutta pehmeästi venyvää. Leivän grillausaste oli erinomainen, ja sardellit ihanan suolaisia, mutta raikkaita. Tämä on tärkeää, sillä tympeimmillään kehno säilysardelli on maultaan rasvasillimäinen eikä pysy koossa. Nämä pikkukalat olivat napakoita ja kauniita. Loistava suolapala, joka herätteli ruokahalua.
Täydellinen pohja, laadukkaat täytteet
No, eihän tämä loppasuu kuitenkaan täysin vesilinjalla pysynyt. Pizzerioissa on kiinnostavaa testailla viinejä. Se, nähdäänkö niiden eteen lainkaan vaivaa, erottaa bulkkipaikat kunnianhimoisista. Kuukauden punaviini oli Feudi di San Gregoriota (12 c/6 e). Esimerkiksi Vindirekt hehkuttaa kyseistä taloa yhdeksi eteläisen Italian innovatiivisimmista. Sekä talon vanhemmat että uudemmat vuosikerrat ovat saaneet Viini-lehdessä hyvät arviot, vaikka hinta-laatusuhdetta on moitittu kalliin puoleiseksi.
Kunnollisesta punaviinilasista tarjottu punkku oli mehevä ja ryhdikäs, ei kuitenkaan halolla päähän -linjaa. Mielestäni kuuden euron hinta oli tämän tason kaadolle varsin kohtuullinen hinta.
Pääruoaksi tilasimme Villen kanssa mozzarellalla, parmesaanilla, herkkusienillä, maalaismakkaralla ja persiljalla täytetyn, valkoisen Boscaiolan (13 e) sekä tomaattikastiketta, mozzarellaa, munakoisoa, basilikaa ja parmesaania sisältävän Parmigianan (13 e). Lapset ottivat lasten menun, johon kuuluu mehu, pieni kinkku- tai margheritapizza sekä jäätelöpuikko (8 e).
Listalla on myös juustottomia vegaanipizzoja, joita ei monesta paikasta saa. Nettilistassa kaikki pizzat ovat samassa osiossa. Selailua helpottaisi, jos kasvis- ja vegaanipizzat olisivat oman otsikkonsa alla. Ravintolassa taas hämmensi se, että pääosa pizzoista oli merkitty pöydällä oleviin paperimenuisiin, mutta osa, sisältäen vegaanipizzat, löytyivät pienemmästä pöydällä olevasta vihkosesta.
Meidän piti kysyä logiikkaa kahden menun taustalla, mutta unohdimme. Vegaanipizzoja on joka tapauksessa aina tarjolla, myös lounasaikaan, jolloin tarjolla on kolme 10 euroa maksavaa päivän pizzaa.
Makkarapizza oli pehmeä ja täyteläinen. Makkara olisi voinut olla hieman isompina paloina, ja olisin kaivannut pöytään pippuria antamaan pyöreälle makumaailmalle hieman terää. Tärkein kuitenkin toimi. Pizzan pohja oli loistava. Siinä oli sitkoa, mutta se ei ollut vetelä. Reunoissa oli rapeutta, ei kuivuutta. Täytteistä maistoi, että ne olivat laadukkaita. Tuoreita sieniä ja täyslihamakkaraa, ei purkkituotteita.
Kerrankin itketettyä munakoisoa!
Yhtä hyvin toimi munakoispizza. Munakoiso oli esikäsitelty ja grillattu, eikä se ollut kitkerää ja sitkeää, vaan mehevää ja pehmeää. Lasten kinkkupizzoissa oli laadukasta ja lihaisaa kinkkua. Laatuun suhteutettuna etenkin lasten menun hinta on uskomattoman edullinen. Monessa paikassa pelkkä rasvaisella kinkkusilpulla täytetty lasten pizza maksaa tuon 8 euroa.
Lucan pizzataikinaa kohotetaan aina 72 tuntia. Haastatellessani Lucaa viime syksynä hän vakutti, että kunnolla kohotettu, ensiluokkaisista jauhoista tehty pizza on kunnon ruokaa. Se täyttää, mutta ei turvota.
Olen ostanut ajatuksen, sillä tulimme nopeasti täyteen, vaikka pizzat eivät olleet valtavia, ja täytteiden määräkin on säädetty sopivammaksi kuin viime talvena. Kaikki jaksoivat syödä pizzastaan vain kaksi kolmasosaa. Otimme loput dogibägissä kotiin, eikä maanantai tuntunut ankealta, kun sain mikrottaa lounaaksi näin hyvää pizzaa.
