En ollut viime vuonna ainoa, jonka sydän suli Jörn´s Dönerin kebabeille. Tätä kulinaristisen käsityötaidon huipentumaa jaksettiin jonottaa Laukontorilla auringonpaahteessa yli puolikin tuntia. Syksyllä surin, kun Jörkka ei tainnut löytää itselleen sopivaa, kiinteää liiketilaa. Nyt sydämeni on taas tahdistettu, sillä Jörn on palannut entistä ehompana.
Uutta on myös sijainti. Laukontorilla myyntikoju piti siirtää aina illaksi pois, mikä aiheutti paljon työtä. Vaunu sai täksi kesäksi paikan Hämeenkadun alkupäästä, Carlingsin edestä. Vaunu on siis toiselle puolelle katua kuin Cubus ja Gina Tricot, ja se palvelee maanantaista lauantaihin kello 11–21. Jonot ovat tasaantuneet, eikä ympäristö ole yhtä idyllinen kuin satamamiljöö. Kojulla käy kuitenkin tasainen kuhina, ja asiakkaat saavat ruokansa paljon nopeammin kuin viime vuonna.
Viime vuonna Jörnin hinnat olivat niin alhaiset, että se oli mielestäni jopa huono juttu. Ai kuulostaako oudolta? Antakaa, kun selitän. Tuolloin kanakebab maksoi 6 euroa ja kasvisversio vain 5 euroa. Kojussa oli kuitenkin ruuhka-aikaan kolme ihmistä töissä. Yrittäjyyden kulut tuntien mietin, jääkö yrittäjälle kovasta menekistä huolimatta riittävästi rahaa käteen. Sitä on jäätävä, jotta me asiakkaat saisimme nauttia hyvistä kebsuista tulevinakin vuosina, ehkäpä joskus ympäri vuoden sisätiloissa.
Nyt ruokien hinnat ovat nousseet hieman, mutta annoskokoon ja ruoan laatuun nähden ne ovat edelleen erittäin kilpailukykyiset. Kasviskebabin täytteenä oli viime vuonna uunijuureksia, jotka olivat kyllä hyviä, mutta kasvissyöjäkin kaipaa proteiinia. Nyt kasvisannos on entistä muhkeampi, sillä haudutettujen juuresten lisäksi täytteenä on falafelia.
Uutta on myös mahdollisuus valita kahdesta annostyypistä. Pita-annoksessa täytteet ovat pitaleivän välissä. Kanapita maksaa 7,5 euroa ja falafel 7 euroa. Toinen vaihtoehto on suurempi annos dürüm. Kyseessä on siis ohuen vehnäletun sisään rullattu kebab. Tästä dürüm-rullasta puhutaan usein pitana, mutta pita on siis selvästi leipämäisempi, vaikkakin ohut. Dürüm-lettu taas muistuttaa tortillaa. Kanaversiona se maksaa 9 euroa, falafel-täytteellä 8,5 euroa.
Ostimme pitan kanatäytteellä ja dürümin falafelilla. Ja koska minä pelkään aina, että ruoka loppuu kesken, tilasimme myös 3,5 euroa maksavat bataattiranskalaiset.
Ruoan kyytipojaksi voi tilata maitoa, limua, vissyä tai alkoholitonta olutta. Juomien hinnat ovat todella kohtuulliset. Puolen litran vissypullo maksaa 1,5 euroa. Viikonloppuna Pori jazzeilla pullosta sai pulittaa jopa 3 euroa.
Tuota noin. Saatuamme annokset pöytään totesin, että joo, ei tarvitse pelätä, että ruoka loppuisi kesken tai jäisin nälkäiseksi. Kebabista on vaikea saada kovin esteettistä kuvaa, eikä tämä otos välttämättä havainnollista tarpeeksi hyvin rullakebabin kokoa. Se oli kuitenkin iso. Valtava. Vei melkein puolet pienestä pöydästä.
Teekkariyhteisössä oppimani termi ”mörköpötkö” kuvaa kokemusta osuvasti. Yksikin rullakebab riittää mainiosti lounaaksi kahdelle nälkäiselle aikuiselle. Ja Mansen kebabkulttuuria tuntemattomille: mörköpötkö on siis positiivinen ilmaus, johon sisältyy rajuja rakkaudentunteita ja hellää kiintymystä.
Parasta annoksessa oli kuitenkin maku. Jörn´s Dönerin falafel on mielettömän hyvää. Se on väriltään kauniin vihertävää ja rakenteeltaan kuohkeaa, pinnaltaan rapeaa. Falafel on yhtä hyvää kuin Fafa´sissa ja Zeytuunissa, joissa on Tampereen tasokkaimmat falafelit. Falafelin lisäksi rullan täytteenä on erilaisia paahdettuja ja tuoreita kasviksia, fetaa ja jugurttikastiketta. Annokseensa saa halutessaan myös chilikastiketta.
Kana-annoksessa on samat täytteet ja tietenkin broitsua falafelin sijaan. Broileri oli mukavan pehmeää, mikä on Suomessa aina iloinen yllätys – oli kyseessä sitten grilli tai illallisravintola. Paahdetuista kasviksista irtosi leipään hyvin kosteutta, ja jugurttikastiketta oli juuri sopiva määrä. Saimma syötyä molemmat annokset suht helposti sottaamatta itseämme.
