Aleksanterinkadun valloitus: Café Europa, Naughty BRGR, Barmacia, Dining 26 ja Majava yhdessä illassa!

Viime tiistaina tuli vedettyä paras baari- ja ravintolakierros pitkään aikaan. Kokoonnuimme Tampere Food Clubin bloggaajaporukalla tutustumaan Aleksanterinkadun ravintolakeskittymään. Kadun eteläpätkästä on nimittäin parissa vuodessa kasvanut yksi Tampereen kiinnostavimmista paikoista. Samalla kadulla ovat niin tamperelaisen modernin kahvilakulttuurin pioneeri Café Europa, kaupungin parhaat falafelit tarjoava Fafa´s, koko Suomen hampurilaiskuningaaksi tähtäävä Naughty BRGR ja Arto Rastaan välimerellinen illallisravintola Dining 26.

Naughtyn liiketilassa toimi pari vuotta Pontevan veljesten Ameriikan etelävaltioista ponnistanut Pork and More, jonka savuista juustoburgeria en tule koskaan unohtamaan. Nykyisen rokkibaari Majavan paikalla oli ennen Minibaari, jonka drinkit olivat Tampereen kärkeä. Onneksi Minibaarin lopetettua kadulle jäi ihastuttava meksikolainen drinkki- ja katuruokabaari Barmacia.

Korttelin ravintolat ovat niin kovia, että jopa nurkalla sijaitseva Kotipizza on ryhdistäytynyt ja avannut kylkeensä burrito-paikka Chalupan, joka on kuulemma Kotipizzan raflaksi yllättävän hyvä.

Aloitimme illan Europassa kevyellä pikkusuolaisella.

Tota.

Niin. Siis tosiaan sitä kevyestä pikkusuolaisesta oli puhe. Ravintola tarjosi meille ensin talven ensimmäiset glögit ja piparit. Tämän jälkeen maistelimme kaksi lautasellista talon nachoja (9,8 e), jotka tarjoiltiin cheddarin, jalapenon ja salsan kera. Toisen annoksen täytteenä oli nyhtöpossua, toisessa nyhtöbroileria. Juustoa oli reilusti ja etenkin nyhtökana toimi nachojen kanssa. Yksi annos on valtava ja taltuttaa mainiosti kahden ihmisen nälän. Suolapalojen kanssa kumosimme myös kaksi kannullista talon sangriaa, jota on saatavilla sekä vaaleana että punaisena.

Oli hauskaa istuskella Europassa pitkästä aikaa. Nuoruudessani, siis vuosituhannen taitteessa tämä oli kaupungin The Paikka. Café Europa oli lärvilautasten kaupungissa harvoja baareja, jossa taustalla soi jazzahtava konemusiikki, house tai chill. Täällä naputeltiin läppäreitä jo silloin, kun ne painoivat parin tiiliskiven verran. Iltapäivälatte venähti usein viinilasilliseksi, ja puolenyön maissa nousimme Europan yläkerran klubin puolelle.

Yhdessä vaiheessa kävin täällä niin usein treffeillä, että henkilökunta naureskeli minulle. Se alkoi myös puuduttaa. Tyyppi vaihtui, huonot vitsit ja onelinerit säilyivät samoina deiteistä toisiin. Europassa käyminen jäi, kun kasvoin aikuiseksi (hehhheh).

Peruskonsepti näyttää pysyneen samana. Vanhoja kirjoja, samettisohvia, hämyä ja pehmeää konemusiikkia. Tosin yläkerran klubi on suljettu, eikä parilan rasva tuoksu enää ilmassa yhtä voimakkaasti kuin ennen – luojan kiitos. Leipien ja salaattien lisäksi listalla on nykyään makeita ja suolaisia lettuja.

Olin muuten ihan shokissa, kun tajusin, että Porissakin on Café Europa. Siis PORISSA! PORISSA! Niillä on siellä muutakin kuin kansitakkeja ja tukittuja yleisövessoja.

”Keski-Eurooppa keskellä Poria”.

En ehkä koskaan toivu tästä.

