Viime kuussa teimme aikuisten kulinaarimatkan Tukholmaan. Ensimmäisessä postauksessani esittelin Siljan Commodore-hytin, jossa on mielestäni hyvä hinta-laatusuhde, sekä arvioin laivan Bon Vivant -ravintolan. Nyt lähdemme kiertelemään Tukholmaa ja käymme parissa ihanassa bistrossa, hyvässä olutbaarissa ja kiinnostavissa design-putiikeissa. Reissu oli ravintoloiden, matkustusmuodon ja shoppailun puolesta napakymppi, ainoastaan Tukholman hotellikokemus oli pettymys. Mutta aloitetaan ihanuuksista!
Luzette: Klassista brunssia ja kaikkien aikojen krapuladrinkki
Kun minulle suositeltiin bistro Luzettea lounaspaikaksi, olin aluksi epäluuloinen. Se sijaitsee Tukholman päärautatieasemalla – persoonaton ja hälyisä bulkkipaikka siis. Onneksi olin väärässä.
Ensinnäkin, Luzetten sali on avara ja kaunis. Miljööstä tuli mieleen vanha amerikkalainen elokuva. Sellainen, jossa mennään drinkille vähän fancympaan paikkaan, joka ei kuitenkaan ole pönötysravintola, vaan voit tilata tomaattikeittoa tai lämpimiä juustoleipiä. Pöydän ääressä vaihdetaan syviä katseita ja salaisia koodeja.
Myös Luzetten lista kumartaa amerikkalaisen brunssiperinteen suuntaan. Esimerkiksi drinkkilistalla on useita erilaisia versioita Bloody Marysta. Brunssia tarjoillaan lauantaisin kello 11 – 16 ja sunnuntaisin 11 – 20. Aamiaista voi nauttia päivittäin kello 07.30 – 10.30, lounasta maanantaista perjantaisin kello 11 – 16 ja maanantaista lauantaihin illallista. Ajasta ja ateriatyypistä riippumatta lista on tyyliltään bistrohenkinen ja eurooppalais-amerikkalainen.
Bloody Marysta pääsee nauttimaan niin harvoin, että juomavalintaa ei tarvinnut miettiä. Ja voi hyvää päivää, millaisen drinksun sain. Juoma oli ihanan paksua, hapokasta ja sopivan nipistelevää, ja se oli koristeltu minisalameilla, suolakurkuilla ja juustokuutioilla. Mikä ihana krapulamalja! Kasvissyöjän tosin kannattaa mainita ruokavaliostaan juomaa tilatessaan.
Seurueemme tilasi kanasalaatin (195 kr) , hampurilaisen bataattiranskalaisilla (225 kr) ja Croque Monsieurin (175 kr) eli klassisen, grillatun kinkku-juustoleivän. Salaatit olivat ruokaisia, mutta raikkaita. Hampurilainen pehmoisella briossisämpylällä oli hyvä esitys, vaikka pihvi olisi saanut olla punertavampi. Kinkku-juustoleivässä ei oltu säästelty juustoa, kuten kuvasta näkyy. Tämä on paikka, johon kannattaa suunnata, kun hyvästelet tärkeän ihmisen asemalla, ulkona sataa ja kaipaat lohturuokaa. Taustalla soi vielä jazz, ah (Google Maps -karttalinkki Luzetteen ).
Riche: Ilonpitoa Belle Époquen hengessä
Monelle matkalle tuntuu valikoituvan kuin itsestään jokin (ruoka)teema. Keväällä Riikassa ne olivat osterit ja kalaruoka. Tukholmassa valkkasimme puolivahingossa illallispaikaksi historiallisen Richen, joka on myös tyyliltään laadukas, mutta konstailematon bistro. Richellä on yli satavuotinen historia, sillä se on perustettu Östermalmin Birger Jarlsgatanille jo 1893. Riche ja Luzette kuuluvat vieläpä samaan ketjuun, jossa on muitakin samanhenkisiä klassikkoja, kuten Teatergrillen.
Richeen kannattaa ehdottomasti varata pöytä. Lauantai-iltana sali oli ääriään myöten täynnä. En viitsinyt kauheasti taltioida miljöötä, koska täpötäydessä ravintolassa oli vaikea kuvata ympäristöä muita häiritsemättä. Joudutte siis uskomaan sanoihini, kun kerron, että meininki oli omaa luokkaansa. Ehkä Ranskassa oli tällaista Moulin Rougen ja Belle Époquen aikoina.
