Ahlmanin opetusravintola Anna päihittää monet illallispaikat

Saisiko olla samettisen pehmeää lohta, mureaa luomulihaa, tuoreita yrttejä ja kasviksia tai lähitilan juustoa? Totta maar, vastaisi moni ja kysyisi todennäköisesti perään, onko se paikka jossain skutsissa ja pääseekö sinne muuten kuin autolla. Minulle nämä suurimmat syyt siihen, miksi niin moni Pirkanmaan maalaiskahvila ja tilapuoti on vielä testaamatta.

Tampereen Koivistonkylään sen sijaan pääsee auton lisäksi bussilla ja pyörällä. Lisäksi siellä pääsee nauttimaan kaikesta edellä mainitusta.

Ahlman, pala maaseutua kaupungin kainalossa

Ahlmanin koulutuskeskus tarjoaa esimerkiksi hotelli- ja ravintola-alan, floristiikan, taiteen alojen, matkailun ja eläintenhoidon koulutusta. Koulutus on nivottu tiiviisti käytäntöön. Maaseuturomantiikkaa kaipaavat asiakkaat voivat yöpyä Ahlmanin kartanossa, lounastaa koulun ravintoloissa, ostaa tilapuodista lähiruokaa tai maitobaarista käsittelemätöntä maatiaiskarjan maitoa.

Opiskelijat pääsevät harjoittelemaan koulun palveluissa oman alansa taitoja, ja asiakkaat saavat maistella ruokia, jotka on valmistettu opettajien valvonnassa. Lopputulos on kokemukseni mukaan usein parempi kuin monessa kalliimmassa ammattilaisravintolassa.

Olen käynyt lähes joka syksy Ahlmanin Läheltä hyvää -tapahtumassa, jossa lapset pääsevät näkemään maatilan eläimiä, askartelemaan ja istuttamaan taimia. Myynnissä on oppilaitoksen ja lähitilojen tuotteita, ja ravintola Kapusta tarjoilee herkullista lounasta. Kapusta on ehkä paras kanttiinityylinen ravintola, jossa olen koskaan syönyt, ja olen rankannut sen jopa yhdeksi Tampereen parhaista rafloista.

Pari viikkoa sitten minut kutsuttiin tutustumaan myös opetusravintola Annaan. Anna tarjoilee lounasta maanantaista perjantaihin kello 11-13 ja on auki kello 15:n asti. Ravintolalla on A-oikeudet, ja lounaan jälkeenkin voi tilata pikkusuolaista. Tiloja voi vuokrata yksityiskäyttöön, ja Annassa on järjestetty myös joululounaita.

Annasta saa laaturuokaa pikkurahalla

Osallistuin viime talvena uudistetun tilapuodin avajaisiin, ja tuolloin tarjottujen cocoktail-palojen perusteella osasin odottaa paljon. Nyt seisovan pöydän tarjonta oli kuitenkin jotain sellaista, että haukoin henkeäni.

Muikkuja, remouladekastiketta, oman tilan juustoja hillojen kera, pikkelöityjä kasviksia, salaattia, leipää, lehtikaalisipsejä…. Olisin voinut vetää överit jo pelkästä alkupalabuffetista. Jouduin pidättelemään myös lasta syöksymästä kalojen kimppuun.

Testaa upea lounas

Lämpimien puolelta löytyi esimerkiksi falafelpyöryköitä, minikokoisia kanahampurilaisia, lohella täytettyjä saaristolaisleipäsiä ja mureaa bbq-lihaa, jonka päällä oli rapsakka siannahasta tehty lastu. Annokset olivat todella kauniita, eikä asiakkaille pöytään tarjoiltu lounas häviä näille herkuille.

Emmi kävi hiljattain Annassa nauttimassa tuon normilounaan, ja pelkkä kuva sous vide -kypsennetystä lohesta saa minut kuolaamaan. Lounas maksaa 13,50 euroa, ja pää- ja jälkiruoka tarjoillaan pöytään. Iso ja äänekäs vink vink kaikille, joiden työpaikka on vaikkapa Nekalan tai Hervannan suunnalla, tai jotka pystyvät pitämään arkivapaita.