Seuraavaksi siirryimme viereiseen Naughty BRGR:iin, Suomen ensimmäisen Top Chefin eli Akseli Herlevin valtakuntaan. Herra Herlevi kunnioitti seuruettamme läsnäolollaan koko illan. Akseli on mahtavaa seuraa, hauska ja supliikki mies.

Sen lisäksi, että Akseli on mahtava tarinaniskijä, hän osaa tehdä hampurilaisia. Naughty BRGR tavoitteleekin rohkeasti Suomen parhaan hampurilaisravintolan titteliä. Akselin tie hampurilaiskuninkaaksi ei ollut itsestäänselvä. Top Chefin spin off -sarjassa Top Chef kaksintaistelut hän hävisi juuri hampurilaishaasteen. Tuomari Helena Puolakka kuvaili Akselin purilaista niin tuhmaksi, ettei hän osannut päättää, oliko se hyvä vai huono. Puolakan kommentti ja häviö jäivät kytämään Akselin mieleen, ja Naughty BRGR syntyi puolivahingossa tämän onnekkaan epäonnistumisen seurauksena.

Myönnän, että suhtauduin Naughtyn tuloon Tampereelle nuivasti. Naughtyssa ei ole mitään vikaa, mutta kun minä vain tykkäsin Porkista niin kovasti. Olimme Emmin kanssa ihan myrtsejä, kun ne menivät ja muuttivat meidän possuravintolamme ja sisustuksen ja ja ja ja.

Onneksi joudun myöntämään olleeni turhaan nuiva. Tulen haikailemaan Porkin perään ikuisesti, mutta Naughty BRGR nosti hymyn huulille. Jenkkiläisestä diner-kulttuurista ja räpistä ammentava miljöö on mauttomuudessaan ihana. Taustalla pauhaa nuoruuteni taivaskanavamusiikki, 90-luvun hiphop. Snopp Dogg on ikuistettu seinämaalaukseen muistona siitä, että hän ei edes maistanut Blockfesteillä Herlevin vaivalla vääntämiä purilaisia, vaan naposteli vain ranskalaisia.

Rakastan Naughty Burgeria myös siksi, että muovilautasilta tarjottavan hampparinsa voi nauttia Bollingerin samppanjan kera. Junttien jaarli tykkää. Toki join kaljaakin, listalla on paljon pienpanimotuotteita. Rikoin myös etikettiä pyytämälla haarukkaa ja veistä, koska huulipuna. Akseli oli herrasmies ja myöntyi, tämän kerran. Kunhan ei tule tavaksi.

Menun selaaminen oli vaikeaa. En osannut päättää, ottaisinko klassista mättöä vai villin vedon. Olen kuullut paljon kehuja Shroom-kasvishampurilaisesta, jossa on pihvin sijaan grillattu portobellosieni (12 e). Lisukkeet kuulostivat ihanilta: tapenadea, aiolia, parmesaania, salaattia ja sitruuna-tryffelikastiketta.

Toisaalta myös paahdetulla chorizolla, kananmunalla, papitas-perunoilla, aiolilla ja tulisella kastikkeella täytetty Cuban Frita (13 e) kuulosti syntiseltä. Samoin perinteinen juustoburger suolakurkulla, sinapilla, cheddarilla, ketsupilla, tomaatilla, punasipulilla ja salaatilla (10 e).

Naughtyn kausihampurilainen on villiporoburger (15 e). Poronlihasta jauhetun pihvin lisäksi täytteenä on ruskistettuja herkkusieniä, savumajoneesia, puolukkasipulihilloketta ja mummunkurkkuja. Emmi oli sitä meiltä, sienet ja poro eivät kuulu hampurilaiseen ja päätyi juustoburgeriin. Minä päätin kuitenkin rohkaistua, sillä halusin tietää, olisiko poroburger sellainen, jollaiseksi kuvittelin sen. Raskas, syvä ja turhan fiini tällaiseen paikkaan.

No ei ollut. Se ei ollut mitään tuota, vaan tätä.