Puheensorina humisi korvissa, samppanjapullot poksahtelivat, kaikkialla naurettiin ja perattiin valtavia simpukkakasareita, pöydissä istui selvästi kaupungin boheemia kulttuuriväkeä. Vaikka melu koetteli korvia, tunnelma oli elämys. Pääosassa olivat seurustelu ja hyvä ruoka, ei känniördäys.
Myös Richessä on aamiaista 7.30 alkaen. Lauantaisin ja sunnuntaisin tarjoillaan brunssia pöytään kello 11 – 16. Lounas ei ihan selvinnyt minulle, luultavasti lounasaikaan tarjoillaan samoja annoksia kuin illallisellakin. Richestä voi ostaa purtavaa myös mukaan.
Arvoin pitkään Toast Skagenin (215 kr) ja tanskalaisen, kananmunalla ja voisulalla viimeistellyn sillivoileivän välillä (185 kr). Päädyin lopulta tanskalaiseen leipään, koska Skagenia saan kotioloissakin. Ville otti alkupalaksi kirsikkatomaatteja mausteliemen ja yrttiöljyn kera (en muista hintaa). Pääruoaksi jaoimme Västerbotten-juustolla gratinoidun sienileivän (195 kr) ja päivän kalaa voikastikkeen, mädin, tillin ja retiisin kera (365 kr).
Kun alkupalat ja talon leipä tulivat pöytään, tajusimme, että vähempikin olisi riittänyt. Annoskoko on todella reilu, ja yksi alkuruoka olisi riittänyt jaettavaksi. Sillileipä oli hekumallisen suolainen ja täyteläinen, mutta mozzarellan kera tarjotut tomaatit vielä parempia. Ne olivat mielettömän makeita, kastike umaminen ja raikkaan yrttinen.
Pääruokien tullessa päivän aikana nautittu voisula puski ihohuokosista pihalle. Sienileipä olisi ollut ihana, mutta sillileivän jälkeen en pystynyt syömään kuin pari haukkausta. Leipä oli hyvä, mutta sekä vatsa että voivarastot alkoivat olla melkoisen täynnä.
Kala-annos oli sekin kookas, klassinen ja taidokkaan rapeaksi paistettu. Onneksi kastikkeen määrä oli kohtuullinen. Yleensä rakastan runsasta kastiketta, mutta kun ruoka on rasvaista, vähempikin riittää.
Illallisen jälkeen siirryimme hieman sokkeloisen tilan takaosaan, jossa on baari. Dj-vierailujen lisäksi tarjolla on muutakin iltaohjelmaa. Nyt screenille heijastettiin Ed Woodin kulttielokuva, maailman huonoimmaksi leffaksi monesti äänestetty Plan 9 From Outer Space. Riche onkin paitsi runsaiden annosten klassikkoravintola, myös elämys tunnelmansa puolesta. (Google Maps -karttalinkki Richeeni).
Oliver Twist: Pienpanimobisseä ja poppareita
Kolusimme reissullamme myös Södermalmin vintageputiikkeja. Sattui niin sopivasti, että Södermalmilta löytyy yksi kaupungin parhaista olutravintoloista, Oliver Twist.
Miljöö on rento ja hipster. Pieni, mukava ele ovat popkornit, joita tarjoilijat tuovat pöytään ison kulhollisen ilmaiseksi ja pyytämättä. Listalla on tietenkin pienpanimo-oluita. Untappd-badgeja sen kuin viuhuu, kun oman elämänsä olutasiantuntija arvostelee bissejä somessa (tietäjät tietää, tähän narisevaa, ylemmyydentuntoista inside-naurua).
Ravintolassa voi napostelun lisäksi syödä pidemmänkin kaavan mukaan. Lista näytti kivalta, siellä oli esimerkiksi suosikkiani eli janssoninkiusausta. Oliver Twist on auki jo lounasaikaan, ja ravintolassa on erillinen ruokapuoli, jonka pöytiä voi varata. (Google Maps -karttalinkki OliverTwistiin ).
Ja hei, jos oluet kiinnostavat enemmän, kannattaa lukea olutguru Anikó Lehtisen Viini-lehteen kirjoittama juttu Tukholman parhaista olutbaareista.
