Pirkkalasta aloittanut hampurilaisravintola Daddy´s Diner on löytänyt tiensä myös remontoituun Koskikeskukseen. Konsepti on lähes sama kuin American Dinerilla: jenkkihampurilaisia ympäristössä, josta tulee mieleen Onnenpäivät ja nostalgialeffojen 50-luku (onko sitä oikeasti ollut edes olemassa?). Daddy´s Dinerin annokset tosin ovat järkevämmän kokoisia kuin Americanissa. Minä kun en tykkää maksaa annoksesta, josta jaksan kauhealla vaivalla syödä vain reilun kolmanneksen.
Testasimme ravintolan lauantaina kahden maissa. Hieman yli puolet salista oli täynnä. Olen huomannut, että ravintolassa on hyvin asiakkaita myös arkisin lounasaikaan, jolloin paikan avautumista jopa odotetaan oven takana.
Varauduin samanlaiseen kokemukseen kuin lukuisissa keskinkertaisissa ravintoloissa ja etenkin hampurilaispaikoissa. Nuoreen, hieman pihalla olevaan henkilökuntaan, tarjoilijoiden vaihtumiseen ja ainakin yhteen sekaannukseen tilauksessa. Lounaamme alkoi näiden odotusten mukaisesti. Ovella ei ollut kylttiä, joka olisi joko opastanut odottamaan pöytiin ohjausta tai valitsemaan paikan itse. Päätimme odottaa, koska muuten tarjoilijat saattaisivat luulla, että joku palvelee jo meitä, ja nöpöttäisimme pöydässä ikuisuuden nälkäisinä.
Salissa oli kolme tai neljä tarjoilijaa, ja suuri osa vaikutti uransa alkutaipaleella olevilta. Kokemattomuuden huomaa usein siitä, että henkilökunta ei keskity olennaisiin asioihin. Yritimme ottaa katsekontaktia salissa oleviin tarjoilijoihin, kassalle ja avokeittiöön, tuloksetta. Yksi tarjoilija keskittyi haarukoiden ja veitsien kiillottamiseen, vaikka häneltä olisi mennyt pöytään ohjaamiseen minuutti. Muut asiakkaat eivät edes tarvinneet sillä hetkellä huomiota, sillä liki kaikilla oli edessään kesken oleva annos.
Lopulta pirteä nuori nainen otti meidät hoteisiinsa. Olisimme kuulemma saaneet valita pöydän itse. Emme voineet tietää tätä, joten käytännöstä kertova kyltti olisi paikallaan oven lähelle. Tarjoilijat voisivat myös viestittää orpona seisoskelevalle asiakkaalle edes nyökkäyksellä, että olen huomannut sinut, mutta en juuri tällä sekunnilla pääse luoksesi.
Hampurilaispaikoille tyypilliseen tapaan Daddy´s Dinerin menu on hurjan pitkä. Ovella on onneksi screeni, jossa on esitelty talon hampurilaisvalikoima. Mies ehti päättää jo odotellessamme ottavansa Spicy Chipotle Burgerin ( n. 200 g/15,30 e ja n. 400 g/19,30 e). Minä kiinnostuin nyt pinnalla olevasta pulled porkista eli ylikypsästä, revitystä sianlihasta. Valintani oli Buffalo-Honey-BBQ Pulled Pork Sandwich ( huh mikä nimi, 14,40 e). Täytteenä siis ylikypsää savulihaa, coleslawia ja hunajaista bbq-kastiketta.
Juomapuolella mentiin vissylinjalla. Oli nääs vaunut mukana ja sosiaalinen ahdistus. Vanhempi kun muuttuu heti huonoksi vanhemmaksi, jos se ottaa bissen keskellä päivää vaunuja lykkiessään. Ja imettävä äitihän ei saa edes ajatella kaljaa, se erittyy ajatuksista rintamaitoon, ja vauvalle kasvaa häntä ja sille tulee adhd, ac/dc ja keripukki. Näin kertoivat viisaat 17-vuotiaat tesomalaiset yh-mutsit Vauva.fi-palstalla, ja kaikki siellä sanottu on totta.
Hampurilainen oli ihan ok. Ei huono, mutta ei missään nimessä paras maistamani chilipurilainen. Pihvi oli tehty kunnon lihasta. Se oli myös maustettu hyvin. Muuten hampurilaisen makumaailma jäi aika yksipuoliseksi. Chipotle-majoneesin, jalapenon ja pekonin yhdistelmä oli todella suolainen, ja majoneesin maku jäi jalapenojen alle. Toinen, iso miinus napsahtaa molempien annosten ranskanperunoista. Perunoiden geneerisen suippo muoto paljastaa ne heti pakastekamaksi. Lisäksi perunat oli maustettu tutulla, punaisella grillimausteella. Nämä olivat valitettavasti yksiä kehnoimmista ranuista, joita olen ravintolassa syönyt. Makea grillimaissi paikkasi hieman pettymystä.
Pulled pork -leipäni jakoi mielipiteemme. Minun mielestäni etikkainen, tuhtiin majoneesiin tehty kaalisalaatti ja imelän mausteinen bbq-kastike peittivät sekä lihan että toistensa maut. Olisin syönyt coleslawin mieluummin erikseen kuin sämpylän välissä. Mies taas tykkäsi makuyhdistelmästä.