Sämpylä oli briossiksi erittäin kevyt. Rakastan voista briossia, mutta tiedän, että jotkut inhoavat sen rasvaisuutta. Vaikka olenkin rasvan ystävä, pidin myös tästä ilmavasta, hieman kuivemmasta versiosta. Sämpylän saa myös gluteenittomana yhden euron lisähintaan.

Itse poropihvi oli paljon kevyempi ja raikkaampi kuin oletin. Sallan villiporon liha oli jauhettu mukavan karkeaksi ja pihvi mureni helposti suussa. Savumajoneesi, sienet, sipulihilloke ja kurkku tekivät kokonaisuudesta tasapainoisen. Villiporoburger oli häkellyttävän raikas, mutta ei luojan kiitos mitään terveysruokaa. Annoskoko oli hyvä, ja jaksoin maistella vielä lisukkeitakin. Hampurilaistaan voi kasvattaa useammilla pihveillä ja vaikkapa pekonilla, jotka tietenkin lisäävät burgerin hintaa. Tällainen laadukas pikkuhamppari on kuitenkin minun nälkääni ihan sopiva.

Poroburgerin lisäksi kasvispurilainen keräsi suitsutusta. Portobello-sienen koostumus oli kuulemma mehevä ja kastikkeet kekseliäitä.

Lisukkeista maistelin tuoreella sipulilla ja talon tulisella kastikkeella pimpatut ranskanperunat (4,90 e). Napsin myös Santerin lautaselta friteerattuja mac´n´cheese -nugetteja (4,90 e), jotka tarjoillaan japanilaisella Togarashi-chiliseoksella maustetun majoneesin kera. Ranskalaisia ei tehdä itse ravintolassa, koska keittiö on liian pieni suurten perunamäärien käsittelyyn. Vaikka en mikään ranskalaisfani olekaan, nämä ranut olivat maukkaita, ja erityisesti lisukekastike ja tuore sipuli ilahduttivat. Tosin perunat olisivat houkuttelevampia, jos ne olisivat isompia.

Friteeratun juustomakaronin koostumus oli Emmille kauhistus, mutta minä rakastin sitä. Sisältä juustoisessa, pehmeässä hötössä on rapea kuori. Sen kun dippaat tuliseen majoon niin ai ai. Tuhmaa indeed.

Eikö hampurilainen muuten kaunistakin naista? En tajua, kun jengi höpisee kaiken maailman volyymiripsistä.

Tenttasin Akselilta aika paljon raaka-aineiden alkuperää. Oletin kuulevani, että kaikki tehdään itse ja tuottajat ovat suomalaisia, mutta hänen mielestään tämä ratkaisu ei takaa aina ruoan tasalaatuisuutta.

Herlevin visioon sopiva briossi löytyi tukholmalaisesta leipomosta. Ranskalaiset tulevat pakasteesta, koska perunan laatu voi vaihdella suuresti vuoden aikana. Tämähän on yksi syy siihen, miksi Friends & Brgrsin mielipiteitä jakavat, alusta loppuun itse tehdyt ranskalaiset ovat tuttujeni mukaan olleet erilaisia eri käyntikerroilla. Lihan laatu ja alkuperä ovat Herleville tärkeitä, ja lihantoimittajaksi hän on valinnut Tammisen.

Ikuistettuamme poppoomme ravintolan Polaroid-seinälle piipahdimme välidrinkeillä Barmaciassa. Jo yhden tuoreesta verigreipistä puristetun Paloman nautittuani uskallan julistaa, että tämä on yksi Tampereen parhaita drinkkibaareja. Baaritiskin takana on huimasti tietotaitoa ja varsin kiinnostava juomavalikoima, vaikka paikka onkin pieni.

Barmaciasta saa myös aitoon meksikolaistyyliin tehtyä katuruokaa. Sunnuntaisin järjestetään kehuttu brunssi (16,5 e), jonne kannattaa varata pöytä, koska asiakaspaikkoja on vähän. Barmacian ruoalla ei ole mitään tekemistä texmexin kanssa, vaan se on aitoa, rentoa meksikolaista. Täällä voi päästä maistelemaan esimerkiksi häränkielitacoja ja maissijauhoista tehtyjä, suolaisia tamal-leivonnaisia, jotka tarjoillaan banaaninlehdistä.