Huonekaluliikkeitä kukkien ja klassikkojen ystäville
Tällä reissulla kolusin vaatekauppojen lisäksi huonekaluliikkeitä. Kävin pari vuotta sitten Silja Linen ja Helsingin Design-viikkojen yhteistyössä toteuttamalla designristeilyllä. Matkalta tarttui mukaan vinkkejä, joita hyödynsin nyt.
Ensinnäkin, Östermalm on ehkä paras paikka, jos haluaa tutustua muotoiluun, huonekaluihin ja sisustamiseen ilman pitkiä siirtymämatkoja. Muutaman korttelin säteellä on monta kiinnostavaa ja erilaisiin makuihin sopivaa liikettä.
Svensk Tenn pursuilee kukkia, värejä ja rehevyyttä. Pidät tästä, jos pidät peikonlehdistä, patinoituneesta rottingista ja muhkeista nojatuoleista. En voisi sisustaa koko kotiani Tenn -tyyliin, mutta täältä voisi hankkia hauskoja väripilkkuja. Myynnissä on myös sopivan höpsöä kamaa, kuten hippo- ja mäyräkoirapehmoleluja. Tennin yläkerrassa on muistaakseni myös fiini kahvila, jossa voi nauttia kello viiden teen ja katsella rantakadun elämää (Google Maps -karttalinkki).
Aivan toista tyyliä edustaa Asplund, jonka tyyli on pelkistetty, mutta ei kliininen. Valikoimassa on myös värejä, ja puun lisäksi kromiputkia, ruusukultaa ja kuparia. Tämä on uskaliaampaa ja kiinnostavampaa designia kuin Ikea-tyyli, silti ajatonta ja linjakasta. (Google Maps -karttalinkki).
Samanlaista tyyliä löytyy myös Room 21 -ketjun myymälöistä. Valikoimassa on Design House Stockholmia, jossa on Artek-henkeä: pelkistettyä mutoilua, jossa on silti jokin pieni juju mukana. Tuotteet ovat kuitenkin halvempia kuin Artek. (Google Maps -karttalinkki myymälöihin).
Scandic Grand Central: Komea aula, koppimaiset huoneet
Lähes täydellisen reissumme ainoa notkahdus oli Tukholman majoitus. Varasimme hotellin Siljan kautta. Bonusten ansiosta kahden hengen edestakainen laivareissu Commodore-luokassa ja majoitus Tukholmassa maksoivat kohtuulliset 500 euroa. Kuulin Kulinaari-Kimmolta etukäteen varoitteluja Tukholman rautatieaseman Grand Central Scandicista, ja valinta alkoi harmittaa, mutta toivoin parasta. Kimmon vierailulla hotellin aulassa oli soittanut bändi, jonka melu kantautui ykköskerroksen huoneisiin.
En siis hihkunut riemusta, kun kuulin, että huoneemme on ykkösessä, ja näin aulassa pahaenteisesti nököttävän rumpusetin. Itse hotelli ja aula olivat kuitenkin todella kauniit. En ihmettelisi, jos Hello Gorgeous -kyltti olisi laitettu koristamaan seinää somenäkyvyyden toivossa. Tuohan suorastaan huutaa valokuvaamaan.
Huoneemme oli kuulemma pykälän verran standardia parempi, mutta en ymmärrä, missä tämä näkyi. Huone oli ihan nätti: oli plyysiä, elokuvajulisteita ja mustavalkoinen laatoitus kylppärissä. Sen sijaan huonekoko oli ahtaimpia ikinä. Olin tulla hulluksi, kun laukkua ei saanut avattua, kolhaisin joka jumalan välissä perseeni seinään ja ikkunasta näkyi vain vastapäinen talo.
Huoneessa ei myöskään ollut minibaaria. Tämä ärsytti todella paljon, vaikka baarista harvoin mitään ostankaan. Kaipaan kuitenkin pientä viilennystilaa omille eväilleni. Ainoat lasit /mukit olivat kylpyhuoneen hammasmukit.
Hotellin aamiainen oli hyvä, laaja ja monipuolinen. Tarjolla oli myös gluteenitonta leipää, vegaanisia maitoja ja jugurtteja. Koppimaisen ja synkän huoneen vuoksi paikasta jäi kuitenkin ahdistava fiilis. Ihana aula ja aamupala, mutta tänne en toiste tule. Esimerkiksi Helsingin Punavuoren Glon standardihuonekin on huomattavasti isompi, paremmin varusteltu ja kylpyammeellinen, eivätkä hinnatkaan ole yleensä pilvissä.
