Arvostelu: Lempi Sushista saa japanilaista suoraan kotiovelle

Siunattu Facebook. Ilman sinua en tästäkään tietäisi: mahdollisuudesta saada sushia kotiin kuljetettuna. Reilu viikko sitten bongasin Lempi Sushin mainoksen Facebookista, ja jo kymmenen minuutin kuluttua tilaus oli vetämässä. Liikeidea on mainio. Lempi Sushi toimittaa sushia kotiin Tampereelle ja Ylöjärvelle. Firmalla on toimitilat Rongankadulla, mutta he ainoastaan valmistavat ruoan siellä, ravintolaa ei siis ole.

Kuljetuspalvelussa yrittäjä voi säästää useita tuhansia kuukaudessa, ja ruokaa voi valmistaa periaatteessa vaikka kotonaan. Tarvitaan vain hyvin varusteltu keittiö ja tarpeeksi kylmätilaa säilytykseen. Asiakkaana olen erityisen iloinen siitä, että firma myy juuri sushia. Sen jälkeen, kun Gastronautti lopetti, Tampereella ei ole saanut kotiinkuljetuksena oikeastaan muuta kuin pizzaa ja kebabia. Raikkaampi safka kotiovelle, kyllä kiitos.

Listalla on erilaisia susheja sekä valmiita lajitelmia. Ensimmäisellä kerralla kokosimme annoksen yksittäisistä suhsheista. Tilasimme lohi- ja rapunigirejä sekä makeja avokadolla, kylmäsavulohella sekä siika+kurkku+merilevä -yhdistelmällä. Reilut 30 sushipalaa kuljetuksineen kustansivat 32 euroa, josta kuljetusmaksu oli 5 euroa. Kuljetus on ilmainen, kun tilauksen hinta on yli 40 euroa. Hinta-laatusuhde on mielestäni hyvä.

Ensimmäisellä kerralla ruoan tulossa kesti kauan. Tilauksen vastaanottaja varoitti varautumaan puoleentoista tuntiin, mutta odottelimme liki kaksi tuntia. Nettisivuilla on onneksi mainittu, että odotusaika on 60-90 minuttia. Mitään pikaruokaa tämä ei siis ole. Toisaalta kesto kielii siitä, että ruoka tehdään tuoreista aineista, eikä isoja satseja seisoteta jääkaapissa kuivumassa.

Kuski löysi perille ongelmitta, ja taisipa olla ensimmäinen ruoan tuoja, joka osasi käyttää temppuilevaa summeriamme. Ruoan voi maksaa kortilla, ja annokset on pakattu siisteihin rasioihin.

Nyt vähän jännittää tämän arvostelun kirjoittaminen. Ai miksi? No siksi, että sushifriikit ovat ehkä maailman pahimpia nillittäjiä. Tännekin ilmaantunee alta aikayksikön joku oman elämänsä Jiro Ono mouruamaan, että nyyh nyyh, kun ei tää ole niin hyvää kuin jossain vanhaan pesulaan tehdyssä minikokoisessa Michelin-paikassa Tokiossa. Eikä niin hyvää kuin Berliinissä. Aina voi vedota siihen, että Tampere ei ole Berliini, mikä on siis ihan blaah.

Mutta rohkaistutaanpa yrittämään tällä maakuntatason makustelijan vajavaisuudellani. Ensinnäkin riisi. Se pysyi kasassa. Jopa niin hyvin, että mietin, oliko riisissä hitusen liikaa kiinteyttä ja tahmeutta. Makit olivat todella tiukkoja pakkauksia. Syön tällaista riisiä kuitenkin todella paljon mieluummin kuin hajoavaa putua. Sekä nigirit että makit oli tehty huolellisesti. Ei törröttäviä levänpaloja, ei löysää rullausta.

Nigirien lohi oli tuoretta ja raikasta. Sen sijaan ravut olivat molemmilla kerroilla nuupahtaneita.

Pidin erityisesti lohella ja kurkulla täytetystä ja merilevällä koristellusta Wakame-uramakista. Söisin siikaa mielelläni isompanakin siivuna nigirin päällä. Myös avokado- ja munakasnigirit täydentäisivät valikoimaa mukavasti.

Listalla oli todella paljon tuore- ja sulatejuustoa sekä majoneesia sisältäviä makeja. Esimerkiksi uramakeissa siika oli ainoa juustoton annos. Vedimme joskus majoneesisushilla överit Pietarissa, ja sen jälkeen nämä eivät ole oikein maistuneet. Ovatko juusto- ja majoneesisushit täällä nyt joku juttu, valistakaa.

Toisella testikerralla mies hoiti tilauksen. En tiedä, mitä hän tilasi, mutta ainakin toinen meille tulleista lajitelmista oli kuulemma väärä. Emme jaksaneet nillittää asiasta, sillä ruoka näytti hyvältä, eikä majoneesisusheja onneksi ollut kovin paljon. Sekä majoneesia että tuorejuustoa sisältäneet makit olivat niin raskaita ja suolaisia, että pari maistiaista riitti, ja loput säästettiin seuraavalle päivälle.

Munakkaalla ja lohella täytetty maki oli kaunis. Munakkaan rakenne näytti kiinteältä, mutta makin sisälle jemmatun pienen palan makuun oli hiukan vaikea päästä kiinni. Kuten edellä jo toivoinkin, munakasta olisi mukava maistella nigirin päällä isompana annoksena.

Wasabi oli pursotettu pieniksi ruusukkeiksi. Pieni yksityiskohta, mutta muovirasiaan pakattu annos sai huolitellun silauksen. Wasabia myös oli tarpeeksi, usein joudun pyytämään sitä lisää. Inkivääri oli hieman kuivaa ja soija omaan makuuni suolaista. Pidän enemmän vähän makeammasta ja kevyemmästä soijasta.

Lähetti kertoi, että yritys on toiminut joulukuusta lähtien. Valikoimaan tulee lähiaikoina mahdollisesti myös salaatteja ja kiinalaistyylisiä ruokia. Listalla on jo nyt lämpimiä sekä friteerattuja tempuramakeja. Kiinnostuin salaateista, mutta aloin miettiä valikoiman laajentamista.

Monissa Tampereen yleisetnisissä on nykyään vähän kaikkea. On suomalais-kiinalaista buffetia, sushia, salaattia ja jopa makkarakeittoa. En ole vielä löytänyt ravintolaa, jossa koko tarjonta olisi hanskassa. Harmillisen usein runsaus syö laatua. Eksoottisimmillaan – tai pahimmillaan – olen syönyt jopa kuivatussa sipulirouheessa pyöriteltyjä makeja. Mielestäni Lempi Sushin lista on sopivan laaja jo nyt, ja fiksaisin sitä juustosta ja majoneesista vähän raikkaampaan suuntaan. Liikeidea on vallan mainio, ja olen todella iloinen, että voin tilata kohtuuhintaista, huolellisesti tehtyä sushia kotiin.

Tuomio: Perushyvää sushia kelpo hinta-laatusuhteella. Ei kiireisille.

PS. GT toimii sushin kanssa. Mutta kertokaa, mistä ihmeen kivenkolosta saisin kunnolliset drinkkilasit pitkille juomasekoituksille? Ostin jouluna pari tällaista Iittalan pilsnerilasia. Kolusin läpi koko Stockan lasiosaston. Calvadokselle ja erilaisille likööreillekin löytyi omat lasinsa, mutta ei sellaisia yksinkertaisia, paksupohjaisia ja pitkiä laseja, joihin GT solahtaisi kuin Rita Hayworth silkki-iltapukuun.