Seuraavaksi astuimme kadun toiselle puolelle, kirjaimellisesti eri maailmaan. Arto Rastaan Dingin 26 on intiimi välimerellinen ravintola, jonka idea on tapas-tyylisten annosten jakaminen ja nautiskelu koko seurueen kesken. Vanhan Boxing Bingon tilaan remontoitu ravintolasali on avara, mutta lämmin ja rouhea. Tiiltä ja rappausta on jätetty näkyviin, ja salin peräosassa on hämyisiä nurkkia.

Euroopan lisäksi Rastaan välimerellinen keittiö kurottaa Pohjois-Afrikkaan ja Lähi-itään. Pöytään voi tilata 10 euroa maksavia lämpimiä tai kylmiä ruokia tai valmiiksi suunnitellun pitkän menun.

Maistelimme ensin kivellä paistettua rosmariini-valkosipulileipää tsatsikin kera. Yksinkertaista, mutta niin taitavasti tehtyä, että tämä voi olla vain hyvää. Tämän jälkeen vuorossa oli egyptiläinen makkara paahdettujen kikherneiden ja tomaatti-korianterisalsan kera.

Yllättäjäksi nousi uuniomenalla täytetty baklava, joka tarjoiltiin laventelijätelön ja kardemummakinuskin kera. Ihastuin jäätelöön, sillä rakastan laventelia, jota käytetään Suomessa harmillisen vähän. Leivonnainen oli makea, mutta ei liian imelä.

Tunnelma Diningissa oli hienostunut, mutta rento. Tämä voisi olla oivallinen paikka kaveriporukkamme perinteiselle uudenvuoden illalliselle. Hidasta maistelua, lautasia notkuva pöytä, reilusti mausteita ja viiniä.

Ja lopuksi taas täysin toiseen maailmaan, nimittäin rokkibaari Majavaan. Täällä ollaan reilusti reteitä ja rouheita. Pienpanimotuotteiden lisäksi tarjolla on turvallista hanakaljaa ja kossua, Leevit laulavat taustalla Päivi-nimisestä pojasta. Sisustus on vedetty kieli poskella överiksi, ja sellainen alkoi olla loppuillan tunnelmakin. Akseli on selvästi saanut just jonkun tosi hyvän idean. Vielä yksi lonkero?

Ilta oli maukas, mukava ja nostalginen ja sai minut röyhistämään manselaisena rintaani. Meillä alkaa olla täällä kokonaisia ravintolakatuja, joilla on todella monipuolista tarjontaa. Kesällä tämä Aleksanterinkadun pätkä on täynnä elämää ja iloista älämölöä. Ihan kuin ulkomailla olisi. Ihmiset käyvät ensin istuskelemassa Europassa, poikkeavat sitten syömään Naughtyyn tai Fafa´siin ja jatkavat iltaa Barmaciassa ja Majavassa.

Poppoostamme Asikaine ehti jo analysoida Naughtya. Tiedän, että myös Sivumaun Jani naputtaa juuri tällä hetkellä kiivaasti omaa bloggaustaan. Tarkkailkaa myös Emmiä, Kipparin morsianta, Magicpoksia ja Mansen Muijia.  Kaikilla on nimittäin omat mieltymyksensä ja tyylinsä. Suurimmalla osalla on parempi huumorintaju ja enemmän käytöstapoja kuin minulla. Syövät hampurilaisensa käsin ja silleen.

Nyt kun tulee se ratikkakin, tässähän alkaa tuntea itsensä ihan kaupunkilaiseksi. Pääsen ehkä jotenkin yli siitä, että spora uhkaa kuulemma viedä asiakkaat Kalevan ABC:ltä.  Mutta sitä odotellessa, voisiko joku kertoa, mitä ihmettä nuo Majavan seinältä bongaamani, oikean alareunan Lego-ukot tekevät? Siis tuo velho ja oletettavasti merimies.

Tai ehkä en haluakaan tietää.