Skumppaa jälkkäriksi, oi kyllä
Kaikki varmasti tietävät, että ähkyssäkin jälkkärimahassa on aina tilaa. Siispä jälkiruokia tutkimaan! Listalla on tavallista ja vegaanijäätelöä (6 e), mansikoita italialaisittain (6 e) sekä friteerattu Nutella-pizza kermavaahdon kera (6 e).
Nutella-pizzaa maistoin jo Pizzariumissa, ja koska mieleni teki jotain raikasta, tilasin vegaanijäätelön. Nyt listalla oli vain yksi vaihtoehto, cava-sorbetti. Se sopi meikäläiselle enemmän kuin hyvin. Heitimme vitsiä siitä, että italialaisessa raflassa pitäisi olla prosecco-jäätelöä, mutta kaikki maistoivat hanakasti tätäkin. Alkoholin maku ei tunkenut häiritsevästi läpi, vaan sorbetti oli sopivan makea ja kevyt. Jokin pieni koriste, kuten pari basilikanlehteä, olisivat tehneet jäätelöstä vielä viimeistellymmän ravintola-annoksen.
Luca pilkkoo pizzan atomeiksi
Lopuksi vinkki. Luca on ollut mukana kirjoittamassa Pizze-kirjaa, jossa pizza pilkotaan kirjaimellisesti atomeiksi. Kirjassa on reseptejä ja ohjeet niin 72 tuntia kohotettuun kuin pikaiseenkin pikataikinaan. Pizze on yksi parhaista, yhteen ruokalajiin perehtyvistä kirjoista, jonka olen lukenut. Sävy ei kuitenkaan ole luennoiva tai elitistinen. Perjantai-illan pikapizzatkin saavat gurujen silmissä hyväksynnän.
Testasin kirjan pohjalta viime vuonna kahta ”kylmää” pizzaa, joiden pohja kypsennetään pelkän tomaattikastikkeen kera. Muut täytteet asetetaan vasta kypsän, kuuman pizzan päälle. Suosittelen testaamaan tätä kesäpizzaksikin kutsuttua versiota, jonka päällä täytteet säilyvät todella kauniina.
Entä sitten Pizzeria Luca, toimiiko? No totta morossa toimii. Konsepti on nyt lämpöisempi ja lähestyttävämpi kuin Pizzariumin aikaan. Uskaltaisin kohottaa Lucan pizzat jaetulle Tampereen parhaan pizzerian ykköspallille Sitkon kanssa. Luca on myös tervetullutta vaihtelua niille, jotka ovat syöneet Sitkon niukan, lähes muuttumattoman menun moneen kertaan läpi.
Tampereen paras pizzeria hands down.
Jos Sitkon miljöössä saisi Lucan pizzaa niin se olis mun mielestä täydellinen yhdistelmä. Mutta jos pitää valita näiden kahden välillä, niin sitten vaaka kallistuu kyllä Lucan puoleen. Tykkään siitä ettei pohja ole ihan niin sitkoisa kuin Sitkossa ja täytteitäkin on runsaammin, lisäksi miellyttää laajempi lista. Mielenkiintoista nähdä tuleeko Puiston pizzoista näille haastajaa.
Pari tuttua testasi Puistoa eilen, ja kovasti kehuivat. Miljöön puolesta se olisi kyllä näistä ykkönen. Sitkon pizzoissa rakastan juuri sitä sitkoa, mutta kaioaan listalle enemmän vaihtelua. Sitkossa ja Lucassa on molemmissa hyvät juttunsa, ja siksi tuntuu mahdottomalta rankata toinen paremmaksi.
Olen todella iloinen, että Luca sai Tampereella uuden mahdollisuuden. Pizzarium voisi toimia pienessä liiketilassa ostarilla, mutta kyllä tämä tila vaatii ravintolan, jossa vietetään aikaa.
Pizzariumissa mielestäni ongelmalliseksi osoittautui kaksi asiaa. Pizzoja valittaessa sai aina olla myyjältä kysymässä, että mitähän tämän juustokerroksen alla mahtaa olla, mikä pakottaa heti jäyhän suomalaisen ulos mukavuusalueeltaan. Ja kahvin puute, joka karkottaa heti sellaiset asiakkaat, jotka haluaisivat kofeiinifixinsä.
Siitä olen samaa mieltä kanssasi, että Sitko saisi uudistaa listaansa jollakin tapaa. Samoja makuja on ollut tarjolla jo pari vuotta. Cocktailit siellä vain sattuvat olemaan sen verran hyviä, että pizzapaikkaa valittaessa Sitko on aina hyvä valinta.
