Haluan esitellä teille kaksi lempipaikkaani Tampereella. Ne lohduttavat aina, kun ikävä eurooppalaisiin bistroihin tai hedelmiä, mausteita ja kaloja notkuville ruokamarkkinoille iskee. Ensimmäinen paikka on tämän oven takana.
Nimittäin: Tampereen kauppahalli. Suuntaan tänne, jos tarvitsen laadukasta kalaa tai luomulihaa, juustoja, erikoisoluita, leipää, levitteitä tai leivonnaisia.
Kaikki hallista yhden pysähdyksen taktiikalla
Aivan Keskustorin kupeessa sijaitseva halli on kaunis ja kompaktin kokoinen. Ostoksilla on helppo käydä, sillä käteisautomaatti, Sokos ja bussipysäkit sijaitsevat vieressä. Täydennykset, kuten hammastahnat ja vessapaperin voi hakea Sokoksen Herkusta. Tämän jälkeen voikin sitten hypätä ostoskassien kanssa dösään ja hurauttaa kotioven eteen. On tämä jalankulkijan elämä sitten vaikeaa keskustassa, hypermarkettien ulottumattomissa.
Hallin tarjonta on nykyään ilahduttavan laaja ja monipuolinen. Suosikkejani ovat Pyynikin käsityöläispanimon juomapuoti Flinda, juustokauppa Juustosoppi, luomulihaa, pientilajuustoja ja muita lähituottajien herkkuja myyvä Herkkuveräjä, legendaarinen kalatiski Nygren, grilliravintola- ja leipomo Ohana sekä luomuravintola LEO – vain muutamia mainitakseni (se kehuttu sushimesta on edelleen testaamatta, koska minun tuurillani luukulla on aina lappu, jossa lukee ”riisi loppu”).
Kun olen tyttösen kanssa kaksin kaupungilla, lounas on nautittava aina Pyörykkäbaarissa. Ja kun sanon aina, se todellakin tarkoittaa aina, eikä minun mielipidettäni kysytä. 4-vuotiaaseen muuten uppoaa tajuton määrä lihapullia, muusia ja suolakurkkuja. Pyörykkäbaarissa saa myös lämmintä palvelua lapsen kanssa.
4 Vuodenaikaa, pala Pariisia Tampereella
Jätin tarkoituksella mainitsematta paikan, joka on ehdoton suosikkini hallissa, sillä aion omistaa tälle ravintolalle koko loppupostauksen. Rakkauteni kohde on ravintola 4 Vuodenaikaa. Se kohoaa vuosi toisensa jälkeen kärkisijoille niin tamperelaisissa kuin kansallisissakin ravintolalistauksissa. Viimeksi 4 vuodenaikaa rankattiin sijalle 19 Viisi Tähteä -ruokamedian Suomen parhaat ravintolat top 50 -listauksessa.
Ravintolan bravuuri on lounas, jonka saa huokeimmillaan 9,20 eurolla. Tyyreimmät annokset maksavat hieman päälle parikymppiä. Peruslounaaseen kuuluu pieni alkusalaatti leipäpalan kera sekä pääruoka. Lisämaksusta ateriaa voi täydentää jälkiruoalla, kahvilla tai vaikka viinilasillisella.
Yksi 4 Vuodenajan kuuluisimpia annoksia on ranskalainen kala-äyriäiskeitto bouillabaisse. Tätä herkkua tullaan syömään Tampereelle jopa matkojen päästä. En ole syönyt täällä oikeastaan koskaan mitään pliisua. 4 Vuodenaikaa onnistuu loihtimaan jopa tylsäksi eineskalaksi moititusta seitistä hekumallista kulinarismia.
Ravintola tuokin Tampereelle tuulahduksen Pariisia. Tai no, sitä, mitä ajattelemme Pariisin olevan. Eiffel-tornin kupeessa asuva kaverini valitteli jutellessamme, miten vaikeaa Pariisista on löytää paikkaa, jossa ruoka olisi parempaa kuin ”perus ok:ta kovaan hintaan”. Vähän tällainen fiilis itsellenikin jäi viime reissulla. Löysin kyllä suloisen kreppipaikan, joka oli kuin suoraan Ameliesta. Sen sijaan muut illallispaikat olivat aika yllätyksettömiä, vaikka ruoka olikin tehty hyvin. Odotin jotain muuta kuin pihvejä ja ranuja, mutta suosituksista ja vinkeistä huolimatta napakymppi jäi tuolloin löytymättä.
