Marokkolaishenkisistä mezeistä ja ipa-oluista on tullut viidessä vuodessa yhtä arkista purtavaa kuin burgereista ja lagerista. Käynnissä oleva vegebuumi vahvistaa trendiä, sillä välimerelliset ruoat ovat kasvispainotteisia.
Mitä pienet edellä, sitä isot perässä
Isot ravintolaketjut harvemmin luovat trendejä. Ne lähtevät aaltoon mukaan, kun pari rohkeaa pioneeria on ensin hurmannut kansan (ja kun pioneerit kasvavat, nekin ketjuuntuvat, kuten Sandro ja Fafa´s). Näin toimii myös Noho eli entinen Restamax. Sen talliin kuuluu nykyään Sandro, joka tarjoili marokkolaishenkistä ruokaa Suomessa ensimmäisten joukossa. Tampereella on Ratinan Sandron lisäksi ketjun toinen samanhenkinen paikka, Guru´s Kitchen
Ravintola on ydinkeskustan kupeessa, mutta Aleksis Kiven katu ei ole asiakasvirtojen kannalta helpoin liikepaikka. Perjantai-iltana Guru´s oli kuitenkin täpötäynnä, joten suosittelen seurueille pöytävarausta. Sisustus on nuorekas, hitusen industriaali ja hitusen välimerellinen. Kaikenlaiset sohvat ja löhötyynyt näyttävät kivoilta, mutta ovat ruokaillessa hankalia. Täällä taas sali on toimiva ja ergonominen, eikä Lähi-idän henkeä ole tavoiteltu krääsällä.
Ei juomasuosituksia
Aloitimme aterian drinkeillä. Cocktail-listalta löytyi parikin makuuni sopivaa katkeroa. Viini- ja olutlista oli suppeampi, eikä henkilökunta osannut auttaa juomasuosituksissa. Kun kysyin, löytyisikö souria tai vastaavaa hapanolutta, vastaus oli ”ei valitettavasti nyt”. Pyysin saada vilkaista juomalistaa ja löysin gosen, joka siis on yksi hapanoluttyyppi.
Viinimenusta löytyi omin avuin pari kiinnostavaa juomaa, esimerkiksi Schmitgesin Riesling. Päädyimme kuitenkin rotevampaan valkkariin, sillä arvelimme, että annoksissa olisi paljon mausteita.
Lupaavat alkupalat
Listalta löytyy paljon pieniä alkupaloja, joista voi koota kokonaisen aterian. Tarjolla on myös valmiita mezekokoelmia, kulhoruokia sekä muutama perinteinen pääruoka, kuten kebab, hampurilainen ja salaatti.
Jaettavat ruoat tuntuvat sekä ihastuttavan että ärsyttävän ihmisiä. Mielestäni sosiaalisen syömisen idea sopii välimerellisiin ravintoloihin. Syön tällä tyylillä sukumme perinteisillä Kreikan-reissuilla: pöytä notkumaan, kaikille omat lautaset ja ei kun maistelemaan. Kaikkiin ruokatyyleihin idea ei kuitenkaan sovi, ja ravintolan pitäisi pohtia, miten jakaminen on helppoa. Kaikilla pitäisi olla oma lautanen, ja kastikkeita on helpompi maistella kipoista kuin pisaroina lautaselta.
Tilasimme alkupaloiksi halloumiranskalaiset valkosipulijugurtin ja appelsiinihillon kera (8,5 e) ja feta-pinaattirullia tsatsikin ja marinoidun punasipulin kanssa (8,5 e). Jouduimme pyytämään kaverin kanssa omat lautaset pinaattirullien jakoon, sillä niitä ei tuotu oma-aloitteisesti.
Kahden suuren rullan sisällä oli mukavan paljon pinaattia. Feta tahditti sitä, mutta ei lopputulos ei ollut liian rasvainen. Marinoidut sipulit olivat raikkaita, eivät öljyisiä. Granaattiomena piristi annosta.
Halloumiranut olivat tilaajien mukaan juuri niin hyviä kuin friteerattu juusto vain voi olla. Ranut olisivat tosin saaneet olla lämpöisempiä. Kypsennetty, jäähtynyt juusto muuttuu nopeasti sitkeäksi. Dippien kanssa makuyhdistelmä oli tasapainoisesti sekä suolainen, hedelmäinen että raikas. Appelsiinihillossa taisi olla inkivääriä, sillä se potki mukavasti.
