Tampereen Hervannasta alkoi kuulua keväällä kummia. Insinöörinkadulle, aivan Hervannan keskustaan oli kuulemma avattu italialainen pizzeria Il Posto, joka vetää vertoja Tampereen pizzakuninkaille, Lucalle ja Sitkolle. Some täyttyi herkullisista kuvista, joissa oli värikkäitä, reunoilta juuri sopivasti hiiltyneitä pizzoja. Ei vilaustakaan kinkusta, ananaksesta ja aurajuustosta.
Tuonne on päästävä!
Mainio sijainti ja kaunis miljöö
Teimme Il Postoon lounasretken lauantaina. Vaikka pizzeria ei sijaitse Tampereen keskustassa, sinne pääsee helposti. Bussi numero kolmonen ajaa ravintolan viereen. Lisäksi kauppakeskus Duo, Hervannan kirjasto ja monet muut palvelut ovat muutaman metrin päässä, joten samalla reissulla voi hoitaa vaikka ruokaostokset, kuten me teimme.
Il Poston sali on pieni, mutta todella viihtyisä. Kapea tila on sisustettu hyvin. Asiakaspaikkoja on riittävästi, mutta pöydät eivät ole aivan kylki kyljessä. Miljöö on samaan aikaan valoisa, tunnelmallinen ja hitusen industriaali, ei lainkaan kliininen. Missään ei näy pizzeriakrääsää eli muovisia sipulilettejä ja vastaavia. Myös wc:t ovat poikkeuksellisen siistit ja viihtyisät. Visuaalisuus painii samassa sarjassa keskustan paikkojen kanssa ja menee kirkkaasti monen ohi.
Tampereen parhaita pizzapohjia
Il Posto on hintaluokaltaan samaa tasoa kuin Sitko ja Luca. Täältä ei saa vitosen pikapizzoja eikä kympin Kotipizzaa, vaan ravintolaruokaa.
Vakituisen listan lisäksi tarjolla on valikoima viikon vaihtuvia erikoisuuksia. Minä otin vegaanisen Melanzana-pizzan (14,90 e), jossa oli juuston sijaan grillattua munakoisopyrettä, kirsikkatomaatteja, saksanpähkinää, granaattiomenaa, kevätsipulia, rucolaa ja granaattiomenakastiketta.
Ville tilasi Mortadellan (15,50 e), jossa oli Mortadella-kinkkua, ricottaa, mozzarellaa, pistaasimuruja ja basilikapestoa. Tässä tosin kävi oma moka. Ville ei tajunnut, että Mortadella on kinkkua eikä juustoa, emmekä tajunneet varmistaa asiaa kysymällä tai googlaamalla. Vaikka pizza osoittautui ei-vegeksi, Ville söi sen, koska omaa huolimattomuuttahan tuo oli, ja valmiin ruoan palauttamisessa ja roskiin heittämisessä nyt ei ole hävikkimielessä mitään järkeä.
Typsy halusi ikisuosikkinsa eli lohipastan. Lapsille tehdään pyynnöstä puolikas annos, josta saa 20 prosenttia alennusta. Pastan normaalihinta olisi 15,50 euroa, lasten aleannoksen taas 12,40 euroa.
Tarjoilija kertoi, että pizzataikinaa nostatetaan 48 tuntia. Se on siis vähemmän kuin esimerkiksi Lucassa, jossa taikinaa nostatetaan muistaakseni huimat 72 tuntia. Il Postossa on italiasta tuotu uuni, joka lämpenee peräti 500-asteiseksi, ja pizzaa pidetään uunissa vain noin 15 sekuntia.
Lopputuloksena syntyy unelmanohut, kimmoisa ja reunoilta muheva, kauniisti hiiltynyt pizza. Pohja ei ollut ihan niin sitkoinen kuin Lucassa ja Sitkossa, mutta valovuosien verran parempi kuin suuressa osassa Tampereen pizzerioista. Pohja ei ollut löllö, mutta ei myöskään keksimäisen rapeasti hajoava. Reunat olivat herkulliset ja nekin tuli syötyä.
Mahtava juustonkorvike, mutta missä pähkinät?
