Arvostelu: Brunssi on Hämeensillan Fazerin ylpeys

Mennään Fazerille kahville. Miten hykerryttävältä tuo lause kuulostikaan, kun olin lapsi. Rakastin Anni Swanin ja Mary Marckin tyttökirjoja, joissa kaupunkilaisperheiden vesat kävivät Fazerilla kahvilla, filosofoimassa ja vakoilemassa ihastuksiaan. Lapsena ajattelin, että Fazerilla juotu kahvi on parempaa, leivonnaiset makeampia ja atmosfääri kaikin puolin intresantti ja sofistikoitunut.

Ei varmaan tarvitse kertoa, kuinka paljon sydämeni hakkasi, kun kuulin, että Tempon taloon tulee Fazerin kahvila. Miljöö on mieletön. Suurista ikkunoista tulvii valoa kahdesta suunnasta, on näkymät koskelle, Hämeensillalle ja punatiilirakennuksiin. Kahvila on avara, ja salin etuosassa on myymälä, josta voi ostaa tuliaisiksi vaikka kokonaisen leivän tai suklaarasian. Sisustus on vaalea ja moderni, mutta tapeteissa on kiehkuroita ja krumeluuria, jota Fazerilla pitää mielestäni olla. Mikä olisikaan ihanampi ajatus kuin kiireetön sunnuntaibrunssi täällä?

Fazerilla tarjoillaan brunssia sekä lauantaina että sunnuntaina, ja hinta on mielestäni varsin kohtuullinen. Brunssi kustantaa aikuisilta paria senttiä vaille 20 euroa. Alle 4-vuotiaat lapset syövät ilmaiseksi, ja alle 12-vuotiaat muistaakseni puoleen hintaan. Brunssi on tarjolla molempina päivinä kello 10-16.

Fazerin brunssista on tullut nopeasti yksi Tampereen suosituimmista. Jos haluat hyvän paikan, kahvilaan kannattaa mennä ajoissa tai tähdätä reilusti iltapäivään, sillä puoliltapäivin sali on aivan täynnä, ja pöytiä voi varata vain yli 10 hengen seurueille. Olen testannut brunssin nyt kaksi kertaa, ja tupa on pullistellut molemmilla kerroilla. Korkeassa tilassa on aika huono akustiikka, ja salin etuosassa on välillä todella kova melu. Mietin, parantaisko tilannetta vaikkapa jonkinlaisten akustiikkalevyjen asentaminen kattoon? Hälinä kun on välillä niin kova, että seuralaisten puhetta on vaikea kuulla. Salin takaosassa on onneksi rauhallisempaa, vaikka upeista näkymistä jääkin paitsi. Kesällä ateriansa voi nautiskella myös terassilla.

Tässä vaiheessa pitää jo kiittää henkilökuntaa palvelusta, joka on todella mallikasta. Tarjoilijat pitävät langat tiukasti käsissään, vaikka tunnelma olisi kuinka hektinen. Pöytiä blokataan, salia valvotaan ja ihmisiä ohjataan oma-aloitteisesti vapaisiin pöytiin. Palvelu on muutenkin todella kohteliasta ja lämmintä. Tässähän kokee vähän nuorempikin ihminen olevansa arvokas asiakas. Salissa on pikkuisille syöttötuoleja, ja oli tosi kiva huomata, että henkilökunta spottaili lapsiperheille pöytiä, jotka eivät ole kauhean kaukana buffetlinjastosta. Jos apuna ei ole toista aikuista, ei tarvitse kärsiä sydämentykytyksistä ja miettiä, mitä mukulat ehtivät tuhota sillä välin, kun kasaat pöydässä voileipiä.

Pidän tässä brunssissa erityisesti siitä, että se sopii niin monenlaisille ruokailijoille. Jos haluat suolaista mättöä, lämpöastioista löytyy mausteisia makkaroita ja munakokkelia. Leipäpöydässä on jos jonkin sorttista vehnästä, croisanteja ja karjalanpiirakoita. Jos hommassa yrittää pitää mukana jonkinlaista terveysaspektia, buffetissa on kiitettävä valikoima salaatteja, hedelmiä ja kalaa. Erilaisia smoothieita ja mehuja löytyy kannukaupalla, kahvia saa tummana ja vaaleana paahtona, ja teelajikkeitakin on toistakymmentä. Myös allergiat ja erityisruokavaliot on huomioitu.

