Pari vuotta sitten Helsingissä kohistiin niin kovasti Richard McCormickin Holiday-ravintolasta ja sen terassista, että supina kantautui tänne Suomen henkiseen pääkaupunkiin asti. Holiday on Katajanokalla sijaitseva rento bistro, jonka listalla ei ole lainkaan lihaa. Somessa on vilahdellut kuvia ostereista ja kokonaisena grillatusta kukkakaalista.
Plyysiä, palmuja ja aurinkorantoja
Testasin ravintolan työmatkalla maaliskuussa. Hoksasimme toimittajakaverini kanssa, että paikka kuuluu Royal-ketjuun, josta saa pressikortilla tuntuvan alennuksen. Sinne siis!
Keskiviikkoiltana tunnelmallisessa salissa oli melko tyhjää. Ravintolassa oli meidän lisäksemme vain pari muuta seuruetta. Sisustus on harkitun roiskittu yhdistelmä kristallikruunuja, plyysisohvia, kukkia, kookosta ja Kanariaa. Ideana on istua iltaa, napostella, jakaa annoksia ja juoda drinkkejä.
Ostereita eurolla
Aloitimme tutkimalla juomalistaa. Olutvalikoima painottuu Brooklynin tuotteisiin ja on melko supppea. Viinipuoli tuntui kiinnostavammalta, ja päädyimme lasillisiin tuttua ja laadukkaaksi todettua Schmittin Rieslingiä.
Seuraavaksi ruokalistan kimppuun. Harmikseni osteri -happy hour oli juuri loppunut. Ravintolasta saa keskiviikkoisin ja torstaisin näitä meren helmiä euron kappalehintaan. Tilasimme alkupaloiksi paahdettua kurpitsaa lehtikaalin, granaattiomenan ja pistaasin kera (12 e) ja tempura-rapuja majoneesin, lehtikaalin ja inkiväärin kanssa.
Viini kaadettiin vesilaseihin. Tyyli, josta en välitä, olkoon kuinka rentoa tahansa. Olen nimittäin huomannut, että jos viini on tavallisessa lasissa, en maistele ja tuoksuttele sitä, vaan latkin turhan nopeasti.
Psykologisen efektin lisäksi viinin aromit eivät mielestäni pääse oikeuksiinsa tasaisen leveässä lasissa. Vaikka en viinisnobeilusta pidäkään, olen oppinut sen verran, että lasin muoto vaikuttaa joskus huimasti makuun. Kun on esimerkiksi juonut pari kertaa samppanjaa isommasta sipulinmallisesta lasista, ei kapeaan suppuun ole paluuta.
Alkupaloja ja pääruokia ei ole eroteltu menussa, vaan ruoat on jaettu raakoihin annoksiin, kala- ja kasvisruokiin, pastoihin, bowleihin ja makeisiin. Kaikki suolaiset annokset ovat välikokoa. Tarkoitan tällä esimerkiksi italiassa alkupalan ja pääruoan välissä tarjottavaa risottoannosta. Reiluja alkupaloiksi, mutta kevyitä varsinaisiksi pääruoiksi.
Myös annosten lämpötila oli kautta aterian jonkinlaista välimallia. Ne eivät olleet jääkaappikylmiä, mutta eivät lämpimiäkään.
Missä on rapujen rapeus?
Kurpitsa oli paistettu hyvin. Se oli riittävän pehmeä, mutta ei löllö. Pinnassa oli paistojälkeä, enkä olisi pannut pahakseni voimakkaampaakaan grillausta. Sen sijaan makuyhdistelmä jäi ihan kiva -tasolle. Annoksessa ei ollut mitään vikaa, mutta kurpitsa, lehtikaali, granaattiomena ja jugurttikastike eivät muodostaneet suussani erityistä oivallusta.
Rapuannoksesta jäi samanlainen olo. Lehtikaali ei sopinut sen nerokkaammin majoneesin, inkiväärin ja rapujen pariksi. Ei yhdistelmä silti huono ollut, enemmänkin mitäänsanomaton. Eniten hämmennystä aiheuttivat kuitenkin annoksen hailakka lämpötila ja rapujen pinta.
