Yleensä testaan ravintolan pari kertaa ennen arvostelun kirjoittamista, ellei kyseessä ole kallis paikka. Nyt en kuitenkaan voi pidätellä itseäni. Olen niin innoissani tästä bistrosta, etten malta odottaa toista käyntikertaa, vaan haluan hehkuttaa sitä välittömästi kaikelle kansalle.
Kyseessä on Gastropub-ketjuun kuuluva Deli 1909 & Wine Bar. Ketjuun kuuluvat esimerkiksi Tuulensuu, Gastropub Kaleva, Praha, Nordic ja Soho. Kaikissa paikoissa on loistava juomavalikoima ja tyyliin sopivaa ruokaa, esimerkiksi Tuulensuussa belgialais-ranskalaisella ja Sohossa brittiläisellä twistillä.
Deli 1909 & Wine Bar on nimensä mukaisesti viinibaari, josta saa bistrotyylistä pikkusuolaista ja -makeaa. Se sijaitsee yhdessä Tampereen keskustan kauneimmista taloista Puutarhakadulla. Samassa liiketilassa toimi vuosikausia kahvila Valo. Valon jälkeen tilassa yritti useampikin kuppila, ilman suurempaa menestystä. Viimeisin kaljabaari ei sopinut pätkääkään ympäristöön. Miljöö on saanut oikeastaan vasta nyt täysin arvoisensa yrityksen.
Deli 1909 vie ajatukset Belle Époquen aikakauteen viime vuosisatojen vaihteeseen. Tilaa hallitsee näyttävä baaritiski viinipulloineen ja vitriinin herkkuineen. Sisustuksessa on tummaa puuta ja koristeellisia yksityiskohtia, mutta vaaleat seinät rauhoittavat kokonaisuuden. Sisäpihan terassi on lämmitetty ja ehostettu. Seinää koristaa kaunis maalaus, ja pihalle on tuotu pehmustettuja sohvia.
Terassi oli niin hyvin lämmitetty, että tarkenimme ilman takkeja. Ilmassa oli vielä hieman kesän tuntua, joten päätimme aloittaa roseella. Minulle suositeltiin puolimakeaa, hiukan roseepippurista viiniä, joka sopisi yhteen kylmäsavulohella täytetyn leivän (7,50 e) kanssa. Kaverini tilasi tryffelillä ja nautapastramilla täytetyn leivän ja kuivempaa Flying Solo -roseeta. Seureemme kolmas jäsen aloitti iltansa vanhalla, hyvin kypsyneellä cavalla ja sen makumaailmaan sopivalla delilaudalla (8,50 e).
Minä ja leivän tilannut kaverini tilasimme myös delilajitelman, mutta juustot, lihat ja leivän levite ja leikkeleet valittiin roseisiin passaviksi. Tarjoilijan suosittelema puolimakean roseen ja kylmäsavulohen yhdistelmä oli täydellinen. Lohiruoat tarjoillaan usein sitruunan, tillin ja hapanmaitotuotteen kanssa. Yhdistelmä on maukas, mutta aika yllätyksetön. Tämän leivän täytteenä oli kuitenkin makeaksi marinoitua punasipulia. Se nosti lohesta esiin marjaisuutta ja kirpeyttä, ja viini tuki makuja hienosti. Kaverini pastramileipä pursuili lihaa, ja hän kehui, että voimakas tryffeli maistui leivässä juuri sopivasti.
Delilaudat jakoivat hieman mielipiteitämme. Yhden mielestä leivän kanssa tarjoiltu paprikalevite muistutti kaupan tuorejuustoa. Minä taas pidin siitä, koska makeaksi paahdettu paprika maistui selvästi. Vaikka suolapaloissa ei mitään kovin yllättävää ollutkaan, ne olivat takuulaadukkaita. Oliivit olivat kivellisiä ja kimmoisia, eivät ruttuisiksi nuupahtaneita, ja leipä oli pehmoista.
Roseen jälkeen halusin lipittää jotakin tujumpaa, joka sopisi tummuvaan iltaan. Pyysin tarjoilijaa suosittelemaan minulle viiniä, joka olisi kiinnostava. Ei siis hyvä helpolla ja perinteisellä tavalla, vaan haastava ja jopa ärsyttävä. Hän oli juuri avannut pullon Domaine Giudicellin Patrimoniota, jota myytiin eurolla sentti. Maussa oli kuulemma lihalientä ja laakerinlehteä. Kuvailu kiinnosti niin paljon, että tilasin 12 sentin lasillisen.
Lihaliemellehän se toden totta maistuikin. Suuhun tuli ensin hauskasti vettynyt tuntuma, mutta jälkifiilis oli kuiva. Väriltään viini oli syvä ja kypsä. Täydellinen maisteltava ja mietiskeltävä terassille peiton alle. Jos ulkona olisi soinut vielä musiikki, tunnelma olisi ollut täydellinen. Kaverini kaipasi musiikkia myös sisälle, mutta minun korvani olivat erottavinaan pianonluritusta puheensorinan alta.
Kahdeksan maissa ravintola oli aivan täynnä. Jos haluat pöydän viikonloppuna, neuvon tulemaan paikalle heti alkuillasta tai tekemään varauksen. Yhdeksältä ranskalaishenkinen tunnelma sai pisteen i:n päälle, kun chanson-laulaja aloitti esityksensä. Intiimit musiikkiesitykset ja kulttuuri sopivat tilaan loistavasti. Aloimmekin jo ideoida Kipparin morsian -Minkan kanssa lukupiiriä, jonka ensimmäinen kokoontuminen olisi Delissä. Musta baskeri päähän, absinttia lasiin ja maailmaa parantamaan. Ah
Vaikka makeat jäivät maistamatta ja olen käynyt Deli 1909:ssä vasta kerran, uskallan suositella sitä lämpimästi. Itse asiassa suosittelin tätä paikkaa helsinkiläiselle kaverilleni jo ennen kuin olin itse käynyt täällä. Gastropub-ketjun tason tuntien luottoni oli kova. Se ei todellakaan pettänyt, ja odotan jo malttamattomasti, koska pääsen uudelleen sipittämään Delin viiniä terassille. Sen pitäisi olla vielä jonkin aikaa auki, mutta katolta putoavan lumen vuoksi talviterassia ei tule.
Deli 1909:n myötä tamperelainen bistrokulttuuri on taas rikkaampi, ja kaunis vanha liiketila on saanut uuden elämän. Huokealta ruokalistalta voi valita pikkunaposteltavaa tai koota kokonaisen aterian, ja laatuviinejäkin voi maistella kohtuuhintaan. Henkilökunta tuntee viinit ja osaa suositella niitä myös kokemattomammalle maistelijalle, eikä itseään tarvitse tuntea tyhmäksi.
Nyt minulla on oivallinen syy hilata takapuoleni ”kosken väärälle puolelle”. Juuri tällaisia paikkoja kaipaan Manseen. Jos vielä yläkerran venäläinen tilausravintola Laterna aktitoituisi illallisravintolaksi, yhdistelmä olisi täydellinen.
