(*Ensimmäisen illallisen maksoin kokonaan itse, toisella kerralla vain viinit ja Kaarti tarjosi illallisen)
Vahingot ovat ihania, sillä niiden kautta voi löytyä mahtavia tilaisuuksia, ihmisiä – ja ihania ravintoloita. Minulle kävi näin kuukausi sitten, kun kävin Helsingissä Ultra Bran keikalla. Seurueemme piti syödä ensin toisessa paikassa, mutta matkaan tuli sekaannus. Lopulta totesimme, että shit, vilkkain pikkujouluaika: kaikki paikat ovat alkuillasta lähtien täynnä.
Googlettelun jälkeen Ville ehdotti ravintola Kaartia. Sijainti oli liikkeisiimme nähden hyvä, arvostelut lupaavia ja hintataso kohtuullinen. Ei tehdä tästä vaikeaa, siispä Kaartiin.
Historian tuntua funkkistalossa
Pohjoisella Hesperiankadulla sijaitseva Kaarti havisee historiaa. 30-luvun lopulla rakennettu funkkiskortteli oli aikaisemmin kasarmialue. Muun muassa Kaartin soittokunta ja Helsingin autokomppania pitivät siellä majaansa. Viimeiset varusmiehet lähtivät korttelista 2013, ja ravintolatoimintaa tiloissa on ollut reilun vuoden verran. Paikan historiasta voi lukea lisää täältä.
Ravintolasalia ei ole modernisoitu rajusti ja tämä on tietoinen valinta. Se tekee salista toisaalta haastavan, toisaalta kiinnostavan. Pitkä ja kapea tila on entinen ruokala. Lattian mustavalkoiset laatat ja hallimainen huonekorkeus vievät ajatukset julkiseen tilaan, eivät intiimiin illallisravintolaan. Tilaa on onneksi jaettu pienemmiksi blokeiksi sermeillä ja verhoilla.
Sisustustyyli ja värit ovat uusvanhoja. Ellei tarjoilija olisi kertonut, että lamput ovat uusia, olisin veikannut niiden olevan 40-luvulta. Salin sinivihreä väritys toistuu takaseinän karttamaalauksessa, jonka tarkkaa valmistumisvuotta ja tekijää ei tiedetä. Kannattaa muuten käydä kurkkimassa karttaa. Suomella on siinä vielä kaksi käsivartta ja Kalifornia on osa Meksikoa. Illallisen lomassa saa siis pienen historiantunnin.
Voiko Helsingissä saada näin halpaa illallista?
Nähdessämme menun olimme todella yllättyneitä. Missä Helsingissä on muka tällaiset hinnat? Siis näin halvat. Eipä monessakaan illallisravintolassa, jossa ei vain vedetä pikaisesti jotain nuudelisettiä. Alkupalat maksavat 6 euroa, kallein pääruoka 16 euroa, lisukkeet 5 euroa ja jälkkärit 9 euroa.
Ravintolan nettisivuilla rohkaistaan jakamaan annoksia, ja ruoat kuulostivat listan perusteella sosiaaliseen maisteluun sopivilta. Päättelimme, että annoskoko ei voi olla valtava. Vedetään siis pitkän kaavan mukaan.
Alkupaloiksi valitsimme helmicouscousia avokadon ja halloumin kera sekä paahdettua punajuurta, viikunaa ja hasselpähkinää (molemmat annokset 6 e). Pääruoiksi otimme paahdettua myskikurpitsaa fetan ja minttujugurtin kera (13 e) ja savustettua lohta muhennetun pinaatin ja purjosipulin kera (16 e). Koska arvioimme annokset pieniksi, otimme peräti kolme lisuketta (kaikki 5 e/kpl): paahdettuja maa-artisokkia valkosipulimajoneesin kera, uppopaistettua kukkakaalia chilijugurtilla sekä lohkoperunoita ja chipotlemajoneesia.
Marokkolaishenkistä jaettavaa
Kun alkupalat tulivat, totesimme, että o-ou. Vaikka hinta on halpa, annoskoko on reilu. Pari alkupala- tai lisukeannosta riittäisi maltillisen nälän taltuttamiseen. Mieleenpainuvin alkupala oli punajuuri, joka oli mehevintä aikoihin. Veikkasin, että sitä olisi maustettu mustaherukalla, mutta ei. Juures oli itsessään makea, raikas ja napakaksi kypsennetty.
Couscous ja halloumi jättivät hennomman makumuiston. Mallikelpoisia, mutta eivät unohtumattomia annoksia. Kaikissa annoksissa oli nyt lisukkeena lehtipersiljaa. Sen voisi vaihtaa joissain annoksissa vaikkapa minttuun.
