”Triplaa blogisi lukijamäärä kuukaudessa” – varo vääriä someguruja

Saan toisinaan sähköposteja, joissa minulle kaupitellaan somekoulutuksia. Tyyliin ”Hei bloggaaja, haluatko tuplata tai jopa triplata blogisi lukijamäärän kuukaudessa? Osta verkkokoulutukseni ja kirjani, tilaa uutiskirjeeni ja tule seminaariini Ala-Ylä-Vähä-Nikkilän kansakoululle ja kerron, miten se tapahtuu.

PS. Tarjoilut eivät sisälly hintaan, mutta myyn kympillä itse keittämääni Juhlamokkaa ja kristallipullia.”

Kuulun muutamiin Facebookin yrittäjäryhmiin, ja samat somemaakarit kauppaavat palveluitaan myös niissä. En pidä itseäni someguruna, mutta työni ja harrastusteni ansiosta tunnen mediaa ja blogimaailmaa sen verran, että tunnistan helppoheikit aika nopeasti.

Valitettavasti aloittelevat bloggaajat ja somea vähemmän käyttävät ihmiset eivät tunnu aina tietävän, millaisesta mentoroinnista kannattaa maksaa. Olen lukenut koulutusta kauppaavilta someguruilta esimerkiksi Sujuvaa Kirjoittamista Käsitteleviä Postauksia Jotka Ovat Täynnä Kirjotus Virheitä Mutta Ei Se Oo Nääs Niin Tarkkaa Kunhan Lauseen Jokainen Sana Alkaa Isolla Kirjaimella.

Guru saattaa myös painottaa tiedonnälkäiselle aloittelijalle, miten tärkeitä hyvät ja persoonalliset valokuvat ovat. Neuvojan omat kuvat ovat kuitenkin kuvapankista, ja jokaisessa otoksessa vilahtelee sama ruusukimppu hieman eri kuvakulmasta.

Nerokkaat ohjeet voivat olla latteita ja helposti monistettavia teepussiaforismeja, joilla myydään milloin luontaistuotteita, milloin blogikoulutuksia. Tyyliin ”katso taivaanrantaa ja visioi sinne tulevaisuutesi”, ”tänään on loppuelämäsi ensimmäinen päivä” ja ”jokainen haavasi on kunniamerkki sydämesi galleriassa”.

Joo. Ne auringonlaskut ja sydänmen sisinmät galleriat ovat kivoja juttuja, mutta niillä ei ole mitään tekemistä sosiaalisen median asiantuntijuuden kanssa. Ongelma onkin se, etteivät ihmiset tiedä vielä tarpeeksi hyvin, mitä tämän alan asiantuntijuus on. Someilmiöitä syntyy nopealla tahdilla, ja monella firmalla on vain epämääräinen tunne siitä, että jotenkin tässä nyt pitäisi olla mukana, mutta miten.

Epätietoisuus voi johtaa siihen, että ihmiset haksahtavat höpö höpö -koulutuksiin. Somemaailman nykytilanne muistuttaa nuoruusaikojeni puhelinmyyntityötä. Vuosituhannen taitteessa lehtien puhelinmyynti kiihtyi, koska tietokoneet helpottivat asiakasrekisterien pläräämistä. Myös sähkösopimuksia ja puhelinliittymiä alettiin kaupata puhelimessa.

Nettipuhelinluettelot olivat tuon ajan ilmiöitä. Nykyään yrittäjät osaavat jo olla varuillaan, kun heille soitellaan epämääräisestä ”yritystietorekisteristä”, joka ”ihan vain tarkistaa yhteystietonne”. Jos yrittäjä erehtyy vastaamaan ”juu”, kun puhelinmyyjä varmistaa, onko osoitteenne Firmatie 1, myöntävää vastausta voi seurata lasku. Yrittäjän väitetään ostaneen mainostilaa tietokannasta – jota ei pahimmillaan ole olemassa.

Takavuosien puhelinmyyntikikkailu palaa mieleeni, kun luen oman elämänsä somegurujen oppeja. Osa somemaailmasta on edelleen villiä länttä, jossa tyhmä on se, joka maksaa, ei se, joka höpöttää ja rahastaa.

Suomessa on jo onneksi blogietiikan asiantuntijoita, kuten Salla Kääriäinen. Myös Julkisen sanan neuvosto ja Mainonnan eettinen neuvosto ovat ottaneet kantaa blogien kaupallisiin yhteistöihin. Mutta valvooko kukaan asiantuntijuutta? Voiko kuka tahansa julistautua someguruksi, koska on onnistunut lataamaan Facebookiin kuvia takapihansa perennoista?

Valitettavasti voi. Someasiantuntija ei nimittäin ole suojattu ammattinimike. Mentoroinnin tai koulutuksen ostajan onkin oltava valpas, jotta hän saa rahalleen todellista vastinetta.

Seurasin pari kuukautta erään somekouluttajan kanavia. Hän julisti tekevänsä paljon rahaa ja jakeli bloggausvinkkejä, jotka vaikuttivat vähän kokeneemman bloggaajan silmään kömpelöiltä. Googlettelun jälkeen selvisi, että tyypin hypettämä firma on toiminimi, jonka taloustiedot eivät ole julkisia. Lisäksi hänen omissa somekanavissaan on melko vähän seuraajia ja kommentointia, vaikka hänellä on omien sanojensa mukaan Graalin malja, jonka ansiosta kuka tahansa voi elää bloggaamisella.