Opettaja Pasi Lassila ja ravintolapäällikkö Leena Pekkanen onneksi lupailivat, etteivät ajatukset ilta- ja viikonloppuravintolastakaan ole mahdottomia. Toivon kovasti, että Annan arkilounas löydetään, jotta aukioloa voitaisiin venyttää myöhemmäksi, jopa viikonloppuihin. Ja kuten Emmikin mainitsee bloggauksessaan, Anna olisi täydellinen brunssipaikka.

Lähiruokaa hävikkiä välttäen

Me aikuiset maistelimme ruoan kanssa lasilliset alkuviiniä. Tyttö lipitti tyytyväisenä paksua, suorastaan kermamaista tilamaitoa. Annan olut- ja viinivalikoima näytti oikein mukavalta. Tarjolla on muun muassa Pyynikin Panimon juomia.

Annan ruoanlaittofilosofia perustuu paitsi lähiruokaan, myös hävikin minimoimiseen ja improvisointiin. Tämä tarkoittaa sitä, että lista ei ole kiveen hakattu. Edellisen päivän tähteistä voidaan kehittää jotain ekstraa seuraavalle päivälle. Tavalliset sämpylät muuttuvat juuressämpylöiksi, jos lounaalta jää yli sosekeittoa, joka voidaan käyttää leipätaikinaan.

Anna on myös paikka, jossa ruoan alkuperästä tarkka ihminen voi syödä huoletta. Liha ei tule suuresta tehoteurastamosta, vaan oman laitumen lehmistä, samoin maitotuotteet.

Jälkiruoissa käytetään paljon marjoja, kotimaisia hedelmiä ja oman maan yrttejä. Jälkkäripöydässä oli lapsen iloksi pakollinen suklaaherkku, ganachemainen, lusikkaan aseteltu tahna. Tarjolla oli myös tyrnipannacottaa ja raparperia paksun kerman kera. Etenkin kaksi jälkimmäistä olivat raikkautensa vuoksi aikuisten makuun. Myös Emmi, joka ei makeasta välitä, kehui jälkkäriä lounaspostauksessaan.

Vanhan miljöön kasvojenkohotus

Ehdimme pyörähtää hieman myös salin ulkopuolella. Ahlmanin tilat ovat vaikeat, koska osa opetusrakennuksista on aika ankeita 70-luvun tiilitaloja. Tasakattoisia kuutioita on vaikea saada mätsäämään idylliseen maalaismiljööseen ja kartanoon. Sisätiloissa on kuitenkin tehty ihmeitä.

Sekä Annassa että tilapuodissa on vaalea, raikas ja hyvällä maulla tehty maalaisfiilis. Rekvisiittaa ei ole liikaa, ja pinnat on uusittu fiksusti. Useinhan tällaisissa rakennuksissa on oranssi muovilattia ja kellastuneita puupaneeleja. Annan aulassa on kuitenkin viihtyisä oleskelunurkka pianoineen ja hauskoine Alkon puulaatikosta tehtyine pöytineen.

Oman tilan herkkuja puodista

Lopuksi kävimme vielä Tilapuodissa ostoksilla. Sivumaku-Janin ostoskoriin sujahti lihaa. Ahlman on harvoja paikkoja Tampereella, joista saa pientilan vasikkaa.

Meidän kassiimme päätyi luomumunia, savu- ja munajuustoa. Söimme munajuuston parina iltana jälkiruoaksi viikunahillon kera. Innostuin hämäläisestä perinneherkusta niin paljon, että aion kokeilla sen tekemistä jouluna. Munajuustoa ja kanelilla maustettua omenakompottia, mmmm.

Nyt peukut pystyyn, että Annan aukioloja olisi mahdollista laajentaa. Ja hitto, jostain minä sen arkivapaan revin ja menen tänne joskus ajan kanssa lounaalle. Tilapuodissa voi onneksi shoppailla arkisin klo 19:n asti. Puoti on auki myös niinä viikonloppuina, jolloin Ahlmanilla järjestetään tori. Toriviikonloppujen ajankohdat löytyvät täältä.

Vastaus alussa esitettyihin kysymyksiin siis ovat, että hyvää ruokaa tänne kiitos kyllä ja ei, sen vuoksi ei tarvitse ajaa skutsiin. Sen kun hyppäät dösään numero 12 ja köröttelet vartissa maalaisparatiisiin.

Paikalla olivat myös Sivumaku, Kipparin morsian ja Optimismia ja energiaa. Muikeista ilmeistä ja ihastuneista somepäivityksistä päätellen koko poppolle maistui. Kiitos mukavasta illasta!