Onneksi on 4 Vuodenaikaa. Siellä voin leikkiä, että tällaisia mestoja Pariisissa on vieri vieressä ja kaikki maksaa vain kympin (in your dreams..).
4 Vuodenajan ranskalaisuus ei muuten ole mikään päälleliimattu mainoskikka. Ravintoloitsija Yoni Ichtertz on ranskalainen, joten ruoassa on aito baskerimaan tatsi. Kuten itseään kunnioittavassa ranskalaisravintolassa, myös täällä satsataan tuoreisiin raaka-aineisiin. Ne tulevat tietenkin hallin kaupoista, mistäs muualta. 4 Vuodenajasta saa siis eurooppalaista ruokaa mahdollisimman lähellä tuotetuista raaka-aineista.
Tampereen paras aamiainen
4 Vuodenaikaa tarjoilee nykyään lounaan lisäksi aamupalaa. Kello 8−11 tarjoiltava annos sisältää Eggs Benedictin mieluisella täytteellä (liha, kala, kasvis), croissantin hillolla, tuorepuristetun appelsiinimehun ja kahvin (americano tai cappucino) tai teen. Ruokaisa aamiainen maksaa 10 euroa.
Jos et muuten tiedä, mikä Eggs Benedict on: kyseessä on klassinen amerikkalainen brunssiannos. Se koostuu vaaleasta leivästä, joka on täytetty uppomunalla ja yleensä lihalla. Annos kuorrutetaan hollandaisekastikkeella.
Ensimmäisellä testikerralla maistoin Eggs Benedictin possulla ja nyt testasin vegen. Kaverin lohiversiokin näytti niin hekumalliselta, että sain häneltä maistiaisen.
Mutta nyt, hetki hiljaisuutta pyhän äärellä. Voi hyvää päivää, katsokaa tätä. Katsokaa hollandaiskastikkeen kiiltoa ja jumalaista valuvuutta. Kuvitelkaa mielessänne täydellisesti kypsennetty, kimmoisa ja pehmeä uppomuna. Upeasti leikkaantuva, tuore ja punainen lohi.
En saa ensi yönä unta, kun muistelen tätä orgastista kokemusta.
Annoksia ei seisotettu, joten leipä pysyi rapsakkana, vaikka kastiketta oli todella runsaasti. Hollandaisessa oli kaikki hienosti kohdillaan: täyteläisyyden ja etikan hapon suhde, kiilto ja tasaisen emulsiomainen koostumus.
Tuorepuristettu mehu oli todellakin tuorepuristettua ja lasissa oli paljon hedelmälihaa. Croissant oli pinnalta rapea ja sisältä pehmeä, cappucinon maitovaahto napakka. Pieniä juttuja, mutta juuri niitä, jotka tekevät kokemuksesta viimeistellyn. Samalla rahalla kun myydään toisaalla hailakkaa kahvia, lussahtaneita tai kovia croissanteja ja purkista kaadettua mehua.
4 Vuodenajan aamupala ja lounas ovatkin ylellisyyttä, joka sopii myös tiukempaan budejttiin. Kun kympillä saa tällaisen kokemuksen, tulee hemmoteltu olo. Kaikki murut maistuvat joka sentin arvoisilta. Harmaassa arkipuurossa hehkuu ihana valopilkku.
Ensin jonoon, sitten pöytään
Lounasaikaan 4 Vuodenaikaa on hallin, luultavasti koko kaupungin suosituimpia lounaspaikkoja. Homma sujuu sutjakkaasti, kun tunnet etiketin etkä arastele istahtaa kapeaan pöytään tuntemattoman viereen.
Pöytää ei saa varata etukäteen takeilla, vaunuilla tai laukuilla. Ensin jonotetaan kassalle, tilataan ja maksetaan, samoin toimitaan aamiaisella. Pöytään pääsee heti, kun paikka vapautuu, ja ruoka tarjoillaan pöytään.
Muistelen, että männävuosina seurueellamme oli joku hässäkkä tähän liittyen. En muista tarkasti tapauksen yksityiskohtia, vain sen, että jollekin jäi paha mieli jostain. Lähetin ravintolaan mailia selvittääkseni asian. Sähköpostiin vastattiin, hässäkkää pahoiteltiin ja kaikille jäi lopulta ihan hyvä fiilis.
