Minulla on paha tapa jemmailla ravintola-arvosteluita pitkään omassa mielessäni. Etenkin juuri avattujen paikkojen arvostelu tuntuu huteralta. Minkä tahansa yrityksen alkutaival on aina enemmän tai vähemmän säätöä. Ravintolasta saa yleensä parhaan kuvan vasta, kun toiminta on vakiintunut edes joten kuten. Vältän myös arvostelun kirjoittamista yhden ainoan aterian perusteella.
Tämä ei siis ole varsinainen arvostelu, enemmänkin ilonsekainen mölähdys, johon sain innoituksen Emmi Nuorgamin julkisesta rakkaudentunnustuksesta Arto Rastaan Bar Burritolle. Olen löytänyt todella lupaavan uuden paikan. Uskallan hehkuttaa sitä yhden ainoan take away -aterian perusteella ja odottaa erittäin hyvää jatkoa.
Kyseinen paikka on Hatanpään valtatielle avattu Purebite. Pidän tässä paikassa jo nyt monesta asiasta. Pidän nokkelasta nimestä. Pidän ideasta: suomalainen ruoka kohtaa itämaiset maut, ruoka on salaattipainotteista, puhdasta ja paljolti lähiruokaa. Olen uikuttanut bloggaamiseni alusta lähtien siitä, että Tampereella on liian vähän lounaspaikkoja, joista saa terveellistä, mutta maukasta ja täyttävää ruokaa. Siis ruokaisia ja kekseliäitä salaatteja ja vastaavia. Kevyt lounas tarkoittaa liian monessa paikassa sosekeittoa, joka ei ainakaan minulla pidä nälkää yhtä hyvin kuin pureksittava ruoka.
Haimme Purebitesta perjantai-iltana pikkupurtavaa: kana-, liha- ja sienivartaita, tofulla ja kanalla täytettyjä wrappeja sekä saaristolaissusheja.
Wrapit paljastuivat ihanaakin ihanimmiksi kesärulliksi. Olen niin kaivannut näitä. Friteerattuja, pakastimesta napattuja kevätrulliahan nyt saa kinkistä kuin kinkistä. Sen sijaan riisipaperiin käärityt, tuoreilla raaka-aineilla täytetyt kesärullat ovat täällä kiven alla. Mutta nyt niitä saa. Parin euron hinta on mielestäni varsin kohtuullinen, sillä täytteitä oli todella runsaasti ja ne olivat tuoreita ja laadukkaita. Rullien kaveriksi tuli tulisenmakea soijadippi, jossa oli myös seesaminsiemeniä.
Saaristolaissushit hiukan epäilyttivät minua. Ajattelin, että nuo näyttävät aika tavallisilta cocktailpaloilta. Itämaista fiilistä oli kuitenkin saatu näihinkin; yllättävällä, mutta onnistuneella tavalla. Saaristolaisleivän päällä ollut tuorejuustotäyte oli maustettu kevyesti wasabilla. Yhdistelmä toimi erittäin hyvin sekä kananmunan että poron kanssa.
Kovin montaa tällaista ei vain jaksa syödä, olin neljästä jo ihan ähkyssä. Suosittelen vaikka alkupalaksi aterian kylkeen, koska täytettä on niin paljon. Hinta-laatusuhde oli jälleen kohdillaan: pari euroa tsibale.
Vartaat suosittelen syömään paikan päällä, nyt mehevyys kärsi hieman, koska lämmitimme tikut uudelleen kotona. Kana oli kerrankin sekä kypsää että pehmeää, ei kuivaksi käryytettyä. Naudan pyydän seuraavan kerran mediumina. Ja tofu voisi olla ruokaisampi vaihtoehto sienien rinnalle. Näitäkin oli kiva dippailla soijakastikkeeseen.
Innostuin kovasti selattuani Purebiten lounaslistaa. Salaattien täytteet vaikuttavat hyviltä, ja jokaisella salaatilla on oma suosituskastike. Pientä mansetatsiakin on mukana: Tapola-annoksen proteiinilisuke on tietenkin Tapolan mustamakkara, kastike chili-puolukkahillo.