Tilatessani tempuraa odotan saavani jotain rapeaksi friteerattua. Tässä annoksessa majoneesi oli kuitenkin sivelty rapujen päälle. Dipin määrää ei siis voinut säädellä itse, ja rasvainen kastike pehmensi tempuran rapeuden, joka on koko friteerauksen idea. Suutuntuma ei ollut miellyttävä, eikä annoksen viileys parantanut asiaa.
Pääruoiksi tilasimme grillattua mustekalaa paahdettujen perunoiden, tomaattipeston ja meriparsan (käytetäänkö sea asparaguksesta sellaista sanaa?) kera (28 e) ja bowlin pintakypsennetyllä lohella, avokadolla, retikalla, kimchillä, edamame-pavuilla ja merileväsalaatilla (22 e).
Hyvät, mutta kokoonsa nähden kalliit annokset
Mustekalasta löytyi onneksi lämpöäkin. Se, että lonkero tuli pakasteesta, ei haitannut. Itse asiassa erään kreikkalaisen kalaravintolan omistaja väitti kesällä, että pakastaminen parantaa mustekalan koostumusta. Oli miten oli, merenelävä oli sekä sopivan raikas, samettinen että napakka. Perunoissa oli hyvä paahtopinta, ja pestokastike oli herkullista.
Annoksen ainoa vika oli se, että se oli hintaansa nähden todella pieni. Lisukkeita olisi saanut olla reilusti enemmän, sillä kaverini oli kahden annoksen jälkeen edelleen nälkäinen.
Oma kulhoruokani oli raikas. Olin tosin päässyt Japanissa niin täydellisen riisin makuun, että tämä oli sen rinnalla hiukan kökköistä. Lohi oli maukasta ja hienosti al denteksi kypsennettyä. Lisukkeetkin toimivat, mutta annoksessa ei ollut mitään erityistä, mikä olisi perustellut yli 20 euron hinnan. Hanko Sushista saa laadultaan ja kooltaan vastaavan bowlin paljon halvemmalla.
Syötyämme yhteensä neljä annosta olimme vielä niin nälkäisiä ja lämmikkeen kaipuussa, että tilasimme jälkiruoaksi bataattiranut majoneesilla (9 e). Ranskalaiset olivat maukkaat ja pinnalta rapsakkaat, ja niiden jälkeen olimme vihdoin kylläisiä. Mielestäni lähes kymmenen euroa on kuitenkin kova hinta tällaisesta naposteluannoksesta.
Olisipa palvelu aina tällaista
Holidayn kulinaristinen anti jäi siis haaleaksi. Majoneesin pehmentämiä rapuja lukuun ottamatta annosten komponentit oli valmistettu hyvin. Mikään annos ei kuitenkaan ollut napakymppi, vaikka täydellisiä floppejakaan ei ollut.
Annosten kokoon nähden Holiday on kallis ravintola. Vaikka mustekala olisi kuinka eksoottinen raaka-aine, se tulee pakasteesta, eivätkä lisukeperunat maksa paljon. 28 euroa tällaisesta annoksesta, jonka jälkeen tilasimme nälkäämme lisää ruokaa, on liikaa.
Holidayn miljööstä ja palvelusta sen sijaan pidin kovasti. Kaikkialla oli jotain hauskaa katseltavaa. Englanninkielinen palvelu oli todella lämmintä ja rentoa. Suomalaisen tarjoilijan kanssa tulee harvoin jatkettua juttua näin pitkään, eikä small talk tuntunut pätkän vertaa päälle liimatulta tai tungettelevalta. Loistavaa! Musiikista en muista muuta kuin että se oli miellyttävää taustaääntä. Hyvä merkki siis.
Luulen, että Holidayn parin vuoden takainen hype johtui kesäajasta. Tunnelmallisen tiilitalon terassi meren kupeessa on ihana miljöö kesäiltana. Tulisinkin tänne ensisijaisesti nauttimaan hyvästä seurasta ja napostelemaan illanvieton lomassa, en pääasiallisesti syömään.