Jos pelkäät tungosta, ravintolaan tutustuminen kannattaa aloittaa aamiaisesta, joka on rauhallisempi. Tällöin pöytään voi jopa levittäytyä ja lueskella lehden kaikessa rauhassa.
Toisinaan tarjoutuu tilaisuus varata pöytäpaikka ja syödä Nelosessa hitaasti. Ravintola on osallistunut hallin erilaisiin tempauksiin, myös ilta-aikaan. Esimerkiksi uudenvuodenaattona hallissa järjestettiin juhlaillallinen, jota 4 Vuodenaikaa masteroi. Ravintolan huippukokki Juho Rajamäki pääsee näyttämään terävät kyntensä näissä tilaisuuksissa. Rajamäki on työskennellyt aikaisemmin Hellan ja Huoneen kaltaisissa fine dining -ravintoloissa, ja välillä Nelosen bistroruokaakin viedään tähän suuntaan.
Muutama vuosi sitten ravintola avasi viereiseen liiketilaan oman myös herkkupuodin ja grillin. Sieltä voi ostaa rennompaan ruokailuun ja kotiinviemisiksi esimerkiksi hodareita, makkaroita ja suolaisia piiraita. Lisäksi ravintolalla on nykyään toinen toimipiste Pyynikillä. En ole käynyt siellä, mutta ruokalista näyttää kuolattavan hyvältä ja Aamulehti arvosteli lounaan neljän tähden arvoiseksi. Pyynikin ravintola ei kuulemma ole keskustan isoveljen kopio, vaan ihan oma juttunsa. Ravintola tekee myös cateringia, jonka kautta Ville tilasi joskus ruoat firman pippaloihin ja kehui kovasti.
Tuomio: Balsamia haavoille, jos petyit Pariisiin
Suuntaa siis hyvä ihminen kauppahalliin, kun etsit priimaa kalaa, laadukasta lihaa, lähitilojen kasviksia tai huippulounasta. Joskus tulen tänne vain kiertelemään ja haistelemaan ihania tuoksuja. Rauhallisia vaelteluaikoja ovat varhainen aamu ja myöhäinen iltapäivä. Kuhinasta nauttivan taas kannattaa tulla halliin lauantaina puoliltapäivin. Tällöin myytti puhumattomista ja junteista tamperelaisista romutetaan takuulla.
Ja hei, se Pyörykkäbaari on oman genrensä gurmeeta.
Tästä ei keskustella.
Uuh, mikä aamiainen! Olen käynyt pari kertaa vetämässä ihanan kalakeiton tuolla, mutta nyt ois kyllä päästävä tuo benedict kokemaan. Sen verran hyvin kuvasit hekuman 😉 Joku aamu vaan hypättävä bussiin täältä Jykylästä. Ja hyvät croissantit ovat aika harvinaisia. Ekbergin aamupala on oikeastaan ainoa, jossa olen saanut täydellisyyttä hipovia sarvia.
Tämän Benedictin vuoksi kannattaa todellakin tulla Tampereelle! On älyttömän virkistävää, kun joku paikka tarjoaa muutakin kuin sen perussetin eili voileipä, puuro, jugurtti, mehu ja kahvi. Viime käynnillä bongasin hallista toisenkin ihanan aamupalamahdollisuuden. Ohanan leipomopuolelta saa amerikkalaisia pannareita, suuntaan seuraavaksi kaverin kanssa sinne!
Tampereen kauppahalli on ihan mahtava paikka ja todellakin 4 Vuodenaikaa yksi paikan helmistä. Parasta ranskalaistyylistä bistroruokaa jota on tullut suomessa vastaan ja ihan omassa luokassaan mitä tulee hinta-laatusuhteeseen .
Ai Ohanasta saa nykyään pannareita? Hienoa, ainakin Cafe Pispalassa ne oli todella herkullisia.
Jep, siitä Ohanan leipomosta niitä saa. Kysyimme, että paistellaanko pannareita jo aamulla ja on kuulemma pannu kuumana!
Stadista Manseen pari kertaa kuussa vähintään gourmet-matkalle. Kauppahalli on kyllä kovan luokan laatua ja iso pala Keski- ja Etelä-Eurooppaa Suomessa! Ei ole kaukaa haettua sanoa, että Stockiksen Östermalmin hallin kanssa ykköset lajissaan. Kesällä/syksyllä Cafe Pispala myös ”must” kohde. Ja teatterit sekä filharmonia on totta kai tsekattava säännöllisesti. Junat ja OB kuljettaa kätsysti.