Missä maut?
Pääruoaksi jaoimme ystäväni kanssa Guru´s Platterin (52 e). Lajitelma sisältää nettimenun mukaan porsaanposkea, friteerattua turskaa, punakaalisalaattia omena-taatelipyreen kera, falafeleja, kikhernemuhennosta, tabboulehia, sahramilla maustettua focacciaa ja hummustrion. Liekö lista muuttunut, mutta annoksessamme ei ollut halloumia, palsternakkaranuja kylläkin.
Pöytään tullut lauta notkui herkkuja ja oli näyttävä. Harmi vain, että maut eivät yltäneet estetiikan tasolle. Kaikkia ruokia vaivasi mauttomuus. Olisin kaivannut enemmän yrttejä, mausteita ja ihan arkista suolaa. Sitä ei voinut lisätä, sillä pöydässä ei ollut suola- ja pippurisirottimia.
Kikhernepadassa oli onneksi aromeja, ja turska oli sisältä samettista ja kuoreltaan rapeaa. Kaverin mukaan ylikypsä porsaskin oli hyvää. Falafelit taas olivat pettymys. Pallerot olivat houkuttelevan suuria ja pinta rapea. Sisältö oli kuitenkin aivan mautonta, ja massassa oli kovia, suuria herneenpaloja.
Kikhernepadan lisukkeeksi tarkoitettu jugurtti oli omassa kipossaan. Mutta missä luuraa hummustrio? No, löytyihän se – ruokien alta. Hummusten makuja oli mahdotonta vertailla, koska kastikkeet olivat sekoittuneet toisiinsa ja takertuneet turskapalleroihin. Vallitseva maku ja suutuntuma oli taas laimea kikherneisyys. Kaupan valmiissa hummuksissakin on enemmän valkosipulia ja syvyyttä.
Rucola on uusi persiljatupsu
Seurueemme muut jäsenet tilasivat nyhtöankalla täytetyn hampurilaisen marinoidun punakaalin, chilikastikkeen, bataattilohkojen ja aiolin kera (17,5 e) sekä La Mancha -pitan, joka tarjoillaan kastikkeiden, punasipulin, bataattilohkojen ja kanan tai seitanin kanssa (17,5 e).
Kaverit kehuivat annoksiaan hyviksi, vaikka esillepano olisi voinut olla omaan silmääni nätimpikin. Vertailun vuoksi: bloggaajakollegani oli käynyt juuri Muusassa. Saman hintaluokan välimerelliset vegeannokset oli koristeltu kukkasilla, ja esillepano oli paljon ravintolamaisempi. Guru´sissa taas kaikki annokset oli koristeltu granaattiomenalla ja huolettomasti asetellulla rucolalla.
Kavereiden ruoissa oli kuitenkin riittävästi makua. Luulen, että ratkaiseva tekijä oli chilikastike. Sitä oli sekä pitassa että purilaisessa, mutta ei platterissa.
Lautasten tuomista ja viemistä
Ruokien odottelussa kesti lähes tunti. Ilta oli pitkällä, kun päätimme aterian, joten jätimme jälkiruoat väliin ja jatkoimme karaokeen. Jälkiruokalistalla näkyy olevan enemmän italialaistyylisiä kuin Lähi-idän makuja, esimerkiksi tiramisua ja semifreddoa.
Palvelu oli hymyilevää lautasten pöytään kantamista, keräämistä ja laskuttamista. Ymmärrän, että kiireisenä iltana ei voi turista pitkään asiakkaiden kanssa, mutta jonkinlaista huomiointia olisi mukava saada. Tunnelma Guru´sissa oli kuitenkin eläväinen ja seurueemme mitä mainioin. Illasta jäi hyvä fiilis, mutta ravintola ei painunut mieleeni erityisenä helmenä. Jos haluan syödä tällaista ruokaa, menen mieluummin Zeytuuniin tai Muusaan, joissa on mausteisempaa ruokaa ja kauniimpi esillepano.
Ymmärrän kuitenkin, miksi moni vegaani kehuu Guru´sia. Suomalaisten ravintoloiden kasvistarjonta on ollut tähän asti melkoisen masentavaa. On ilo saada eteensä kokonainen lajitelma kasvisruokia – ei vain säilykkeitä purkista.
Välimerellisen ruoan taso on kuitenkin kärkipaikoissa niin kova, että niiden rinnalla Guru´s on juuri sitä, mitä se on. Suuren ravintolaketjun massoille suunnattu konsepti, joka on testattu toimivaksi yrittäjävetoisissa pioneeripaikoissa.