Olimme yhtä mieltä siitä, että sämpylä oli paahdettu liian kevyesti. Kastiketta oli niin paljon, että leipä vettyi yhtä inhaksi kuin halvan kebabin ”pitaleipä” (eli se vetelä vehnäsämpylä). Liha oli mukavan pehmeää, mutta joukossa oli pari kärähtänyttä palaa, jotka olisi pitänyt nyppäistä pois ennen tarjoilua. Ideana pulled pork on kuitenkin kiva. Tämä on kovasti lyömässä läpi Suomessa, mutta ei ole löytänyt vielä suureen osaan hampurilaisravintoloista.
Lisukkeena minulla oli samanlaiset ranskalaiset ja maissi ja lisäksi chilidippi. Ranskalaiset jäivät tosin kokonaan syömättä, enkä kaivannut dippiä, koska leivässä oli kastikkeita mielin määrin.
Tarjoilija vaihtui nopean visiittimme aikana kerran. Nais- ja miestarjoilija olivat molemmat todella mukavia ja reippaita. Viereisessä pöydässä kehuttiin lapsiperheiden huomioimista. Annokset saa doggy baggiin, jos ipanat alkavat käydä levottomiksi, ja jälkiruokapirtelötkin tehtiin naapureille mukaan.
Vinkkinä muille vanhemmille, että Koskarin leikkinurkka ja hyvin varustettu lastenhoitohuone ovat ihan Daddys Dinerin vieressä. Ravintolaan myös mahtuu hyvin vaunujen kanssa. Kolmannessa kerroksessa olevasta ravintolasta on hyvä näkymä alas. Jo siinä tuntui riittävän pikkuihmisille viihdykettä.
Käynti Daddy´sissä osoitti, että hyvän hampurilaisravintolan luominen on hirvittävän vaikeaa. Se on ehkä jopa vaikeampaa kuin fine dining -paikan pyörittäminen. Hampurilainen on hyvin myyvä perusruoka, mutta hampurilaispaikkoja on niin valtavasti, että purilaisessa pitää olla jotain uutta ja raaka-aineiden todella hyviä, jotta ravintola pääsisi edes keskikastiin. Monet ravintolat kosiskelevat niin lapsiperheitä, turvallisen perusmätön ystäviä kuin ruokatrendeistä innostuneitakin. Lopputulos on usein ylipitkä menu, jonka joka ikinen annos ei vain voi olla napakymppi.
Daddy´s Dinerissa pääruoat ovat tämän kokemuksen perusteella ihan hyviä. Niissä on yritystä persoonallisuuteen, mutta yksityiskohtia ei ole mietitty tarpeeksi. Grillimausteessa pyöritetyt einesranskalaiset latistavat aterian, vaikka pääjuttu, josta asiakas maksaa, olisikin tehty hyvin. Alkuruokia en viitsinyt edes kokeilla. Pöydässä ollut kyltti lupaili, että alkupalat tulevat pöytään viidessä minuutissa. No niin varmaan tulevatkin, kun alkupalalistalla on pelkkiä friteerattuja pakasteita. Sen kun heittää pallerot ja naksut rasvakeittimeen ja kipittää ”herkun” kanssa pöytään.
Jälkiruoaksi on tarjolla pirtelöitä, tuoreiksi mainostettuja vohveleita ja kakkubuffet, josta saa valinnaisen leivonnaisen ja kahvin. Yksi tuttuni kehui leivonnaisia, mutta minua epäilytti. Kakunpalat näyttivät millimetrimitalla leivotuilta. Siis niin standardisoiduilta, että tuollaisia tehdään vain a.) pelkille leivonnaisille omistautuneessa konditoriassa, b.) tehtaassa. Eli ei hampurilaisravintolan omassa keittiössä alusta asti. Suhteeni raakapakasteisiin on vähän sii o soo. Ei pakastamisessa mitään pahaa ole, mutta tuore ja itse tehty on aina tuore ja itse tehty. Saan hyvän raakapakastemuffinin puoleen hintaan Stockan Delistä, joten miksi maksaisin siitä paikassa, joka mainostaa olevansa oikea ravintola? Ja ennen kaikkea, saan tuoreen, itse leivotun kakkupalan ja terassipaikan niin monesta keskustan kahvilasta, että en tyydy vähempään.
Daddys´s Diner saa plussaa pirteästä peruspalvelusta, hampurilaisten hyvästä lihasta ja ylikypsän lihan ottamisesta listalle. Miinusta pitkään kestäneestä alkuhässäkästä, karmeista ranskalaisista, laiskasta alkupalalistasta ja eineksiltä haiskahtavista leivonnaisista.
Tuomio: 2,5 tähteä
PS. Innostuimme pulled porkista niin paljon, että mies teki seuraavana päivänä suomalaisen version annoksesta. Ylikypsää, revittyä peuraa makeahkossa maustekastikkeessa ja hiukan raikkaampaa coleslawia varhaiskaalista ja porkkanasta. Tuli aivan sairaan hyvää. Resepti lähtee jakoon lähipäivinä.