Loistavat lisukkeet
Pääruokien kohdalla totesimme, että jos tämän selätämme, jälkiruoalle ei ole tilaa. Yksi lisukeannos riittää kahdelle, sillä pääruoat ovat isoja ja niissä on jo pieni lisuke, ei vain pääraaka-ainetta.
Lohen savustus oli hekumallinen ja hapanmaitokastike komppasi sitä hienosti. Olisin voinut nuolla lautasen. Kalan nahka vain oli jäänyt harmillisen pehmeäksi, vaikka muuten kypsyys oli hyvä. Ei kuivaa tikkua, vaan helposti lohkeavaa samettia.
Myskikurpitsa hävisi lohelle. Annos kaipasi proteiinia ja suolaa. Puolikas kurpitsa olisi riittänyt ja fetaa olisi voinut olla lautasella runsaasti. Nyt sitä oli vain pieninä muruina. Jugurttikastike oli kylmä ja raikas, ja nyt annoksessa oli vain kurpitsan makeutta ja kastikkeen happoa. Kasvisruoissa kannattaa käyttää rohkeammin suolaa ja proteiini on must.
Lisukkeet taas olivat napakymppejä. Kasviksissa oli rohkeasti paahtopintaa, friteerausta ja suolaa, kastikkeissa mausteita. Paahdetut maa-artisokat ovat ehkä hekumallisinta ruokapornoa vuosikausiin. Voi jos näitä saisi dippailla kotisohvalla darra-aamuna! Lohkoperunoissa oli kuori, kuten pitääkin. Ville taas ihastui suosikkiinsa kukkakaaliin. Voisin tilata napostelunhimoon listan kaikki lisukkeet, dippailla ja makustella niitä punaviinin kanssa.
Keittiön makea tervehdys
Jälkiruoan sijaan tilasimme vain espressot. Saimme kuitenkin pientä makeaa, nimittäin talon omia, käsin tehtyjä karamelleja. Tämäkin kipollinen vastasi kokonaista jälkiruokaa. Pukujen saumat olivat niin kireällä, että pidimme itsemme kurissa ja jaoimme vain yhden mehevän fudgen.
Ja kaikki tämä maksoi vain…
Maistelimme illan aikana myös useampaa viiniä. Listan kallein pullo on 85 euron samppanja, Autréau Brut Réserve Grand Cru. Vanhan maailman ystävänä ilahduin siitä, että valikoimassa on kohtuuhintaisia eurooppalaisia viinejä, joista suurinta osaa myydään laseittain. Ensimmäisellä käynnillä viinilistalla ei ollut tajunnanräjäytyksiä, mutta monta miellyttävää ja laadukasta maisteltavaa.
Kun tuli laskun vuoro, pöytään laskeutui suuri hiljaisuus. 109 euroa. Siis 109 euroa tästä valtavasta, tasokkaasta ruokamäärästä ja useista viinilasillisista. Helsingissä.
Mitä?
Taivaallista munakoisokeittoa
Ensin ajattelin, että kirjoitan Kaartista arvion yhden käynnin perusteella, sillä näin loistavasta hinta-laatusuhteesta pitää muidenkin kuulla. Yleensä yritän käydä paikassa pari kertaa tai syön niin isolla seurueella, että ruokia tulee maisteltua kattavasti. Illallisemme oli kuitenkin runsas, enkä käy jatkuvasti Stadissa, joten ajattelin, että anti mennä. Mutta, sitten sain Kaartista mailia. He olivat noteeranneet käyntini ja halusivat kutsua minut uudelleen syömään, tällä kertaa ilmaiseksi.
Tartuin tarjoukseen ja illastin Kaartissa toistamiseen ystäväni kanssa. Tällä kertaa painotimme eurooppalaistyylisiä ruokia. Toast Skagen oli 6 euron hintaansa nähden valtava ja tässä tapauksessa se oli hyvä asia. Rapea leipä, runsaasti rapuja ja mehevää punasipulia, ah. Koristemausteita tosin voisi ripotella maltillisemmalla kädellä, jotta Skagen itsessään saa loistaa.
Emmimme Skagenin ja savustetun munakoisokeiton välillä. Vaikka päädyimme Skageneihin, keittiö huomioi meidät pienillä keittomaistiaisilla. OMG! Tuo on paras ilmaisu kuvaamaan mehevän savuisaa, tryffeliöljyllä pehmennettyä keittoa. Se, Skagen ja artisokat painuivat syvälle mieleen. Toisella kerralla löytyi myös luonteikas, savuisen nahkainen Ripasso.