Vitsit miten mahtavaa kuulla, että sä käyt Tampereella gourmet-matkoilla! Aloitimme Tampereella juuri nimeä Hungry fot Tampere -kantavan projektin, jonka tavoitteena on houkutella ihmisiä ympäri Suomen ja ulkomailtakin Tampereelle juuri syömään. Olen pari kertaa kuullut aika ylimielisiä helsinkiläisiä heittoja, että ”Tampereella ei ole hyviä ravintoloita”. Silloin tekee mieli korottaa ääntä. Moni lähtee syömään esim. Tallinnaan, koska siellä parempi hinta-laatusuhde kuin Helsingissä. Muutamassa kehutussa tallinnalaispaikassa syötyäni olen ajatellut, että tää on tosi jees, mutta kyllä Tampereella on jo niin hyvään päässyt tottumaan, että ei tässä nyt pää ihan atomeiksi räjähtänyt.
Nyt kannattaa muuten tulla Tampereelle myös teatteriin. Työviksen Tytöt 1918 on todella rohkea ja kova. Pasi Was Here menee täällä vierailunäytöksenä ja Tampere-talossa saa myös ensi-iltansa sisällissota-aiheinen Veljeni vartija -ooppera. Niin ja Työvikseen tulee myös Billy Elliot ja Tampereen Teatterin Huojuva talo on kirjaimellisesti järkyttävän hyvä.
Juu, kyllähän Helsingissä välillä törmää tuohon asenteeseen että ns. ”landella” ei ole hyviä ruokapaikkoja. Vaikka Tampereella on ihan todella tasokas ja monipuolinen tarjonta nykyään ja pitää kai myös myöntää että Turussa on kanssa hyvä pöhinä ja sekin on loistava ravintola-kaupunki.
Tietty Helsingissä on hyviä persoonallisia paikkoja kuten vaikka Baskeri ja Basso ja se terävin kärki on kaikki ihan huikeita paikkoja esim. Olo, Grön, Demo jne ja mielestäni useesti tasokkaampiakin kun yhden tähden paikat ulkomailla mutta eipä Tampereen C häviä näillekkään yhtään.
Ootko muuten testannut sen BasBasin viinibaarin puolen? Vietin siellä yhden elämäni herkullisimmista illoista ja palvelu oli mahtavaa!
En oo itseasiassa, oon vain kerran BasBasissa käynyt ja se oli siellä bistron puolella.. oli kyllä yksi positiivisimmista ravintolakokemuksista pääkaupunkiseudulla pitkään aikaan. Ei tosiaan mitään super monimutkaista ”fine dining piiperrystä” vaan hyviä, runsaita makuja, hyviä viinejä ja innostunutta palvelua. Ilmeisesti samat vahvuudet viinibaarin puolella?
Viinibaari vaikuttaa hyvältä.. just tuollainen hyvää juotavaa + useampia pikkuannoksia kuulostaa tosi houkuttelevalta.
Mä kävin viinibaarissa siten, että sanoimme vain tarjoilijalle, että kanna ruokaa eteemme, kunnes olemme täynnä. Jokainen annos oli siis yllätys ja aivan ihana sellainen!
http://www.savusuolaa.fi/ravintolat/naas-heimo-stadissa-vol-2-hekumallista-yopalaa-basbas-staff-wine-barissa/
Ja hei tästä näkee, millaista safkaa saatiin. Oi kun tuli ikävä tuonne.
Hienosti kuvailit BasBasin tunnelmaa ja ruokaa. Vaikuttaa muuten todella hyvältä tavalta kokea BasBas tuo.. seuraavan kerran ehdottomasti sinne viinibaarin puolelle siis.
Sinne yläkertaan tuntuu edelleenkin suht haastavalta saada lyhyellä varoitusajalla pöytää ellei halua syödä noin 23:00 illalla.. mutta sinänsä hienoa että tuokin on vaihtoehto ja pitävät keittiön auki myöhäselle.
Juu siis yläkerta on mun silmissä täysin tavoittamaton taivas, ei sinne kukaan pöytää saa. 😀 Alakertaan sen sijaan ei oteta yhtä pöytää lukuun ottamatta varauksia. Oli ihan parasta istua just tuossa tiskillä ja katsella sitä mieletöntä draivia ja hyvää fiilistä, jolla baari ja keittiö hommansa hoiti. Ja vielä halasivat lähtiessä, mieletön kokemus!!!