Sijainniltaan hotelli on toki kätevä. Jos et kärsi yhtä pahasta ahtaanpaikankammosta ja ole tällainen nirsoilija, valinta voi olla logistisesti toimiva (Google Maps -karttalinkki Grand Central Scandiciin).
Pakko vielä nutista toisestakin hotellista, jota laivapakettien yhteydessä tarjotaan. Siljan terminaalin vieressä sijaitseva Scandic Ariadne voi vaikuttaa kätevältä (Google Maps -karttalinkki ). Jes, suoraan laivasta hotelliin ilman metrolla vekslaamista! No, siihen se kätevyys sitten jääkin. Ariadnen lähellä ei ole mitään. Siis ei mitään. Yksi thai-rafla ja yksi purilaispaikka, mutta muuten tämä on nukkumalähiö.
Ariadnen huoneet ovat isoja, mutta kolkkoja. Ostoskeskuksen yhteydessä oleva hotelli henkii 90-luvun uimahalliestetiikkaa. Aamiaissali on usein hälyinen ja ravintolan illallistarjonta tylsä. Jos haluat matkaltasi elämyksiä, näe se pieni vaiva, että hankkiudut metrolla paremmille apajille.
Tässä vaiheessa voisinkin pyytää apua teiltä. Minulla ei ole Tukholmassa vakihotellia, joka olisi kätevällä paikalla, jossa olisi viihtyisää ja joku ihana elementti. Mikä se voisi olla?
Tukholma-vinkkejä perhematkailijalle
Blogista löytyy myös vanhat jutut parista aikaisemmasta Tukholman-reissustani. Näistä löytyy lapsiperheelle sopivia vinkkejä. Pahoittelut kuvista, joista osa on siirtynyt vanhasta blogipohjasta pieninä, mutta sisältö on tässä se juttu.
Tässä jutussa kerrotaan muun muassa meksikolaishenkisestä, todella kivasta brunssipaikasta. Café Saturnuksesta. Jos satut majoittumaan siellä Ariadnessa, jutussa esitellään mainitsemani thai-rafla, joka sijaitsee hotellin lähellä. Suosittelen sitä hurjasti enemmän kuin hotellin bulkkiruokaa.
Jos taas Muumihytti, Wasa-laiva tai lasten satumaailma Junibacken kiinnostavat, lue tämä postaus. Jutussa kurkistetaan myös Siljan perheravintolaan, italialaistyyliseen Tavolataan, joka on buffetia rauhallisempi, mutta Bon Vivantia rennompi.
Hieno ja informatiinen matkakertomus! Scandic Grand Central oli tosiaan vääräsdä mielessä ikimuuiatoinen kokemus. Mellähän hajosi huoneesta wc ja saimme toisen, isomman huoneen. Suurempi koko johtui siitä että se oli invahuone, joka joka oli ammuttu täyteen panokahvoja. Mutta tilaa oli vaikka tanssit järjestää.
Ollaan taas menossa marraskuussa kulttuurimatkalle (moderna museet ja Warhol) ja majoitus Scandic Continentalissa ja illallinen varattu Luzetteen. Odotan innolla!
Siis just tää! Panokahvaa kyllä piisaa, mutta ei tilaa panemiseen! 😀 Kerro sitten, miten Scandic Continentalissa meni. Helsinki-Vantaan lentokentän Scandic oli ok, mutta jos hotelliketjuista pitää valita, tykkään enemmän esim. Radissonista.
Hei!
Olen ollut parikin kertaa Medborgarplatsenin Scandicissa yötä. Jos on hinku tuota ketjua suosia, niin sijaintihan on ihana Södermalmin vintageliikkeiden ja ravintoloiden kulmilla. Myös Skanstullin Clarion on tässä mielessä hyvä. Ja Tunnelbanalla pääsee kätevästi sinne ”perinteiseen” keskustaan.
Haa, Clarion! Pitäisi muistaa, että sekin on kansainvälinen, tai ainakin pohjoismainen ketju. Pidän kovasti helsingin Clarionista. Viimeksi kesäkuussa siellä ihan standard-tason huoneessa ja sain rahoilleni paljon enemmän vastinetta kuin tässä. Iso vessa, jossa kylpyamme, huoneessa hienosti tilaa ja vähän enemmän laseja kuin se kaksi kappaletta.