Hyisenä iltana valitsimme pääruoaksi lihaa, haudutettua ja grillattua porsaanniskaa pikkeöidyn punakaalin kera (15 e). Liha oli mureaa, tosin paistoliemi, jolla se oli valeltu, oli turhan suolaista – ja minä siis pidän suolasta. Onneksi suola oli tarttunut vain lihan pintaan ja punakaali raikasti makua. Jälkkäriksi tilasimme tyrnimannapuuroa lakritsikreemin ja tuorejuustojäätelön kanssa ja suklaabrownien puolukkasorbetilla ja hunajakinuskilla (molemmat 9 e).
Tyrnipuuro oli minulle liian makeaa ja sitä oli liikaa. Pidin eniten tuorejuustojätkistä ja lakritsista ja olisin toivonut, että lakritsi olisi ollut annoksen päällä, ei piilossa jäätelön alla. Brownie-annos taas oli elegantti. Brownie oli täyteläinen ja sorbetti rohkean hapan. Ehkä kinuskissa olisi voinut olla voimakkaampaa suolaisenmakeutta, niin elementit olisivat olleet täydellisesti tasapainossa.
Palautetta ei tyrmätty
Toinen käynti vahvisti mielikuvaani poikkeuksellisesta hintatasosta. Paljasjalkainen stadilaiskaverini oli äimän käkenä: voiko Helsingissä muka saada illallisaikaan tämän tason ruokaa näin edullisesti.
Lisäksi palvelu oli molemmilla kerroilla todella hyvää. Henkilökunta jutteli, vastaili kysymyksiin ja otti palautteen vastaan rakentavasti. Vaikka osa annoksista kaipaa hiomista ja oudoksuin ensin hallimaista tilaa, Kaartista jäi lupaava ja lämmin kuva. Kaartissa tarjoillaan myös brunssia (23 e), joka näyttää listan perusteella todella kivalta. Kannattaa kokeilla, jos kaipaat jotain muuta kuin pekonia ja munakokkelia. Arkisin kello 11−14 tarjolla on myös lounas 10 eurolla.
Tuomio: Mutkatonta ruokaa mielettömällä hinta-laatusuhteella.
Lopuksi vielä pari kuvaa ja pika-analyysi Scandic Parkista, jossa yövyimme konserttireissulla. Olen aina katsellut, että voi hyvää päivää, mikä kolhoosi. Mutta katsokaas, mitä ihanuuksia betoniseinien takaa löytyi.
Vaikka nurisinkin siitä, miten typerästi ihmiset ahmivat aamiaisbuffetissa, tämä oli mukava hotellikokemus. Katsokaas kun kaiken saa anteeksi smaragdinvihreällä divaanilla (hyväksyn myös rubiininpunaisen). Ihmisellä pitää olla divaani, sillä divaani on ihmisen paikka.
Todella hyödyllinen arvostelu ja tämän perusteella Kaarti menee kyllä testiin piakkoin. Ruoka kuulostaa ja näyttää hyvältä eikä miljöökään vaikuta hassummalta.
Tällä hetkellä helsingissä asuvana tamperelaisena olen etsinytkin hyvää ruokaa edullisemmalla hinnalla tarjoavia rafloja.. no kyllä luen esim. Juuri- ravintolan tarjoavan hyvää hinta-laatusuhdetta, ja onhan helsingissä paljonkin loistavia ravintoloita.. mutta sellaisia ihan käsittämättön hyvällä hinta-laatusuhteella varustettuja paikkoja kuten vaikka tampereen 4 Vuodenaikaa tai Pikkubistro Kattila ei juuri ole tullut vastaan.
Just det!!!!! Aina, kun tuon stadilaisia Tampereella tiettyihin paikkoihin, leuka loksahtaa auki: siis voinko tämän tason ruokaa muka saada tähän hhintaan. Moni hehkutettu mesta Helsingissä on ollut minulle pettymys. Pastiksessa maksoin keskinkertaisesta lounaasta pienin viinilasin, jälkkärin ja espresson kera 50 euroa….. myös hehkutettu Shelter oli minulle lähempänä ”ihan ok” -kokemusta. Siis hyvää, mutta Berthasta saa parempaa samalla hintatasolla.
Olen iloinen, että päädyimme vahingossa Kaartiin ja sain koluta listan näin perusteellisesti läpi. Rafla on vielä nuori ja kehityskohteita on, mutta siitä huolimatta tämä on todellakin löytö. Oli hauskaa viedä tamperelaisena helsinkiläinen kaveri syömään paikkaan, josta hän ei tiennyt mitään, ja jonka hinta-laatusuhde sai hänet haukkomaan henkeään.