Kahvi, tosiaan! Sitä on pakko saada lounaspizzan jälkeen, sillä ainakin minä väsähdän muuten. Pidin Pizzariumissa siitä, että valiloima eli. Oli mukavaa maistaa aina jotain uutta, mutta raaka-aineiden kyselyyn kyllä tuhraantui aikaa.
Haluaisin pitää Lucasta kun niin moni sitä kehuu, mutta omalla vierailulla paikasta muodostui melkoisen kolkko kuva ihan vaan palvelun vuoksi (kaikuvan ja kylmän salin lisäksi). Pizza oli ihan hyvää, muttei niin hyvää että olisin mennyt vielä toiste. Sen sijaan Sitkossa jaksan käydä, on niin kiva paikka kokonaisuutena. Listan vaihtumattomuus ei ole minua häirinnyt koska sen verran harvoin tulee ihan pizzeriaan mentyä. Puisto testattava seuraavaksi!
Suurimmassa osassa suomalaisista ravintoloista palvelua on todella vaikea arvioida. Siinä ei tavallaan ole mitään vikaa, mutta ei mitään ekstraakaan. En kaipaa mitään teennäistä showta, mutta sellainen pieni sosiaalisuus, hymyily, silmiin katsominen ja small talk olisivat suotavia. Meillä kaikki sujui tosiaan mukavasti, ja tarjoilija tsekkaili lasten jaksamista ja reagoi siihen.
Lucan sali on minunkin makuuni turhan pelkistetty. Tosin en kaipaa mitään valkosipulilettejäkään, ja tämä on selvä parannus Pizzariumiin. Sitkossa minua tökki alkuaikoina surkea akustiikka ja se, että ikkunapöydissä oli talvella todella kylmää ja vetoisaa. Ne puutteet on onneksi korjattu, ja nykyään Sitkossa istuu iltaa jo mielellään. Pelkistetty tyyli on toteutettu siellä siten, että vaikutelma on kuitenkin tunnelmallinen ja intiimi.
Off topic: sulla on ihana nimimerkki!
Tätä on niin kehuttu, että pakko joskus testata. En koskaan syö pizzaa, Sitkon olen kerran testannut odotusaikana ja oli kyllä järkkyhyvää! 🙂
Mutta. Hämmennyin kun tunnistin teidän seuralaisperheen, en tiennyt että tunnette! Olemme siis opiskelukavereita rouvan kanssa. Hassua miten pienestä sitä tunnistaa. 🙂
Tampere on niin pieni! Me siis ollaan hyviä ystäviä jo monen vuoden takaa. Musta tuntuu, että kaikki tuntevat toisensa täällä jonkun linkin kautta.
Jos pizza tökkii rasvaisuuden vuoksi, testaa juustoton marinara-pizza. Pohja ja kastike pääsevät siinä oikeuksiinsa, mutta ei tule ähkyä.
Hittaastiheräävää sorttia kun olen niin tänään vasta sain käytyä pizzataivaassa vaikka tämän postauksen luinkin tuoreena. Kiitos vinkistä. Kävimme perheen voimin ja sattumalta tuli tilattua samat pizzat. Ensi haukkasulla totesin tulleeni kukon askeleen lähemmäs Italiaa ja sitä ihanuutta, missä jo pelkkä pohja ja tomaattikastike tuo täyden tyydytyksen. (Olen kotipitsoihinkin jo opetellut keittämään kunnon hartaan kastikkeen.) Oli myös eri mukava tarjoilijatar. Täytyy se Sitkokin tsekata jossain kohtaa.
Eikös olekin ihana paikka! Luulen, että me haetaan tuolta tänään iltapizzat. Himottaa kirjoitella nyt ja jätän kokkailun mieluusti väliin.
Toimituksen kanttaisi tulla tänne Pohjanmaalle testaamaan meidän Bar Pizza Helmi. On ihan oman kylän tyttö, joka vääntää sellausta pizzaa, että oksat pois. Ei kikkailla roomalaisilla tomaateilla vaan paikallisilla raaka-aineilla. Pohja on taivaallinen, mutta eivät suostu paljastamaan reseptejä!
Et muuten ole ainoa, joka tästä vinkkaa. Ja lähiraaka-aineiden suosiminen kuulostaa todella hyvältä!
Luca muutti vanhan The Grillin tiloihin Frenckellin aukiolle. Loistavaa pitsaa on kyllä!
Jep, sekin testattu ja ihan yhtä hyväksi todettu! 🙂