Ensimmäisellä kerralla sokaistuin runsaudensarven edessä ja ahmin kaikkea – aivan liikaa. Hyvät ihmiset, varokaa niitä majoneesikastikkeessa uivia jättikatkarapuja. Ne ovat ihania, mutta pieni lusikallinen riittää. Mutta silti, ne ovat ihania, niin ihania. Löysin myös leipäpöydästä kaikenlaista syntistä. Croisantit näyttivät ehkä hitusen kuivilta (voin olla täysin väärässä, vilkaisin niitä vain ja juoksin kuola valuen pöytään lastini kanssa), mutta saaristolaislimppu ja hedelmäleipä oikean voin ja paksun juustosiivun kera, kiesus.

Ja hei, minä, vannoutunut kahvinjuoja lipitin täällä täysin vapaaehtoisesti teetä. Veriappelsiini-kaktus oli raikas ja hurmaavan tuoksuinen sekoitus. Täällä ei pussi-Liptoneita haudutella, ja sekä kahvia että teetä saa santsata. Ihastuin myös kirpeään tyrnismoothieen, jossa taisi olla hieman porkkanaakin. Terveysjuoma, jonka kulautettuaan voi leikkiä saaneensa anteeksi rasvaan ja hiilihydraatteihin liittyvät tuhmuudet.

Jälkiruokavalikoimakin on melkoisen ylenpalttinen. Pöydässä on aina pari-kolme kokonaista kakkua. Normaalisti yksi kakkuviipale maksaa yli 6 euroa, joten rahalleen saa vastinetta. Erityissuositus chili-suklaakakulle! Pöydässä on myös Fazerin suklaamakeisia, ja jos makea ei maistu, aterian voi päättää juustoihin ja hedelmiin.

Etenkin jälkiruokien kohdalla aika monella tuntui lähtevän mopo käsistä, joten tähän väliin vähän martan paasausta. Vaikka kuinka haluaisitte kahmia kaikkea koko rahan edestä, älkää pliis ottako valtavia kakku- ja juustokimpaleita, jos jätätte ne lähes koskemattomina pöytään. Ahdistaa ajatella sitä hävikkiä ja ylensyöntiä, kun pöytä kannetaan täyteen ruokaa, jota jaksetaan vain sörkkiä haarukalla, ja sitten ruoka lentää roskiin.

Brunssista jäi kaikin puolin tyytyväinen ja täyteläinen olo, ja tulen varmasti käymään täällä vielä monena viikonloppuna. Fazerilta saa myös lounaskeittoa, salaatteja ja toasteja, joten halusin testata kahvilan arkena. Teimme kaverini kanssa lounastreffit ja päätimme maistella salaatit. Tilasin ison kana-caesarin (13,50 e). Seuralaiseni puolestaan otti salaattitiskistä koottavan annoksen (12 e), jonka täytteet vaihtelevat viikottain. Salaatin kera tarjottava toast maksaa 8,95 euroa ja päivän keitto muistaakseni noin 7 euroa. Salaatti- ja keittonnoksiin kuuluu ihana leipäpöytä. Suklaakarkin kanssa tarjoiltava, santsin sisältävä kahvi kustantaa 2,70 euroa.

Brunssin perusteella odotin caesarsalaatilta paljon, mutta harmikseni jouduin pettymään. Salaatissa oli ruskeita ja nuupahtaneita lehtiä, kastiketta oli vähän ja se oli turhan mietoa. Broilerin rintafile oli samanlainen kuin harmillisen monessa hyvässäkin paikassa: kuiva ja mauton. Broitsua oli jopa hieman vaikea leikata ja syödä, koska se oli kuin kengänpohja. Leipäpöydästä nappaamani oliivileipä onneksi paikkasi tilannetta, se oli pehmeää ja ihanan suolaista.

Seuralaiseni kuvaili juustosalaattiaan ihan hyväksi, mutta laatuunsa nähden kalliiksi. 12 euroa on Tampereella paljon salaatista, joka oli laadukas, mutta ei mitenkään tajunnanräjäyttävän upea.

Vaikka lounaskokemus jäi vähän nuivaksi, ihanat kahvi- ja brunssihetket kompensoivat pettymystä. Fazer on kahvilana tyyriin puoleinen, mutta brunssin hinta-laatusuhde ja paikan palvelu on aivan ässää. Pienistä bebe-leivoksista ja pähkinätartaleteistakin maksaa mielellään vähän enemmän, jos niiden kautta tavoittaa jotakin siitä tunnelmasta, jonka lapsuuden tyttökirjat saivat aikaan. Kupposet tummaa paahtoa ja pähkinäleivokset Fazerin ikkunapöydässä heti huomenna?

Voi kyllä vain.

Tuomio: Uljas brunssi ja huomioivaa palvelua, tästä kannattaa maksaa.