Myös majoneesidipin kera tarjoillut bataattiranskalaiset olivat herkulliset. Suolaa oli riittävästi, ja rakenteesta löytyi rapeutta, jota bataattiranuihin on vaikea saada. Tulimme tosin niin täyteen, että veimme suurimman osan lisukkeista folioon pakattuna kotiin.
Katuruokakojujen asiakaspalvelua on aina hieman vaikea arvioida, koska kohtaaminen on niin nopea. Annoksista kerrottiin tarkasti, kun kyselin niistä. Myyjien tyyli oli pirtsakka ja iloinen. He myös selvensivät, miksi vaunu on muuttanut tänä kesänä Hämeenkadulle. Tilaamamme maito valitettavasti unohdettiin, ja jouduimme kyselemään sen perään. Vaunun vieressä olevat pöydät pidettiin siisteinä, ja tavallista vettä sai annoksen oheen ilmaiseksi.
Vaikka Laukontori on ympristönä kauniimpi, arvostan sitä, että saan annoksen lounasaikaan nopeasti. Ja kyllä siinä Hämeenkadullakin kuulkaas sattuu ja tapahtuu vaikka mitä kiinnostavaa. Bussit vähän hurisevat taustalla, mutta kaltaiselleni kyylälle katuvilinä tarjoaa unohtumattomia sosiaalisia tilanteita. Suosittelen Jörniä entistäkin lämpimämmin ja toivon, että saisin nauttia näitä herkkuja vielä joskus myös sisätiloissa keskellä talvea.
Tuomio: Lyhyestä virsi kaunis. Tampereen paras kebab.
Komppaan, kaikkea.
Jörn´s Döner on loistava. Monta kerran tullut tänä kesänä käytyä ja olen ollut enemmän kuin tyytyväinen joka kerta.
En myöskään laita vastaan kun elokuussa avautuu Tampereelle Pizzarium. 😛
Ooo, Pizzarium Manseen???? Ihanaa! Taivas! Haluan vain syödä ja syödä aamusta iltaan!!!!!
Tarkkaa sijaintia en tiedä mutta sinne haetaan parhaillaan työntekijöitä ja työpaikkailmoitusten perusteella avautuu elokuussa. 🙂
Sä olet ihan ässä, kun aina bongaat näitä. Täytyypä pitää silmät auki!
Ja hei toim. huom. Savusuolan FB-sivulla on hyvää debattia aiheesta ”tarkoittaako mörköpötkö rullakebabia vai mustaamakkaraa”. Kertokaa painava sananne! 😀
Ai että, Näyttää ja kuulostaa mahtavalta. Tulipa nälkä.. Pakko kokeilla nyt kun ens kuussa pääsee takaisin kotikaupunkiin. Tuoreen näköista sapuskaa, näköjään mukavasti eri protsku vaihtoehtoja ja bataattiranskalaiset on aina parhautta.
Teini-iässä kebabit oli kova juttu mutta kun on ikä ja ymmärrys ruoan suhteen noussut niin kebab-puljut on kyllä jääneet tyystin väliin.. aika heikko taso on maassa ollut kaiken kaikkiaan. Onneksi nyt on tullut näitä Jörn’s Dönereitä ja Kebab Harjuja jotka nostaa tuonkin skenen tasoa.
Pizzariumin tulo tampereelle on myös mahtava juttu. Hyvä että Sitko saa vähän kilpailua siellä huipulla. 🙂
Tuollaista laadukasta ja autenttista roomalaista pala pizzaa ei suomesta liikaa löydy.
Mulle iskee joskus krapulassa/kännissä sellainen olo, että haluan syödä semmoisen suomalaisen peruskebsulan lihakasan tai jotkut makkaraperunat. Mutta kunnon kebabin kanssa sillä ruoalla ei ole mitään tekemistä. Ja olisi kiva, jos noissa peruskebsuloissakin viitsittäisiin käyttää edes oikeaa pitaa sen ranskanleipää muistuttavan mössösämpylän sijaan.
Tämä Jörnin rullakebab oli aivan huikea. Siinä oli sitä valtavaa kokoa, jota etenkin moni äijäilijä arvostaa, mutta täytteet olivat todella raikkaita ja laadukkaita. Huikea hinta-laatusuhde!
Joo totta. Onhan se oivaa krapularuokaa.. sellainen ”guilty pleasure”. Itselle ne on sellaiset eines lihapiirakat joihin tullee aina sillontällön himo vaikka tiedostaa ettei ne oo mitään huippulaadukasta ruokaa.
Varmaan aika vähän kultaa muistoja kun sitä muistelee kuinka silloin 90-luvulla nämä peruskebsulat oli NIIIIIN paljon parempia kun nykyään. Luultavasti aikas samaa tavaraa oli silloinkin..
Pakko kuitenkin sanoa että mielestäni tampereella sai aina paremmat kebabit kuin esim helsingissa tai turussa.
Jörnin rullakebab lähtee varmasti testiin. Hienoa tosiaan että tampereelta saa nykyään myös ihan mahtavia falafeleja.
Oi eineslihapiirakka, se on ihan lempparieinekseni! Just viimeksi mökillä me tehtiin lounaaksi lihikset. Väliin sipulia, kananmunaa, kurkkusalaattia, sinappia ja ketsuppia. Ja talviyönä baarin jälkeen on ihana saada lihis parilla nakilla ja pieni maito. Tätä autuutta pitää edeltää sellainen tuskainen hytinä grillin jonossa. Sen jälkeen lihis maistuu entistä paremmalta. 😀