Arvostelu: Pizzarium osoittaa, että pikaruoankin voi tehdä hyvin

(*Söin ensimmäisellä kerralla ilmaiseksi ja sain lahjaksi ravintolassa myytäviä tuotteita)

Hihkuin ilosta, kun kuulin, että turkulaislähtöinen Pizzarium saapuu Tampereelle. Olen kuunnellut kateellisena Turussa ja Helsingissä vaikuttavien kavereideni hehkutusta ravintolan levypizzoista, jotka on rankattu Suomen parhaiden pizzojen joukkoon. Odotukseni olivat korkealla, kun pääsin maistelemaan pizzoja ravintolan pressitilaisuuteen. Testasin ravintolan heti seuraavana päivänä tavallisena asiakkaana, jotta voisin kirjoittaa Pizzariumista arvostelun.

Pizzariumin perustaja Luca Platania lupaa, että hänen pizzansa eivät aiheuta vatsavaivoja ja turvotusta, vaikka ne eivät ole gluteenittomia. Pizzapohjassa käytetty jauhoseos on tehty useista hienoksi jauhetuista jauholaaduista, ja taikinaa kohotetaan viileässä kolmisen päivää. Kastikkeessa käytetään laadukkaita tomaatteja ja se maustetaan yksinkertaisesti. Pizzoissa käytetään vain aitoa italialaista mozzarellaa ja muita laatujuustoja.

Merkittävin ero muihin suomalaisiin pizzerioihin on Pizzariumin täytefilosofiassa. Olemme tottuneet ajattelemaan, että pizzassa on aina tomaattikastiketta ja juustoa. Pelkällä kastikkeella ja juustolla täytetty pizza margherita ei ole monen suomalaisen mielestä kunnon pizza, saati sitten vain tomaattikastikkeella ja tomaateilla täytetty pizza marinara.

Jotta pizza olisi suomalaisen mielestä kunnon pizza, siinä on oltava lihaa. Mahdollisimman paljon ja useita laatuja. Samaan pizzaan heitetään iloisesti niin jauhelihaa, salamia, kinkkua kuin tonnikalaakin. Luomus kuorrutetaan usein aurajuustolla ja ananaksella. Luca Platanian mukaan italialainen kiljuisi kauhusta, jos tällaista seosta kaupattaisiin hänelle pizzana. Pizzariumin pizzoissa ei käytetä ananasta tai jauhelihaa, eikä lihaa ja mereneläviä sekoita keskenään.

Osa Pizzariumin pizzoista sisältää vain tomaattikastiketta, osa juustoa ja osa molempia. Listalla on useita vegaanisia pizzoja, joissa on tomaattikastiketta ja kasvistäytteet. Tarjolla on myös niin sanottuja valkoisia pizzoja, joissa on juustoa, mutta ei tomaattikastiketta. Gluteenittomia ruokia ei ole vielä, sillä tavalliset jauhot voisivat sekoittua gluteenittomiin pienessä keittiössä.

Pressitilaisuudessa saimme maistella valikoimaa laidasta laitaan. Suurin yllätys koko joukolle taisi olla se, että pelkällä tomaattikastikkeella, kirsikkatomaateilla, oliiviöljyllä, yrteillä ja valkosipulilla täytetty marinara oli monen suosikki. Kun tomaatit ovat laadukkaita ja pohja hyvä, yksinkertainen kokonaisuus toimii. Pidin myös sienipizzasta, jossa oli tomaattikastikkeen ja juuston lisäksi tuoretta persiljaa ja valkosipulia.

Pizzariumin pizzapohja on paksumpi ja napakampi kuin suomalaisissa bulkkipizzerioissa. Se ei ole yhtä sitkoisa kuin lempipaikassani Sitkossa, jonka pizza on pyöreä, napolilainen pizza. Roomalaisen levypizzan pohjan taas kuuluu olla rapeampi. Pizza on helppo mutustella vaikka kävellessä, kun täytteet pysyvät pohjan päällä.

Pizzariumissa pizzaa myydään paloittain. Yksi pala maksaa 4,90 euroa ja kaksi palaa 8,90 euroa. Lounasaikaan eli kello 14:n asti kaksi pizzapalaa ja virvoitusjuoman saa 9,90 eurolla. Listalla on muitakin tarjouksia, esimerkiksi kahdeksan palan perhepaketti maksaa 31,90 euroa. Pizzapalat ovat valmiina vitriinissä ja ne lämmitetään nopeasti uunissa ennen tarjoilua.

Italiassa pizzapalat myydään usein painon mukaan. Kaverini kritisoi Pizzariumin kiinteää hinnoittelua, sillä hänen mielestään on hölmöä maksaa tomaateilla täytetystä marinarasta sama summa kuin useamman täytteen pizzasta. Italiassa reissatessaan hän sai simppeliä margheritaa halvemmalla kuin runsaampia pizzoja.