Juuston korvaaminen munakoisopyreellä oli mainio idea. Pyre teki pizzasta täyteläisen, mutta se ei ollut tahmeaa, toisin kuin vegaaniset juustokkeet. Upea keksintö ja vaihtoehto juustottomuudelle tai kasvisjuustoille!
Pizzan makumaailma tosin oli aika makea. En löytänyt menussa lupailtua pähkinää, ja sipuliakin oli melkoisen hintsusti rucolan alla. Makean balsamicon olisin jättänyt pois, sillä granaattiomenassa oli tarpeeksi sokeria. Olisin korvannut balsamicon vaikkapa sormisuolalla. Onneksi tarjoilija toi meille talon chiliöljyä, joka toi Melanzaan kaipaamaani ryhtiä.
Villen Mortadella oli mehevä. Kinkku ja juustot olivat laadukkaita, ja suolaa oli tarpeeksi. Listassa mainittuja pistaasimuruja en tosin tästäkään pizzasta erottanut. Pizzojen tomaattikastike oli klassinen: melko mieto ja pääosassa oli tomaatti. Näin muut täytteet erottuvat, eikä tomaattikastike peitä niitä esimerkiksi etikkaisuudella tai tulisuudella.
Tuorepastat tulevat kuulemma italiasta. Tytön lohipastan koostumus oli täydellisen al dente. Kastiketta oli juuri sen verran kuin italialaisessa annoksessa olisi. Pasta ei siis uinut kermassa. Mausteena oli pippuria, joka toi makumaailmaan hieman potkua, mutta annos ei ollut liian ärhäkkä lapselle.
Jälkkäriksi otimme vielä suklaajäätelöä (6,4 e) ja espresson (2,4 e). Jäätelö maistui syvän suklaiselle, ja se tarjottiin italialaistyyppisen, appelsiininmakuisen keksin kanssa.
Turvallisia eurooppalaisia viinejä
Menimme nyt vesi- ja mehulinjalla. Auran, Heinekenin, Solin ja muiden peruslagereiden lisäksi listalla on italialaista Morettia. Limsalistalla on myös Fentimansin erikoislimonadeja.
Italia on luonnollisesti korostunut viinilistallla. Lisäksi tarjolla on ranskalaisia ja saksalaisia viinejä, mutta ei mitään uudesta maailmasta. Mitään hätkähdyttäviä erikoisuuksia viinilistalla ei ole, mutta peruslaadukasta ja hyväksi havaittua tavaraa, kuten Arthur Metzin Rieslingiä.
Huomioivaa palvelua
Palvelu oli ystävällistä ja hymyilevää. Odottelimme ruokaa pidempään kuin peruspizzeriassa, mutta odotus ei ollut kohtuuton. Naapuripöydässä kyseltiin hyvinkin yksityiskohtaisesti raaka-aineiden alkuperästä ja annoksista, ja heille vastailtiin asiantuntevasti. Palvelu ei ollut erityinen show, mutta pienet asiat huomioitiin. Esimerkiksi tyhjentynyt vesikarahvi täytettiin heti ilman erillistä pyyntöä, ja pöydät siivottiin nopeasti.
Ravintolan hinta-laatusuhde oli mainio. Koko perheemme söi ja joi 54 eurolla, ja tämä ruoka ja miljöö jäivät mieleen. Sanotaan, että Hervanta on oma kaupunkinsa Tampereella. Il Posto on nyt oma italialainen saarekkeensa Tampereen tytärkaupungin sydämessä.
EDIT: Pähkinöiden puuttumista annoksestani pahoiteltiin tämän bloggauksen julkaisemisen jälkeen. Kyseessä oli ilmeisesti jokin infohäikkä salin ja keittiön välillä. Joka tapauksessa ravintolan viesti oli erittäin rakentava ja ystävällinen, ja siitä jäi positiivinen kuva.
Kiitos että muistutit tämän olemassaolosta. Tuo tarvitsee joku kerta käydä testaamassa. Ei ehkä ihan heti kun uunissa on pizza tulossa…
Täältä saa myös pastaa ja salaatteja!