Kaikki eivät kuitenkaan jaksa tehdä tällaista selvittelyä, joka auttaa erottamaan valegurut asiantuntijoista. Minäkään en ole maailman paras tutkiva journalisti ja somehaukka, vaikka olen blogannut yli neljä vuotta, blogillani on mukava lukijamäärä ja sitoutunut yleisö, minulla on kaksi viestintäalan yliopistotutkintoa, olen työskennellyt toimittajana 14 vuotta, kirjoittanut kirjan, työskennellyt mainostoimistossa ja käynyt pari hakukoneoptimointikurssia (olen myös oivallinen kerrostalokyttääjä!).

Onneksi olen utelias ja hitusen kyyninen. Näillä meriiteillä uskallan antaa seuraavat neuvot, jotka auttavat erottamaan väärät someprofeetat oikeista.

1. Onko gurulla uskottava tausta?

Googlaa, kaivele LinkedIniä ja julkaisuluetteloja. Kysele, tunteeko kukaan tätä ihmistä ja millaisia kokemuksia muilla on hänestä.

Jos ihmisen virtuaalinen jalanjälki rajoittuu hänen omiin somekanaviinsa, on vaikea uskoa, että hän olisi guru, joka on auttanut muita ihmisiä ja organisaatioita.

2. Noudattaako hän omia oppejaan?

Surkuhupaisimpia hömppäguruja ovat ne, jotka toistelevat jostakin muualta oppimaansa mantraa, mutta eivät noudata omia oppejaan.

Jos somekonsultti saarnaa kieliopista ja valokuvaustaidoista, Mutta Kirjoittaa Lauseen Jokaisen Sanan Isolla Alkukirjaimella ja käyttää vain kuvapankkikuvia, hänen saarnansa voi ohittaa.

3. Tunteeko hän somevaikuttajat?

Eräs seuraamani somekonsultti vakuutteli tehneensä bloggaamisella hurjasti rahaa. Blogit, joita hän esitteli hyvinä esimerkeinä, olivat kuitenkin tuntemattomia pikkublogeja. Ne eivät olleet marginaalisen, mutta intohimoisen piirin niche-blogeja tai suurten massojen lifestyle-blogeja.

Jos ihminen väittää tietävänsä jotain tubettamisesta, hänen on tiedettävä, mikä on Töttöröö ja kuka on Lakko. Blogiasiantuntija taas osaa kertoa, miksi WTD-Natalla on huimat lukijamäärät ja miksi Kasper Diemin jutut naurattavat.

Ennen kaikkea hän tietää, että joskus menestyksen syy on salaisuus. Monet suositut bloggaajat rikkovat kaikkia somesääntöjä. He kirjoittavat pitkiä tekstejä, joissa on parinkymmenen rivin kappaleita. Tai sitten bloggaus koostuu pelkistä kuvista, mutta niinpä vain lukijat löytävät postauksen, vaikka hakukoneet suosivat pidempiä tekstejä.

4. Miten suosittuja ja aktiivisia hänen kanavansa ovat?

Uskotko, että kirjoittajan blogi tahkoaa rahaa ja hänellä on valtavasti lukijoita, jos hänellä on vain 200 Facebook-seuraajaa? Instagramissa ja Twitterissä saman verran, niistäkin suuri osa on viikko sitten profiilinsa luoneita intialaisia? Jos kukaan ei juurikaan reagoi juttuihin, joita guru jakaa somekanavissaan?

Jokaisella someihmisellä on yleensä yksi ylivoimainen kanava, mutta suosio tuo seuraajia muihinkin kanaviin. Vaikka Lakko on ensisijaisesti tubettaja, hänen Facebook-yhteisössään on melkein 29 000 ihmistä. Blogikuningatar Natankin Facebookia seuraa yli 3300 silmäparia.

Lopuksi aurinkoa synkkyyden keskelle. Suomessa on onneksi taho, joka auttaa bloggaajia, vloggaajia, instaajia, tubettajia, mediaa ja firmojen someihmisiä. Se taho on Ping Helsinki. Huhtikuun lopussa järjestetään Suomen suurin vaikuttajamarkkinointitapahtuma Ping Helsinki Business Festival, joka on täynnä todellisia someguruja.

Vaikutuin viime vuoden Pingissä Salla Kääriäisen blogietiikkaluennosta, joka käsitteli kaupallisen yhteistyön ja piilomainonnan eroa. Töttöröön Youtube-workshop ei tehnyt minusta tubettajaa, mutta siellä syntyneen kipinän ansiosta paukutan aktiivisesti videoita Instagramin MyStoryyn.

Stressasin kovasti, valittaisiinko minut Pingiin tänä vuonna. Onneksi valittiin, niin myös lähes 200 muuta sisällöntuottajaa, joiden intohimot vaihtelevat käsitöistä moottoriurheiluun. Tapahtujan puhujat ovat niitä, joilla on varaa kertoa muille, mistä kana pissii: esimerkiksi F-Securen tutkimusjohtaja Mikko Hyppönen ja Youtube-tähti Casey Neistat.

Jos siis haluat maksaa todellisesta asiantuntemuksesta, maksa tästä. Älä epämääräisestä mutusta, copypastatuista teepussiaforismeista ja Kirjotus Virheistä.

Ja ei, Ping ei maksanut minulle tästä yhtään mitään. Ihan vain rakkaudesta asiantuntijuuteen kirjoitin. Ja inhosta kehnoihin mietelauseisiin.

Sun sydän on mun sydänmmessä.