Toisaalta ymmärrän kritiikin, sillä olen itsekin tottunut maksamaan täytteiden määrästä. Toisaalta Pizzariumin pizzoissa näyttäisi olevan sama grammamäärä täytteitä, oli kyse sitten kasvis- tai lihapizzasta. Italialaisen ajattelutavan mukaan täytteitä ei saa koskaan olla enempää kuin pohjaan on käytetty taikinaa. Jos yhdessä pizzassa on 100 grammaa täytteitä, pizzan päällä voi olla joko vain 100 grammaa tomaatteja tai neljää täytettä, kutakin 25 grammaa.

Hinnoittelua kritisoinut ystäväni oli saanut oman pizzapalansa lämmittämättömänä, ja palat olivat hänen mielestään eri kokoisia. Valmistauduin siis alkuaikojen sähläykseen mennessäni ravintolaan maksavana asiakkaana. Lapsi valitsi katkaravuilla ja herkkusienillä täytetyn valkoisen pizzan. Minä maistoin peruna-juusto-pinjansiemenpizzaa ja sipuli-tonnikala-juusto-kirsikkatomaattipizzaa.

Pizzapalamme olivat tasakokoisia ja ne lämmitettiin ennen tarjoilua. Tarjoilija kysyi oma-aloitteisesti, leikkaisiko hän lapsen palan pienempiin osiin. Tilaussysteemissä neuvottiin, ja tarjoilijan ote oli huomioiva. Hän ei ollut nähnyt minua pressitilaisuudessa, joten en usko saaneeni tämän vuoksi hyvää palvelua.

Lapsen harmiksi juomalistalla ei ollut maitoa. Äidin iloksi olutta olisi löytynyt. Pysyin kuitenkin vesilinjalla, vaikka Lucan mukaan pizza nautitaan Italiassa yleensä oluen kanssa. Viinivalinnoista ei tarvitse stressata, vaan tavallinen lagerkin käy hyvin.

Suosikikseni nousi katkarapupizza. Rapujen ja sienien pehmeys pääsi oikeuksiinsa, kun pizzassa oli vain juustoa, ei tomaattikastiketta. Peruna-pinjansiemenpizza taas olisi kaivannut enemmän suolaa ja yrttejä. Nyt perunan ja pohjan maku hukkuivat toisiinsa. Yhden pizzapalan pohja oli turhan tumma, mutta muuten olimme tyytyväisiä lounaaseemme. Pari palaa täytti hyvin, mutta en ollut ähkyssä.

Pizzarium ei ole illallisravintola, ja miljöö on omaan makuuni aika pikaruokalamainen. Pelkistetyllä tyylillä on ystävänsä, ja on kivaa nähdä välillä muutakin kuin ruudullisia pöytäliinoja ja valkosipulilettejä. Sali ei houkuttele istuskelemaan ravintolassa kovin pitkään, mutta Pizzariumin idea onkin olla laadukas paikka nopeaan ruokailuun.

Istuimme oven lähellä, ja pöydässä oli aika kylmä, vaikka ovi oli kiinni. Ilahduin kuitenkin salin tilavuudesta. Sain rattaat näppärästi sisään, ja niille löytyi hyvä paikka nurkasta. Taustamusiikki oli mukavaa jazzahtavaa poppia, volyymi sopiva.

Pressitilaisuudessa maistelin kahta Pizzariumin erikoisuutta: friteerattuja arancini-riisipalloja ja makeaa Nutella-pizzaa. Vegaaninen kasvisarancini oli ilahduttavan täyteläinen. Sahramilla maustettu jauheliha-arancini oli kauniin keltainen, mutta olisin kaivannut enemmän mausteita. Olen joka tapauksessa iloinen, että tätä ihanaa, sormin syötävää risottoa saa edes yhdestä paikasta Tampereella. Valitettavasti en löytänyt arancinien hintaa, mutta ne ovat niin täyttäviä, että kolme palleroa käy ateriasta.

Nutellalla ja kermavaahdolla täytetty makea pizza oli yllättävän hyvä. En söisi ehkä kokonaista palaa, mutta jaettuna tämä on aikas kutkuttava suolaisen ja makean liitto.

Sain pressitilaisuudesta mukaani Suomen pizzamestareiden Pizze-kirjan sekä Pizzariumin omia jauhoja ja tomaattikastiketta. Kaikkia näitä voi siis ostaa ravintolasta. Kirja maksaa 34,90 euroa, jauhopaketti 4,90 euroa ja kastike muistaakseni reilut 3 euroa.

Pizze-kirja innoitti minut kokeilemaan kylmiä pizzoja, joita on myynnissä myös Pizzariumissa. Pohja paistetaan pelkän tomaattikastikkeen kera, ja täytteet levitetään kypsän pohjan päälle. Pohjasta tulee todella rapea, kun se ei ime täytteiden nestettä.

Sitkon venyvä pizzapohja on edelleen ykkösenä sydämessäni. Pizzarium kiilasi kuitenkin rytinällä hyvälle kakkossijalle. Pizzariumin peltipizzoista saa inspiroivia vinkkejä myös omaan keittiöön, sillä monien kotona tehty pizza on uunipellillä paistettu versio levypizzasta.

Tuomio: Aitoa italialaista pikaruokaa laadusta tinkimättä