Kävin juuri viikko sitten itse ekaa kertaa täällä ja oon hyvin samoilla linjoilla sun kanssa. Ruoka oli ihan ok, mutta samassa genressä Tampereella on kyllä parempiakin vaihtoehtoja. Mulle isoin miinus oli se, että sekä alkupalat (halloumiranut) että pääruoka (La Mancha) tarjoiltiin haaleana. Itse haluan saada ruokani pöytään kuumana niin ravintolassa kuin kotonakin. Lisäksi jälkkäriksi syömässäni pekaanipähkinäpiiraassa oli todella omituinen, hieman palaneen makuinen pohja sekä liian pieni nokare jäätelöä.
Nyt kun sanoit, niin platterin lämpimät elementit, kuten kalapallerot, olivat kyllä aika hailakoita. Ja hailakkuudesta ovat valitelleet muutkin.
Kävin täällä just lauantaina ekaa kertaa, ja söimme seuralaisen kanssa ton platterin (tai tuttavallisemmin: splatterin) puoliksi. Onneks ei tilattu alkuun mitään, oli aika iso työ tuonkin tuhoamisessa. 😀
Mulle jäi ehkä vähän positiivisempi fiilis paikasta ja safkasta: palsternakka”pölkyt” (miksei vaan sanota että ranskalaiset?) oli tosi hyviä, kalapallot rapeita, linssimuhjussa ja possunposkessa oli musta tosi hyvin sekä makua, että suolaa. Hummukset olivat varmaan heikoin osa; ne olivat omituisen kuivia ja mauttomia jokainen. Focacciaa olisin voinut syödä vaikka pellillisen verran, se oli aivan tajuttoman hyvää! Falafelit olisivat voineet olla ehkä aavistuksen pienempiä, eikä mun syömistäni löytynyt kovia herneitä (yksi pehmeä puolikas kylläkin).
Ruoan haaleus oli kyllä meidänkin riesanamme, tosin kumppani ei asiaan edes kiinnittänyt mitään huomiota. Mä tykkään että ruoka olis kuumaa tullessaan pöytään, jolloin se on lämmintä vielä viimeisellä suupalallakin.
Meillä oli varaus lauantaille ennen viittä, ja vaikka aluks arvoinkin että onko kauhean aikainen hetki käydä syömässä (oon selkeesti iltaihminen, mitä syömiseen tulee..), oli se kuitenkin just passeli. Ruoka tuli todella nopeasti, ja ”takasalin” volyymi oli tullessamme vielä aivan maltillinen. Lähtiessämme siellä oli jo niin meluisaa, etten olisi ite viihtynyt sellaisissa tunnelmissa – näille seikoille ei toki ravintola voi ihan älyttömästi tehdä.
Ne palsternakkaranut olivat kyllä tosi hyviä, mutta falafelien rakeisuus ja mauttomuus tökki pahasti. Samoin hummusten täydellinen mauttomuus.
En ota kantaa ravintolaan, kun en ole siellä koskaan käynyt (eikä se ole ensimmäisenä listallani, kun Tampereelle matkustan), mutta yksi asia on pakko sanoa. Jos jonkun trendin toivoisin katoavan kauas ravintolamaailmasta, olisi se ehdottomasti sosiaalinen syöminen. Ihan riittävän sosiaalista on se, että kokoonnutaan saman pöydän ääreen. En halua koko iltaa kursailla tai neuvotella siitä kuka saa viimeisen falafelin tai mitä ylipäätään tilataan, kun toinen inhoaa sipulia ja kolmas korianteria. On tietysti kiva maistella monenlaisia makuja, mutta sitä voi tehdä muutenkin naapurin lautaselta, kun riittävissä väleissä ollaan.
Tavoistani poiketen en suhtaudu sosiaaliseen syömiseen kovinkaan intohimoisesti. Ei ärsytä mitenkään kohtuuttomasti, vaikka ei kaikissa paikoissa ja ruoissa toimikaan. Yhdistän porukalla napostelun kesän etelänreissuihin, ja on käynyt tuuri, kun olen ollut yleensä liikkeellä porukoissa, joissa kaikki syövät kaikke, joten jakaminen on ollut helppoa.
Marokko ei ole Lähi-idässä.
Terkut sinne vuoteen 2019! 🙂