Tarjolla näyttäisi olevan niin isoja pihvisalaatteja kuin hyvä valikoima vegeruokaakin. Olen äärettömän iloinen koko siitä suuntauksesta, johon tämän kaupungin ravintolakulttuuri tuntuu kääntyvän. Hitaasti ja kirskuen kuin raskas valtamerialus, mutta vihdoinkin. Ja nostan hattua sille, että niin moni uskaltaa yrittää, vaikka tilanne ei ole mikään helppo. Ihana meksikolaisrafla La Fonda sulki ovensa viime viikolla. Vuoden sisään tänne on kuitenkin tullut vaikka mitä, Arto Rastaan uudet paikat, Greli jne. Jopa Siilinkari näkyy freesanneen salaattitiskiään. Nuhjaantuneen tonnikalan sijaan tarjolle on tullut mm. chimichurri-nautaa, puolikuivattuja tomaatteja ja kvinoaa.
Toivon mukaan jossain on tällä hetkellä joku, joka suunnittelee kunnollisen kebabbilan avaamista Tampereelle. Siis sellaisen ehdan Döner-paikan, jossa mörköpötkönsä kylkeen saisi muitakin rehuja kuin pelkkää majoneesissa uitettua kaaliraastetta.
Jos oltaisiin tiedetty tuon avautuneen jo nyt, oltaisiin ehdottomasti käyty tuolla viikonloppuna. Varsinkin nuo kesärullat näyttää älyttömän houkuttelevilta. Pitäisi kokeilla joku kerta tehdä itsekin.
Näissä on hieman näpertämistä. Tuo riisipaperi on kosteana aika kinkkinen käsiteltävä. Ollaan tehty kerran kaali-porkkana-possu-inkivääritäytteellä. Hyvin onnistuivat, vaikka lopputulos ei esteettisesti ollut yhtä siisti kuin nämä.
Haaveilen näistä nyt koko ajan. Seuraavalla kerralla aion pyytää tupla-annoksen kastiketta.
Ja pakko vielä kehua jopa sitä, että nämä pikaruoat oli pakattu kauniisti. Yleensä en kauheasti tee juttuja syömistäni noutoruoista, koska ruoka leviää ja mössääntyy kuljetuksen aikana sörsseliksi, jota ei ole kiva kuvata.
Hyvä vinkki, kiitos! Tälläisiä kyllä mahtuu Manseen, kun tuolla saralla on iso aukko! Olen ihan innoissani Bar Burritonkin ensipuraisusta.
Pitää kyllä päästä testaamaan tuo Burritokin ensi tilassa. Paikan sisustus on mukavalla tavalla erilainen ja villi.
Ja tänne on vissiin tulossa myös hotpot-iltoja joskus viikonloppuisin. Tälle hetkellä hotpotia saa Tampereen keskustassa tietääkseni vain yhdestä paikasta.
Vastustin kiusausta poiketa ohikulkumatkalla tuolla ja sen sijaan kipaisin Tullintorilta hakemassa paketin riisipaperia ja tarkoitus on viettää ilta noita tehden.
Hei kerro sitten, miten kokeilu onnistui!
Tuli oikein hyviä! Täytteeksi laitettiin vähän vaihtelevalla kokoonpanolla surimia, tofua, kaalia, porkkanaa, avokadoa, kanaa ja nuudeleita.
Omnomnomnom…..
Ai niin, ihan asiaankuulumattomana asiana: Bongasin tänään Anttilan supermarketista valmiiksi siivutettuja herkkusieniä, ja ei, ne eivät olleet säilykesieniä…
Mutta siis sienethän on tosi hankala viipaloida nätisti. Kun se rakenne on semmoinen pehmeä höttö, koko sieni saattaa hajota täysin ennalta-arvaamattomasti JA EI SITÄ WOKKIA VOI HERRANJUMALA SYDÄ JOS SIENET ON MÖSSÖNÄ! 😀
Näitä samantapaisia rullia saa myös Helsingistä: http://www.rulla.fi/Ravintola%20Rulla 🙂
Kaverini oli muuten testannut tänään Purebiten lounaan ja kehui kovasti.